Puolustusliittoa tarvitaan

Puolustusliittoa tarvitaan

Metsänhoitoyhdistykset markkinoivat jäsenyyttä tänä keväänä Metsäsi puolustusliitto -teemalla. Hälytysvalmiudessa on oltu niin kotimaassa kuin Brysselissä viimeiset vuodet. Puolustustaistelu on tähän mennessä onnistunut paremmin kuin metsänomistajat ovat sen uutisvirrasta kokeneet. Vihreän siirtymän lainsäädäntöä vyöryttävän EU-komission lakialoitteista yksikään ei ole johtanut vielä siihen, että se vaikuttaisi suoraan suomalaisen metsänomistajan päätösvaltaan tai elinkeinon kannattavuuteen.

Metsänhoitokäytäntöihin vaikuttamaan pyrkineet ympäristötaksonomian hankkeet on saatu jumiutettua nykykomission osalta sitkeällä edunvalvonnalla. Puun pysyminen uusiutuvana saatiin energiadirektiivin päivityksessä komission ja parlamentin huolestuttavista linjauksista huolimatta säilytettyä. Metsäkatoasetus sen sijaan on esimerkki, että pienen jäsen maan yli voidaan kävellä. Siinä ongelmat eivät kosketa metsänomistajia. Mahdotonta on silti ymmärtää, että EU-säännös olisi viemässä metsätontille rakennetulta nautakasvattamolta kestävän lihantuotannon statuksen ja sitä myötä markkinat. Sekin sattuu oikeustajuun, että säädöstä ollaan tekemässä takautuvasti. Etujärjestö ei tyydy asetuksen kohtuuttomaan tulkintaan, vaan taistelee asian kanssa tarvittaessa loppuun asti. Kotikutoista makuakin tässä on. Meillä valmistaudutaan raportoimaan EU-komissiolle selvästi herkemmin vähäisiä asioita kuin muualla – siitä navetoiden alta kaadettavien puiden osaltakin lienee kysymys. Jos EU-lainsäädäntöä kuvataan vyönä, niin meillä laitetaan sen päälle vielä omat henkselit, kun varsinkin eteläisissä EU-maissa osataan vaihtaa komission vyön paikalle venyvä kuminauha. Tähän pitää saada kansallisesti muutos. Puolustusliitolla on vaikeaa, jos desantteja on omasta takaa.

Markkinoilla ja kotimaan politiikassakin on pärjätty hyvin. Kuluneella hallituskaudella, vastoin yleistä käsitystä, ei metsänomistajia rasittavia päätöksiä kotimaan politiikassa tehty. Moni yllättyy, että kotimaiseen puunkäyttöön on investoitu enemmän kuin yhdelläkään toisella hallituskaudella. Sama koskee puun kysyntää ja hintoja. Vuosikymmeniä kuolleen miehen aivokäyrää muistuttanut kuitupuun hinnatkin ovat kohonneet vuodessa lähes 40 prosenttia. Puukauppoja ei ilman kilpailutusta ja metsänhoitoyhdistyksen katkontaennustetta kannata tehdä.

Paine metsiä koskevaan EU-sääntelyyn tulee kuitenkin jatkumaan. Edunvalvontaa tarvitaan ehkä enemmän kuin koskaan. Mutta koska metsänomistajien etujärjestö ei säädä lakeja, vaan pelkästään vaikuttaa niihin, me tarvitsemme hallitusohjelman, joka jakaa Metsäsi puolustusliiton tavoitteet.

Vaalien voittajilla on näytön paikka ja metsänomistajille luvattujen lupausten lunastamisen vuoro. Kirjaukset päättäväisestä, yksituumaisesta ja ennakoivasta EU-vaikuttamisesta pitää saada hallitusohjelmaan. EU:n maankäyttösektorin hiilinieluihin perustuva politiikka tulee arvioida kriittisesti, sillä jatkuvasti kasvavat metsien hiilinielut ovat mahdottomuus. Metsien terveys ja kasvukyky pitää saada keskiöön. Hakkuita ei voi rajoittaa eikä hiiliveroja säätää. Omaisuudensuojan puolustaminen on keskeisimpiä hallitusohjelmaan paimennettavia asioita vihreää siirtymää tekevälle Suomelle.

Metsänomistajien puolustusliiton henkeen kuuluu, ettei etujärjestö ole koskaan oppositiossa eikä hallituksessa, mutta aina kulloisenkin hallituksen iholla.

Mikko Tiirola

Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja, MTK r.y.