Puhe VMI100 juhlaseminaarissa

Hyvät mitatun metsätiedon ystävät, arvoisa juhliva VMI väki!

Minulla on ilo tuoda metsänomistajien tervehdys tähän juhlaseminaariin.

Se, että sata vuotta sitten päätettiin aloittaa koko maata koskeva metsävarojen inventointi, on ratkaisevalla tavalla vaikuttanut siihen, että Suomesta on kehittynyt nykyinen hyvinvoiva ja vauras kansakunta.

Samaan aikaan, kun ensimmäistä valtakunnan metsien inventointitietoa kerättiin, sääti itsenäisen Suomen eduskunta merkittävät lait Lex Kallion ja Lex Pulkkisen. Niiden seurauksena Suomesta kehittyi vahvasti talonpoikainen ja pientilavaltainen maa. Mikä olisikaan ollut sotien lopputulos, jos metsien omistus ei olisi ollut laajan kansankerroksen omistuksessa? Mikä se olisi ollut, jos metsätalouden suomalaista yhteiskuntaa vaurastuttavia vuosikymmeniä ei olisi ollut takana?

Mitatulla metsätiedolla on keskeinen vaikutus siihen, että puunsaatavuuteen on uskallettu luottaa, kun investointipäätöksiä on tehty. Mitatulla metsätiedolla on pystytty osoittamaan myös metsänomistajille se, että metsien hoito palkitsee ja että ylisukupolvisuus on metsänkasvatuksessa viisautta. Mitattu VMI tieto on ollut keskeistä opettamaan, että metsässä kvartaali on neljännesvuoden sijasta neljännesvuosisata. Aikasarjat ovat ylivoimatekijä.

Säännöllisen inventoinnin satavuotinen historia on tämän hetken ilmasto- ja monimuotoisuuskeskustelussa kultaakin kalliimpi aarre. Mitä metsäkeskustelu olisikaan ilman mitattua faktaa ja ilman aikasarjoja? Se on valttikortti meille niin kotimaan kuin Brysselin metsien käyttö keskustelussa. Brysselissäon narratiivi, että Suomen VMI on metsäteollisuudelle rakennettu ja jopa sen manipuloimaa. Työtä Brysselin päässä riittää tämänkin virheen oikomisessa.

Toki juhlaseminaarissa on hyvä pohtia myös sitä, voitaisiinko aikasarjoja ja mitattua tietoa käyttää vieläkin rohkeammin? Onko niin, että kerätystä tiedosta ja aikasarjoista pystyttäisiin saamaan irti vieläkin enemmän, jos yhteiskunta osoittaisi siihen lisää tutkimusresursseja? Sitäkin on tullut mietittyä, että käyttävätkö kokeneet taksaattorit liian hiljaista ääntä metsäkeskustelussa. Mielestäni sekä somessa että muussakin metsäkeskustelussa olisi iso ekologinen lokero päivystäville, mitattuun metsätietoon nojaaville VMI tietäjille. Faktantarkastus on muotisana. Sille olisi tilausta. Metsäala tarvitsisi päivystäviä taksaattoreita.

Mallinnus on muotia. Sitä tarvitaan tulevaisuuden ennustamiseen. Mutta olen ollut havaitsevanani, että sitä tehdään metsänhoidon suhteen liian usein hataran tiedon perusteella. Voisiko VMI aineistojen asiantuntijat olla vieläkin rohkeammin vahtimassa ja opponoimassa tiedeyhteisöjä? Pitkistä aikasarjoista siilautuvia faktoja kannattaisi tuoda rohkeammin esiin, että ohut puoskarointi malleja käytettäessä voitaisiin kumota. Huonoilla malleilla ajaudutaan helposti uskomushoitojen maailmaan.

Ilmastonmuutos tulee lisäämään metsätuhojen riskiä. Tämänkin seminaarin alussa kerrottujen kasvulukujen alentumisen syitä on tärkeä analysoida. Tuhojen ennalta ehkäisemisessä voisi mitatuista aikasarjoista löytyä apua, kun niitä tarkasteltaisiin yhdessä mitattujen säähavaintojen kanssa. Ja kyllä meille hirvieläinkantojen kohtuullisena pitämiseen olisi isosti apua, jos jatkossa vmi aikasarjoista voitaisiin löytää hirvitalousalue- tai maakunnittaista pönkkää. Sama toki koskee päätään nostavaa monimuotoisuuskeskustelua. Paljon olisi varmasti mahdollisuuksia, jos vmi aikasarjoja hyödynnettäisiin monimuotoisuustyön kohdentamisessa. Jotenkin tuntuu, että yksittäisten lintulajien kautta käytävä monimuotoisuuskeskustelu ei ole riittävää. Rohkeampi VMI datan käyttö, voisi syventää punaisen kirjan analyysejä.

Tässä erilaisten valeuutisten ja somekuplien maailmassa VMI tieto ja aikasarjat ovat vahva kivijalka suomalaisille metsänomistajille. Kiitokset taksaattoreille tähänastisesta. Me luotamme teihin ja haluamme teiltä rohkeaa tukea omien päätöksiemme tueksi jatkossakin.