Puuta riittää
PÄÄKIRJOITUS & MIELIPIDE 11.2.2015 5:00
Mikko Tiirola
Metsäteollisuuden investointiaikeet ovat synkän taloustilanteen valopilkkuja. Keskisuomalaisina olemme asian ytimessä. Koko maakunnan kehittämiselle ollaan saamassa rutkasti uutta virtaa.
Positiivisen keskustelun kärki on kääntynyt pelkoon puun saatavuudesta: riittääkö kaikille investointisuunnitelmille puuta? Vastaus on yksiselitteinen - riittää.
Suomen metsien vuotuinen kasvu mahdollistaa kestävien hakkuiden nostamisen noin 20 miljoonalla kuutiometrillä vuodessa - siis viiden Äänekosken lisäkäytön verran. Tämän lisäksi on käytettävissä 45 viiden vuoden aikana kertyneet hakkuusäästöt.
Pelkästään 2000-luvulla Suomen metsiin on kerääntynyt 180 miljoonan kuutiometrin hakkuusäästöt. Yksin 2000-luvun hakkuusäästöillä Äänekosken uutta biotuotetehdasta ruokittaisiin koko sen elinkaaren ajan.
Puuta siis riittää ja entistä aktiivisemmalla metsänhoidolla sitä saadaan myös merkittävästi lisää. Metsien hoitoon on järkevää panostaa.
Toiseksi kauhistellaan sitä, että metsänomistajat eivät myy puuta. Tämä legenda on onnistuttu juurruttamaan suomalaiseen keskusteluun. Yhtään tehdasta ei ole vuosikymmeniin pysäytetty sen takia, että puuta ei olisi myyty. Joskus tehtaan laani on ollut tyhjä kelirikon pehmennettyä tiet.
Yhtä hyvin voidaan kysyä: Miksi puuta ei yritetä ostaa? Moni metsänomistaja kertoo, että kukaan ei koskaan edes ole yrittänyt ostaa puuta. Samaan aikaan pankkien ja pankkiiriliikkeiden edustajat hätyyttävät taajaan, vaikka heillä ei ole varmaa tietoa siitä, onko mitään sijoitettavaa.
Opiksi saa metsäala ottaa. Meillä on vallinnut liian pitkään puun ylitarjontatilanne.
Puumarkkinoiden kehittämistä pitää silti jatkaa, kun uusia investointeja on tulossa. Vaalien jälkeisen eduskunnan pitää jatkaa metsänomistamiseen liittyvän lainsäädännön uudistamista.
Viidennes metsänomistajista on passiivisia. Eduskunnan kannatta säätää tässä tilanteessa viideksi vuodeksi laki, jonka aikana myydyistä metsätiloista ei tarvitsisi maksaa myyntivoittoveroa. Olen vakuuttunut, että iso osa näistä passiivisista tiloista päätyisi huojennuksen aikana metsätalouteen panostavien haltuun.
Metsänomistajien keski-ikä on yli 60 vuotta. Puunmyynnin ja iän suhteen vallitsee vahva riippuvuus. 60-70-vuotiaat eläkeläiset ovat vielä aktiivisia metsänomistajia, mutta sitten tapahtuu usein romahdus.
Metsätiloilta puuttuu sukupolvenvaihdoksiin kannustava järjestelmä ja yhä useampi metsätila vaihtaa omistajaa vasta perinnönjaon yhteydessä. Seuraavan eduskunnan pitää pystyä luomaan kannusteet, jotta sukupolvenvaihdokset saadaan aikaiseksi.
Myrkkyä puukaupan aktivoimiseen ovat puheet kiinteistöverosta tai metsänomistusmaksusta. Lisäverot söisivät aktiivisten metsätilojen kannattavuuden ja vähentäisivät haluja panostaa metsien hoitoon. Riski tilojen pirstoutumiseksi puuhapalstoiksi kasvaisi.
Metsänomistajia on Suomessa enemmän kuin yksikään puolue saa ääniä vaaleissa. Olen varma, että metsänomistajat lukevat puolueiden vaaliohjelmia tarkasti ennen äänestyspäätöstä. Kiinteistöveroa metsämaalle ei yhdenkään puolueen kannata esittää.
Mikko Tiirola
metsävaltuuskunnan pj
MTK r.y.
Petäjävesi