Tuhotaanko hyvä alku vähäisellä periaateriidalla?

PÄÄKIRJOITUS & MIELIPIDE 18.4.2008 21:04
MIKKO TIIROLA

Hallitus on tehnyt kevään aikana useita hyviä metsäpoliittisia päätöksiä. Metsien suojelun uusi linjaus - kuten vapaaehtoisuus, ei pakotteita; täysi korvaus; maanomistusoikeuden säilyminen - on nyt virallisesti tosiasia! Metso II:sta hallitus saa täyden tunnustuksen. Tähän suuntaan kun maakunnalliset toimijatkin kehittävät toimintaansa, niin luontoarvojen suojelu toteutuu ihan erimalliin kuin Natura-pakolla. Lisääntyvä panostus rataverkostoon ja alempiasteiseen tieverkostoon kunnostaminen auttaa puukuljetusten lisäksi maaseudun muutakin elinkeinotoimintaa ja asuttuna pitämistä. Metsäalan koulutukseen ja työvoiman saatavuuteen ollaan panostamassa kiitettävällä satsauksella.

Ensiharvennusten verovapaudesta tuli Ahon arvovaltaiselle metsäalan johtajista kootulle työryhmälle yllättävä kömmähdys. Päätöksellä tavoiteltiin - aivan oikein - kuitupuun tarjontaan piristysruisketta. Tahto asiaan oli niin kova, että selusta unohtui varmistaa. Voimaantuloaikataulu olisi pitänyt varmistaa, ennen kuin asia päästettiin julkisuuteen. Suomalaisten pikkutarkka Bryssel-kuuliaisuus taisi tehdä taas tepposet. Vaikka hallitus sai lopultakin päätöksen asiasta aikaiseksi, päätöksen uutuusinnostus kerittiin menettää ja epävarmuus jäi. Episodi osoitti jälleen miten helposti puukaupan saa jumiin.

Hallituksen neljän koplan päätös perintöverouudistuksesta metsätilojen osalta oli kuin puun takaa olisi lyöty metrihalolla. Pääministerin perusteli nahkapäätöstä sillä, että huojennukselle ei löydetty sopivaa mallia, joka olisi ottanut kaikki metsänomistajat tasapuolisesti huomioon. Perustelu tasapuolisuudesta on kovin ontuva: yritysten ja maatilojen (peltoa yli 3 ha) metsäomaisuus saa verohuojennuksen, mutta muut eivät saa. Toivotaan, että pääministerin lupaus asian korjaamismahdollisuudesta eduskuntakäsittelyn aikana, toteutuu. Pääministerin kaipaamia malleja asiaan toki löytyy. Löytyykö poliittista tahtoa?

Suomi on ainoa Itämeren alueella oleva maa, jossa metsänomistajat joutuvat maksamaan metsistään perintöveroa - keskimäärin kolme kertaa kiertoaikana. Perintöveron osuus koko yksityismetsätalouden verorasituksesta on noin viidesosa. Yrittäjyys- tai tasa-arvoperustelut joutavat nyt romukoppaan. Metsätilojen perintöveroasiaan pitää ottaa metsäpoliittinen tarkastelukulma. Teollisuus kaipaa puuta ja metsätalous kannattavuutta.

Huojennusperustelut voivat olla siis metsäpoliittisia. Ensimmäinen vaihtoehto on se, että perintö/lahjavero kyllä määrättäisiin, mutta veron saisi vähentää täysimääräisesti tilan puunmyyntitulon verosta tilan omistusaikana. Tämän vaihtoehdon hyvä puoli on se, että päätös lisäisi varmasti puun tarjontaa. Toiseksi, pirstoutumisen estäminen ja metsätilakoon kasvattaminen ovat avaimia kannattavaan yksityismetsätalouteen. Tällä perusteella voisi verohuojennusrajan asettaa metsäpoliittisesti tavoiteltavalle tilakokotasolle. Tilakoon kasvattaminen tehtäisiin samassa yhtydessä mahdolliseksi sallimalla metsävähennyksen tekeminen täysmääräisenä ja sallimalla vähennyksen käyttäminen millä tahansa omistajan metsätiloista.

Jos hallitus pitäytyy neljän koplan alkuperäisessä päätöksessä, on suuri vaara, että metsätilojen kohtelusta tulee ensiharvennusasiaakin suurempi puukaupan jumiuttaja. Silloin hallituksen hyviltäkin päätöksiltä tipahtaa pohja pois. Suomalaiselle se mikä on luvattu, se on annettu. Hallituspuolueiden kansanedustajien tehtävä on nyt paimentaa Vanhanen ja Katainen hallitusohjelmansa taakse.

MIKKO TIIROLA metsänhoitaja Metsänomistajaliitto Järvi-Suomen varapuheenjohtaja Petäjävesi