Voiko 1,35 % saada valtuustopaikan?

Aluevaaleissa on kyse suomalaisen hallinnon suurimmasta remontista vuosikymmeniin. Sosiaalipalvelut, koko terveydenhoito ja pelastustoimi siirtyvät kunnilta ja kuntayhtymiltä maakunnallisille hyvinvointialueille. Yhdelläkään kunnalla ei ole uudessa järjestelmässä kiintiöpaikkoja aluevaltuustossa, vaan sinne valitaan suhteellista vaalitapaa noudattaen koko Keski-Suomen maakunnan hyvinvointialueen vaalissa 69 valtuutettua.

Edellisten kuntavaalien äänestysaktiivisuuden ja puolueittaisen kannatusjakauman perusteella on ennusteltu, että moni pieni kunta uhkaa jäädä vaille yhtään hyvinvointialueen valtuustopaikkaa. Onko se ongelma? Ei välttämättä, koska hyvinvointialue toimii ilman kuntarajoja, mutta siitä saattaa muodostua ongelma siinä vaiheessa, kun palveluverkkoa joudutaan säästösyistä muokkaamaan. Jos päättäjät keskittyvät pelkästään suurimmille paikkakunnille, uhkaa palvelujen tarvitsijoiden näkökulma kaventua. Se voi johtaa epätoivottuihin ratkaisuihin niiden alueiden kannalta, joista ei päättäjiä ole. Oma suu on lähempänä kuin kontin suu.

Äänestysaktiivisuus saattaa näissä ensimmäisissä aluevaaleissa ratkaista paljon. Petäjävetisiä on keskisuomalaisista noin 1,35 %. Laskennallisesti se tarkoittaisi vajaata yhtä paikkaa aluevaltuustossa. Yhdenkin valtuutetun saaminen läpi on siis työ takana.

Uusi valtuusto ei tee terveydenhuollon, sosiaalitoimen tai pelastustoimen operatiivisia töitä. Siksi valtuuston ei tarvitse koostua pelkästään sote-alan ammattilaisista. Eihän kunnassakaan sivistyslautakuntaan valita pelkkiä opettajia. Tarvitaan myös palveluiden käyttäjien näkökulmaa, mutta ennen kaikkea kokonaisuuksien, organisaatioiden johtamisen ja talouden osaajia.

Hyvinvointialue saa valtiolta rahoituksen. Se lasketaan erilaisten muuttujien perusteella. Keski-Suomessa on uudella aluevaltuustolla käytettävänä noin miljardi euroa. Se on valtava summa, mutta jokaiselle keskisuomalaiselle jaettuna se tekee vain noin 3700 euroa. Hyvinvointialueen valtuusto päättää siitä, mitä, miten ja missä tuota rahapottia lainsäädännön asettamissa rajoissa käytetään. Kovin vahvoja vaalilupauksia ei kannata uskoa, sillä kokonaisuus on todella suuri ja monimutkainen. Palvelujen tarve on kasvussa, kun väestö ikääntyy ja samalla työvoiman saatavuus ja kallistuvien palveluiden rahoitusvaje kasvaa. Tietojärjestelmien ja nykyisten kymmenien organisaatiohimmeleiden yhdistäminen on jo melkoinen urakka.

Itse haluan korostaa peruspalvelujen tärkeyttä ja niiden joustavaa saatavuutta. Kun ripeästi ja joustavasti saa apua, säästyy rahaa kalliimmista hoidoista. Läheltä saatavat perustason palvelut ovat siksi tärkeitä. Erikoispalvelut ovat kalliita, ja siksi oikea-aikaisilla peruspalveluilla niiden tarvetta voidaan vähentää. Erikoispalveluja tarvitaan elämän aikana harvemmin, joten niitä pitääkin järjestää keskitetysti kustannusten hillitsemiseksi ja korkeatasoisen laadun varmistamiseksi.

Yhteisten asioiden hoitaminen tarvitsee kykyä yhteistyöhön ja erilaisten näkökulmien yhteensovittamiseen. Tasa-arvo tarkoittaa minulle sekä sosiaalista että alueellista tasa-arvoa. Lompsan paksuus, yhteiskunnallinen asema tai asuinpaikka ei saa olla ratkaiseva. Palvelujen järjestämistä pitää pystyä katsomaan niin Jyväskylän Pupuhuhdan päihderiippuvaisen nuoren kuin Petäjäveden Heikkilänperällä asuvan pitkän elämäntyön tehneen ikäihmisen näkökulmasta. Jotta valtuustosta tulisi koko Keski-Suomea kattavasti edustava, ei etenkään pienillä paikkakunnilla kannata jäädä nukkuvien puolueeseen. 69 valtuutettua edustaa jatkossa 272 700 keskisuomalaista. Aktiivisesti äänestäen 1,35% eli petäjävetisetkin voivat saada valtuustopaikan.

Mikko Tiirola