Pieleen menevä ilmastopolitiikka

KOLUMNI | IIJOKISEUTU | https://www.iijokiseutu.fi/pieleen-meneva-ilmastopolitiikka-nielupolitiikkaan/11419713

Ilmastonmuutoksen hillintä on ottamassa takapakkia, vaikka maapallon kiihtyvästä lämpenemisestä tulee kiistatonta tietoa. Trumpin valinta presidentiksi tarkoittanee USA:n irtautumista Pariisin sopimuksesta. Se tarkoittanee öljyn tuotannon kasvua ja hintojen laskua. Sunnuntaina Bakussa päättynyt YK:n ilmastokokous jäi myös kauas aiemmin asetetuista tavoitteista.

Suomikaan ei tule pääsemään hiilineutraalisuuteen vuoteen 2035 mennessä. Vaikka energiasiirtymässä on onnistuttu ja fossiilipäästöjä on vähennetty Tanskan ja Britannian jälkeen kolmanneksi eniten maailmassa, pettää hiilineutraalisuuspohja epärealistiselle tasolle asetetun nielupolitiikan vuoksi. Nielupolitiikkaan nojautuminen on iso virhe, josta asiantuntijoilta on tullut tänä syksynä selkeitä varoituksia.

Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas kirjoitti Maaseudun Tulevaisuudessa (7.10): "Suomi ei ikinä pääse hiilineutraaliksi metsien varassa."

Metsäprofessori Annika Kangas totesi Audiomedian (5.11) haastattelussa: "Hakkuiden rajoittaminen ja vanhojen metsien lisääminen lyövät korville ilmastotavoitteita."

Tietokirjailija Risto Isomäki kirjoitti Aarre-lehden kolumnissaan (18.11): "En usko, että me voimme enää laskea paljoakaan metsien hiilinielujen varaan."

Nielupolitiikan kestämättömyydelle antaa lisätodisteita se, että Saksan metsien kasvu on suorastaan romahtanut ikääntyvien metsien laajojen metsätuhojen seurauksena. Kanadan metsät ovat olleet hiilipäästöjen lähde koko 2000-luvun. Viime vuonna siellä paloi metsä lähes Suomen metsäpinta-alan verran. Niiden päästöt vastasivat Suomen ja 138 muun valtion kaikkia ilmastopäästöjä. Metsien kasvu on heikentynyt ennen kaikkea metsien ikääntymisen seurauksena myös metsätalouden mallimaissa Suomessa ja Ruotsissa. Näiden esimerkkien pitäisi osoittaa, että EU:ssa pitäisi siirtyä nielupolitiikasta hiilen sidontapolitiikkaan, jonka perusta on kasvun maksimointi varaston maksimoimisen sijasta. Suomen kannattaisi olla siinä aloitteellinen.

Nielupolitiikassa on kuitenkin yksi osa-alue, jota pystyttäisiin oleellisesti parantamaan: puurakentaminen eli hiilen varastoiminen rakennuksiin. Siinä Pudasjärvi on mallioppilas. Samaa ei voi sanoa muusta Suomesta eikä EU:sta. Puun käyttö rakentamisessa on puolittunut Suomessa 2000-luvulla puurakentamisohjelmista huolimatta. Juhlapuheiden sijaan tarvitaan vahvempaa ja velvoittavampaa lainsäädäntöä sekä Suomessa että EU:ssa.

Fossiilisille polttonesteille on lainansäädännössä asetettu asteittain nouseva bio-osuuden sekoitevelvoite, jolla lasketaan liikenteen päästöjä. Miksei samaa tehtäisi rakennusalalle? Rakentajille ja rakennusliikkeille voitaisiin jättää itsesäätelyn mahdollisuus sen suhteen, mihin rakentamisen osavaiheeseen velvoite kohdennettaisiin.

Oma luottoni politiikkojen kykyyn hoitaa ilmasto-ongelmaa on lopahtanut. Enemmän uskon insinööritieteisiin. Tekniset hiilinielut, eli hiilidioksidin talteenotto, taitaa olla se, jolla pisimmälle päästään. Niihin meidän kannattaa panostaa, hyvän metsänhoidon lisäksi.

Mikko Tiirola

Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja, MTK r.y.