Rahastot omistavat yhä suuremman osan suomalaisista metsistä, ja se huolestuttaa metsänomistajien äänitorvea Mikko Tiirolaa, 52: "Muistutan, miten on käynyt sähköyhtiöille"

Metsästys ja jokamiehenoikeudet kuuluvat Suomen luontoon. Mutta miten käy, kun metsän omistaa rahasto?
SUNNUNTAISUOMALAINEN 26.4.2020
Mikko Vähäniitty
Teppo Koskinen

Suomalaisia metsiä on pitkään hoidettu enemmän tai vähemmän yhteisöllisillä pelisäännöillä, kun omistajina ovat usein olleet perheet tai muuten paikalliset olot tunteneet omistajat.

Pitkäjänteisessä metsänomistuksessa on voitu huomioida tuoton lisäksi myös maisema-arvoja, metsän virkistyskäyttöä ja metsän monimuotoisuutta.

Mutta kun metsän omistajaksi tulee kasvoton rahasto, voivat omistajan arvot yksipuolistua, varoittaa Maataloustuottajain keskusliiton MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja, petäjävetinen Mikko Tiirola.

MAINOS - SISÄLTÖ JATKUU ALLAMAINOS PÄÄTTYY

Silloin ylisukupolvisesta ja paikallisuuteen sitoutuneesta omistuksesta vaihdetaan omistukseen, jossa haetaan lyhyellä tähtäimellä korkeaa tuottoa.

Siksi Suomessa pitäisi Tiirolan mielestä nyt käydä kunnollista arvokeskustelua siitä, millä tavalla metsiä halutaan omistettavan.

SUOMESSA ON noin 20 miljoonaa hehtaaria puuntuotantoon soveltuvaa metsämaata. Rahastoyhtiöt omistavat siitä MTK:n arvion mukaan tällä hetkellä noin 400 000 hehtaaria, yhtä paljon kuin suomalaiset kunnat yhteensä.

Se on pari prosenttia suomalaisesta tuotantometsästä, mikä ei kuulosta paljolta. Mutta sellaisellakin hehtaarimäärällä on jo vaikutusta, ja viimeisen parin kolmen vuoden aikana rahastot ovat nousseet nopeasti pientenkin metsätilojen ostajiksi.

Tiirolan mukaan muut kuin luonnolliset henkilöt tai perinteiset yhteismetsät ostivat viime vuonna jo noin puolet julkisesti myyntiin tulleista metsistä, Itä-Suomessa ja Kainuussa suuremmankin osan.

MAINOS - SISÄLTÖ JATKUU ALLAMAINOS PÄÄTTYY

Muualla paikallisen omistuksen painotukset ovat erilaisia. Esimerkiksi Ruotsissa paikallisilla on etuosto-oikeus metsäkiinteistöihin.

SUURIMMAT SUOMALAISIA metsiä omistavat rahastot ovat edelleen kotimaisessa omistuksessa. Rahastoyhtiöt korostavat, että rahastojen sijoittajina on suurimmaksi osaksi tavallisia suomalaisia, ja että suomalaiset metsätilkut ovat liian pieniä ulkomaisten sijoittajien mielenkiinnon kohteiksi.

Juuri ulkomainen "kasvoton omistus" on nähty MTK:ssa uhaksi suomalaisille metsänomistuksen arvoille.

- En usko, että saksalainen tai yhdysvaltalainen rahastoyhtiö tulee tänne yksittäisiä metsätiloja ostamaan. Mutta kun myyntiin tulee kokonainen rahastoyhtiö, esimerkiksi 100 000 hehtaarin potti, niin on jopa todennäköistä, että ostaja on ulkomailta, Tiirola sanoo.

- Muistutan, miten on käynyt sähköyhtiöille.

TIIROLAN MIELESTÄ olennaista olisi ottaa huomioon, että uusien omistajien arvopohja, tavoitteet ja sitoutuminen paikalliseen yhteisöön ovat toisenlaisia kuin mihin tähän asti on totuttu.

- Minusta joku pankkiiri maailman ääristä on aika erilainen omistaja kuin tavallinen suomalainen metsänomistaja. Kun metsät ovat olleet perheomistuksessa tai ne on omistettu yhteismetsinä, niin sijoitushorisontti on ollut ylisukupolvinen. Monet rahastoyhtiöt taas sanovat suoraan, että niillä se on 5-7 vuotta, Tiirola vertaa.

Lyhyellä sijoitushorisontilla tuottoa metsästä otetaan aggressiivisesti irti, ja hoitokulut pyritään pitämään mahdollisimman alhaalla. Tiirolan mukaan voi myös käydä niin, etteivät puuvarat enää olekaan kotimaisen metsäteollisuuden vapaasti käytettävissä.

KUN OMISTUS karkaa kauas, myös puukaupan verotuotot ohjautuvat muualle kuin metsän sijaintiseudulle.

Se voi Tiirolan mukaan vaikuttaa siihen, kuinka hyväksyttävänä metsätaloutta enää ylipäänsä pidetään.

- Voi seurata metsien käyttöön liittyviä konflikteja, esimerkiksi hakkuujälkiin suhtaudutaan vähemmän suopeasti.

Vaikutusta metsien virkistyskäyttöön, esimerkiksi metsästyskulttuuriin, voi Tiirolan mukaan vain arvailla.

- Tarkoittaako uudenlainen omistus esimerkiksi sitä, että metsästysoikeuksia ei enää vuokrata paikallisille vaan bisnespohjalta, hän pohdiskelee.

Jokamiehenoikeuksiin Tiirola ei usko hevin puututtavan. Mutta jo yksistään tavat hoitaa metsiä voivat muuttua suuntaan, jossa metsien virkistysarvo on kovin toisenlainen kuin tänä päivänä.

SUOMEN LUONNONSUOJELULIITOSSA käsitys eri omistusmuotojen luontovaikutuksista on maltillisempi.

Tutkittua tietoa asiasta on vähän, huomauttaa SLL:n liittohallituksen puheenjohtaja Harri Hölttä. Joka tapauksessa metsien hoitoa kuitenkin säätelevät samat ohjeet ja lainsäädäntö riippumatta siitä, miten metsä omistetaan tai kuka sen omistaa.

Toisaalta rahastoilla on myös omia eettisiä ohjeitaan siitä, miten metsiä käytetään. Niiden tehosta ja seurauksista ei toistaiseksi ole Höltän mukaan tarkempaa tietoa.

LUONNONSUOJELULIITON näkökulmasta eri tavoissa omistaa metsää on omat hyvät ja huonot puolensa.

Höltän mukaan olennaista on huolehtia metsien luontoarvoista, virkistyskäytöstä ja hiilinieluista omistuspohjasta riippumatta.

Rahastojen omistamien metsäalueiden suuri koko voi kuitenkin edesauttaa luontoarvojen näkökulmasta entistä epätoivottavampaa metsänkäyttöä, Hölttä sanoo.

- Kun rahastot omistavat usein suuria metsäalueita, pystytään niillä harjoittamaan hyvin tehokasta metsätaloutta yhtäaikaisesti. Tässä rahasto-omistus eroaa esimerkiksi siitä, että saman metsäalueen omistaisi vaikkapa 30 pienempää omistajaa, Hölttä sanoo.

TIIROLAN MIELESTÄ metsänomistukseen voisi vaikuttaa nopeasti muuttamalla verolainsäädäntöä. Rahastomuotoista metsänomistamista sinänsä hän ei rajoittaisi.

Kun lakiin säädettiin aikoinaan metsävähennys, oli Tiirolan mukaan lainsäätäjän tarkoitus, että vähennysoikeus olisi koskenut vain yksityisiä metsänomistajia ja yhteismetsiä. Metsävähennys tarkoittaa metsänomistajan oikeuttaa vähentää metsän hankintamenoja sen pääomatuloista.

NYT RAHASTOYHTIÖT ovat löytäneet tavan hyödyntää porsaanreikää perustamalla rahaston hallinnoiman yhteismetsän, johon metsäkiinteistöt ostetaan. Rahasto hyötyy sille kuulumattomasta verovähennyksestä, ja hyötyy edelleen, vaikka koko rahasto kaupattaisiin ulkomaisille sijoittajille.

- Jos tämä tikkari otetaan rahastoilta pois, niin ollaan paljon lähempänä lainsäätäjän perusajatusta metsävähennyksen oikeasta käytöstä, Tiirola sanoo.

Samalla voitaisiin toteuttaa MTK:n pitkäaikainen tavoite metsävähennyksen korottamisesta. Tällä hetkellä metsän tuotoista voi vähentää 60 prosenttia metsän hankintamenoista.

- Tämä pieni lakimuutos toisi valtiolle säästöjä. Jos osa kertyvästä säästöstä pantaisiin yksityisten metsävähennysprosentin korottamiseen, paranisi samalla suomalaisten tavallisten perhemetsänomistajien asema metsäkiinteistöjä ostettaessa, Tiirola sanoo.

SANOMALEHTIHelsingin Sanomat kertoi taannoin, että Uudellamaalla on 100 000 metsänomistajaa.

Tiirolan mukaan olisi tärkeää, että vaikka puun kauppahinta eli niin sanottu kantorahatulo menisikin muualle, edes metsien käytöstä kerättävä pääomavero jäisi metsien sijaintikuntiin. Siksi hän ehdottaa metsän pääomaverotulojen siirtämistä suoraan kunnille nykyisen valtionosuusjärjestelmän asemesta.

- Uudistuksella olisi mahdollista paikata myös itäsuomalaisten kuntien taloutta, joka on kriisiytynyt jo ennen koronan vaikutuksia, Tiirola sanoo.

Suoraan kuntiin palautuva pääomaverotulo vahvistaisi paikallisdemokratiaa. Silloin luontoarvotkin toteutuisivat hänestä paremmin.

- Kunnissahan monimuotoisuus on jo osa toimintaa, kun sovitetaan yhteen esimerkiksi matkailua ja elinkeinotoimintaa.

Mikko Tiirola, 52, on metsätalousyrittäjä ja MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja. Hän on koulutukseltaan metsänhoitaja.

Tiirola asuu Petäjävedellä Keski-Suomessa. Hän on kotoisin Pudasjärveltä Pohjois-Pohjanmaalta.

• Sunnuntaisuomalainen
• Metsä
• Petäjävesi