Tolkkua pakkolunastuksiin - vihdoinkin?

METSÄNOMISTAJAN ÄÄNITORVI | KOLUMNI

Sanalla pakkolunastus on vastenmielinen kaiku, vaikka sen tarpeen ymmärtää, kun on kyseessä aidosti yhteiskunnan toimivuuden kannalta merkittävä yleinen etu.
Kielteinen kaiku johtuu siitä, että lunastuskorvauksia ei koeta oikeudenmukaisiksi. Toiseksi lunastusoikeutta käytetään vanhentuneen lainsäädännön turhan kevein perustein. Erityistä närää herättävät sähkönsiirtolinjojen jopa ryöstöhintaiseksi koetut lunastuskorvaukset. Epäoikeudenmukaiseksi koetaan myös useiden kaupunkien tekemä aggressiivinen tonttibisnes, jossa pakkolunastetaan maa-alueita jopa moninkertaisesti markkinahintaa halvemmilla hinnoilla.
47 vuotta vanha lunastuslaki on perusteiltaan vanhentunut. Sen mukaan lunastuksen kohteeksi joutuvan varallisuusasema ei saa lunastuksessa muuttua, mutta lunastaja saa vapaasti vaurastua lunastamallaan omaisuudella. Lunastuslaki on ajalta, jolloin Suomea vielä sähköistettiin kunnallisten energiayhtiöiden toimesta. Nyt sähkön siirrolla tehdään kansainvälistä, tuottavaa liiketoimintaa.
Sekä Sipilän että Rinteen-Marinin hallitukset kirjasivat lunastuslain uudistamisen tarpeellisuuden ohjelmaansa, mutta poliittiset erimielisyydet estivät asian etenemisen. Tänä syksynä lunastuslainsäädännön uudistaminen on vihdoin etenemässä eduskuntakäsittelyyn. Oikeusministeriön valmistelema lakiluonnos on paraikaa lausuntokierroksella.
Lakiesityksessä esitetään lunastuskorvaukselle 25 prosentin korotusta. Myös lunastuskorvauksen määräytymisperuste muutettaisiin käyvästä arvosta markkina-arvoksi. Samalla kumottaisiin kuntien hyödyntämä asemakaavoituksesta johtuvan arvon leikkaamista koskevat säännökset. Nämä muutokset hillitsisivät pakkolunastuksen tarpeetonta käyttämistä. Kuntaliitto vastustaa muutoksia ja väittää, että se lopettaisi vapaaehtoiset maakaupat ja johtaisi hinnankorotuskierteeseen. Väite todistaa sen, että kunnat ovat omilla "markkinahinnoillaan" pystyneet painamaan hinnat alas ja luomaan pakkolunastukselle kielteisen kaiun. Kuntien kannattaisi tunnustaa, että maankäyttösopimuksilla maanomistajien kanssa pystyttäisiin useimmissa tapauksissa kehittämään alueita kustannustehokkaasti ilman pakkolunastuksia.
Suurimmat muutostarpeet lakiluonnoksessa koskevat nauhamaisten lunastusten korvausperusteita.Jos laskentatavat ja perusperiaatteet siitä, että maanomistaja ei saa hyötyä lunastuksesta, säilyvät lain uudistuksessa ennallaan, ei pelkkä 25 prosentin tasokorotus korjaa sähkölinjojen ryöstöhintaisia lunastuskorvauksia. Hallituksen on tärkeää tehdä lakiluonnokseen täsmennys, jossa markkinahinta määritellään sähkönsiirtolinjojen osalta toteutuneiden energiapuistojen maanvuokrahintojen perusteella. Muutoin vastenmielisyys pakkolunastuksia kohtaan jää edelleen kaihertamaan yhä laajenevaa kansalaisjoukkoa.
Mikko Tiirola
Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja, MTK r.y.