Tuleeko Tolpanvaaroja lisää vai kompastuuko tuulivoima lunastulakiin? – Tuulivoiman kasvu ei saa tapahtua kolonialistisilla toimilla
Ilmastonmuutoksen hillintään liittyvät tavoitteet tulevat lisäämään sähkönkulutusta, kun teollisuudessa, liikenteessä ja lämmityksessä vähennetään riippuvuutta fossiilienergiasta.
Siksi tuulivoima on tällä hetkellä Euroopan nopeimmin kasvava energiantuotantomuoto. Muutamassa vuodessa siitä on tullut ilman valtion tukia kannattavaa energiantuotantoa myös Suomessa.
Suomen Tuulivoimayhdistyksen tavoitteena on tuottaa tuulivoimalla 30 prosenttia Suomen sähkönkulutuksesta vuoteen 2030 mennessä. Toteutuessaan tämä tarkoittaisi satojen uusien tuulipuistojen ja tuhansien tuulivoimaloiden rakentamista ympäri Suomea. Nyt tuulivoimaloita on jo yli 750.
Vielä muutama vuosi sitten tuulivoimahankkeet keskittyivät rannikkoalueille, mutta nyt voimaloiden kasvaneet tornikorkeudet mahdollistavat kannattavan tuotannon myös sisämaassa. Kuvaava esimerkki tästä on Metsähallituksen maille juuri lainvoimaisen rakennusluvan saanut Tolpanvaaran tuulipuisto Pudasjärvellä.
Vaikka tuulivoiman lisärakentaminen koetaan yleisesti tarpeellisena, hyväksyy yhä harvempi sen rakentamista elinpiiriinsä. Näyttää vahvasti siltä, että tulevat tuulipuistot suunnitellaan siksi entistä useammin harvaanasutuille alueille. Talousvaikeuksissa oleville kunnille tuulivoimainvestoinnit ovat kiinnostavia niistä saatavien kiinteistöverotulojen vuoksi. Ilman sitä kunnat tuskin edistäisivät tuulikaavoitusta, koska tuulivoiman työllistävä vaikutus rajoittuu rakentamisaikaan.
Niille maanomistajille, joiden maille tuulivoimaloita on mahdollista sijoittaa, tarjoutuu maa-alueen vuokrasta tai tuulipuiston tuotosta merkittävä tulonlähde.
Isot maanomistajat tekevätkin aktiivisesti hankeyhteistyötä tuulivoimaa rakentavien yritysten kanssa. Myös metsätalouden harjoittamiselle tuulipuistoista on etua, koska hankkeen totuttamiseksi metsätieverkkoa täytyy parantaa merkittävästi.
Osalle metsänomistajista tuulivoimahankkeista koituu sen sijaan vain haittaa. Tuulipuistoista rakennettavat sähkön siirtolinjat (yleensä 110 kV) vaativat 26-30 metrin levyisen avoimen johtokäytävän.
Tuulivoimarakentamisen hyväksyttävyys on heikentynyt johtokäytävien rakentamistarpeen takia. Ongelmia tulee luonnon monimuotoisuutta ja hiilinieluja vähentävän metsäkadon muodossa, kun metsäalueita pirstoutuu.
Metsänomistajia harmittaa vanhanaikainen lunastuslaki. Kun Suomea sähköistettiin menneinä vuosikymmeninä, hyväksyivät metsänomistajat, että sähkölinjat vedettiin eikä johtokäytävistä juuri korvauksia maksettu.
Silloin oli kyseessä kaikkien yhteinen etu, että kyliin saatiin sähköt. Sähköverkkojen omistajina oli yleisimmin kunnallinen tai maakunnallinen verkkoyhtiö.
Nyt tilanne on täysin toinen. Liiketoimintaa tekevät kansainväliset yritykset. On täysin perusteltua kysyä, saako toisen maalla tehdä liiketoimintaa maksamatta osaa tuotosta maan omistajalle?
Kun tuulipuistoja tullaan suunnittelemaan merkittävästi lisää metsäisille ja syrjäisille seuduille, olisi lainsäädännön epäkohta viisasta korjata.
Oikeudenmukaisinta olisi maksaa johtoalueen omistajille tuottoon perustuvaa korvausta. Lainsäädännön muutos olisi tarpeen, jotta myös syrjäisille alueille rakennettavilta tuulipuistoilta ei lähtisi laajan metsänomistajakunnan tuki.
Tuulivoimaa tarvitaan, mutta se ei saa tapahtua kolonialistisilla toimilla.
Mikko Tiirola
Metsävaltuuskunnan pj, MTK r.y.