Talouden kasvua ei synny metsien tuplaverotuksella
PÄÄKIRJOITUS & MIELIPIDE 25.3.2014 5:00
Mikko Tiirola
Kolmannes suomalaisista metsänomistajista on palkansaajia ja metsäteollisuuden työntekijät lähes poikkeuksetta SAK:n jäseniä. Silti SAK on esittänyt jälleen metsän kiinteistöveroa. On ilmeistä, että metsän kiinteistövero on esillä hallituksen kehysriihessä alkuviikosta.
Kaavaillun kiinteistöveron kertymäarvio - 200 miljoonaa euroa - oli täysin epärealistinen. Se kiristäisi metsien verotusta puolella.
Keski-Suomen viennistä 40 prosenttia tulee puunjalostuksesta. Esityksen vaikutukset olisivat maakunnalle pelottavat. Metsäteollisuus taistelee jo nyt rikkidirektiivin aiheuttamien kustannuslisäysten kourissa. Yhtään lisärasitetta ei ole varaa tulla.
Suomeen pitää luoda teollisia investointeja ja talouskasvua. Veronkorotuksilla kumpaakaan ei synny.
Metsämaan kiinteistövero olisi puunjalostukselle suora lisäkustannus. Se heikentäisi metsäteollisuuden kilpailukykyä. Kiinnostus investoida Suomeen vähenisi entisestään.
Kiinteistövero saisi puukaupan sekaisin. Se lamaannuttaisi maamme talouden tämän hetken valopilkun.
Viime vuodet puukauppa on sujunut tasaisesti, kun markkinoiden on annettu toimia aidosti. Puumarkkinoiden suurin ongelma nyt on riittämätön kysyntä, joka korjaantuu vain uusilla investoinneilla. Niitä tämäkin maakunta tarvitsisi kipeästi, kun työttömyys on lähellä 20 prosenttia.
Kaksinkertainen verotus koettaisiin täysin epäoikeudenmukaisena. Metsänomistajat reagoisivat voimakkaasti: puukauppa hiljenisi - voisi jopa hetkeksi pysähtyä kokonaan, vastakkainasettelu jokamiehenoikeuksien, luonnonsuojelun, metsästysvuokrien ja metsäteiden käytön suhteen roihahtaisi.
Tuplaverotus koettaisiin vääryytenä. Taimikkovaltaisella tilalla tulot saattavat olla vuosikymmenten päässä. Veroja kerättäisiin, vaikka tuloja ei olisi saatavissa. Kateusveronakaan metsien se ei toimisi: metsänomistajista lähes puolet on eläkeläisiä - ei mitään "wahlrooseja".
Lisävero saisi aikaan pienten tilojen pirstoutumista harrastustiloiksi. Jos tila jaettaisiin, puolittuisivat maksutkin, molemmat uudet omistajat pääsisivät metsästysseuran jäseniksi, ja silti tila tuottaisi polttopuut omasta metsästä, mutta teollisuuden puun saanti vaikeutuisi.
Yrittäjämäiselle metsänomistajalle vero olisi puhdas kulurasite, jonka vaikutusta yritettäisiin ulosmitata vaatimalla kovempaa puun hintaa ja laajaperäistämällä metsänhoitoa.
Kasvua, investointeja ja työtä tämä maa tarvitsee. Tässäkin asiassa kannattaisi katsoa mallia lahden takaa.
Ruotsalaisella metsätaloudella on normaalit yritystoiminnan, mutta myös metsätalouden erityisverosäädökset. Ruotsalaiset metsänomistajat eivät maksa kiinteistöveroja eivätkä perintö- ja lahjaveroja, kuten meillä. Ruotsissa toimitaan yrittäjämäisemmin.
Yrittäjämäisen metsänomistamisen olisi syytä olla vapaehtoista mutta houkuttelevaa. Metsänomistajille, jotka valitsisivat yrittäjämäisen metsänomistamisen, tulisi tarjota yrittäjän oikeudet ja velvollisuudet.
Velvollisuutena voisi olla yrittäjäeläkevakuutuksen (MYEL) ottaminen, se kartuttaisi eläketurvaa ja edistäisi sukupolvenvaihdoksia. Samalla se säännöllisenä maksuna kannustaisi pyrkimään tasaiseen tulovirtaan.
Metsätilojen sukupolvenvaihdosten verohuojennus olisi tehokkain keino metsänomistajien ikääntymisen ja tilojen pirstoutumisen pysäyttämiseksi. Maataloudessa vastaava järjestelmä toimii hyvin, mutta metsäyrittäjältä tämä mahdollisuus puuttuu.
Jos metsänomistajien keski-ikä laskisi 10 vuotta ja tilojen keskikoko kasvaisi 10 ha, tulisi Metsäntutkimuslaitoksen laskelmien mukaan noin 8 miljoonaa m3:ä lisää puuta markkinoille - kahden uuden sellutehtaan tarpeen verran.
Toisin kuin uudet lisärasitteet, yrittäjyys saisi aikaan tasaisemmat puumarkkinat ja kannattavamman elinkeinon. Edellytykset uusille investoinneille paranisivat ja verotulot lisääntyisivät.
Voittajia olisivat niin metsänomistajat, palkansaajat kuin teollisuuskin ja koko suomalainen vientiin nojaava kansantalous.
Mikko Tiirola
MTK:n metsävaltuuskunnan pj.
Petäjävesi