Venäjä on Nato-Suomenkin rajanaapuri
17.01.2024
METSÄNOMISTAJIEN ÄÄNITORVI | SAVONMAA
Talvisotaa edeltävissä neuvotteluissa Stalinin kerrotaan sanoneen Paasikivelle: "Maantieteelle me emme voi mitään, ettekä te voi sille mitään."
Meillä on 1300 km yhteistä rajaa hyökkäyssotaa naapurimaahansa käyvän Venäjän kanssa. Sen seurauksena teimme kansakuntana käytännössä yksimielisen päätöksen, että liittoutumattomuuspolitiikka saa jäädä ja hakeudumme Naton turvatakuiden suojaan.
Pitkästä itärajastamme tuli samalla uudenlainen rautaesirippu. Muutos on suuri ja kestää kaikella todennäköisyydellä pitkään. Se näkyy kaupankäynnin romahtamisena, mutta myös tieteen, opetuksen ja kulttuurivaihdon saralla. Itä-Suomen maakunnat kärsivät siitä luonnollisesti eniten. Maantieteellemme emme Nato-Suomessakaan mahda mitään. Pitää muistaa, että epävakaa Venäjä on ollut naapurissamme lähes tuhannen vuotta ja sitä se tulee olemaan Nato-Suomenkin naapurina. Pelkkien turvatakuiden varaan ei voi tuudittautua. Turvallisuutta ovat myös huoltovarmuus ja elinvoima.
Visiointia itäisen Suomen elinvoiman lisäämiseksi onkin tehty. Edellisen valtiovarainministeri Saarikon tilaama selvitys osoitti, että erityistalousalueiden perustamiselle itärajan maakuntiin ei ole merkittäviä EU-oikeudellisia, eikä perustuslaillisia esteitä.
Orpon hallitusohjelmassa Itä-Suomen haasteet on tunnustettu, mutta konkretia puuttuu. Alueellisilla verokannusteilla ja opintolainojen anteeksiantamisella olisi investointeja vauhdittava vaikutus, mutta niitä ei ole Purralta ja Orpolta luvassa. Maatalouden rakennemuutoksesta kärsivissä metsäisissä maakunnissa pitäisi kannustaa huoltovarmuutta parantavaan metsäyrittäjyyspohjaiseen maatalouteen. Hankintatyön verovapaan rajan nostaminen olisi yksi täsmälääke. Essayahille tätä edullista jokerikorttia tarjoaisin. Se mahdollistaisi investointeja pienemmän kokoluokan harvennuskalustoon, toisi talvikauteen puunkorjuukapasiteettia ja mahdollistaisi itäsuomalaisten tilojen elinkelpoisuutta.
Kotimaisten toimien hitauttakin enemmän hämmästyttää se, etteivät edes itäsuomalaiset tunnu uskaltautuvan visioimaan ja vaatimaan oikein isosti. Sitähän tässä oikeasti tarvittaisiin. EU:n lähes pohjattomilta tuntuvia rahastovaroja täytyisi koko Suomen vaatia itärajan maakuntiemme logistiikan parantamiseen. Aivan varmasti, jos Saimaan kanavaa vastaava tilanne olisi jossakin toisessa EU-maassa, riittäisi Brysselissä meteliä. Edellytykset Kymijoen kanavointiin ovat nyt perustellumpia ja ajankohtaisempia kuin koskaan hankkeen lähes 200-vuotisen historian aikana. Syystä tai toisesta edes itäsuomalaiset eivät tunnu pääsevän asiasta yksimielisyyteen. Kannattaisi, koska sille löytyvät turvallisuusperusteiden lisäksi myös ilmastoperusteet. Kanavahanke olisi sellainen ruiske koko Järvi-Suomelle, että muuta visiointia lähtisi syntymään aivan itsestään.
Maantieteen ei pidä antaa lannistaa, vaan kääntää se voitoksi vaikkapa isolla Brysselin kortilla.
Maantieteen ei pidä antaa lannistaa, vaan kääntää se voitoksi vaikkapa isolla Brysselin kortilla.
Mikko Tiirola
Metsävaltuuskunnan pj, MTK r.y.