Ovatko Suomen metsät hiilinieluja vai lähteitä

TEKNIIKAN MAAILMA 22/2017 3.12.2017
TEKSTI JUKKA SAASTAMOINEN GRAFIIKKA ATTE LAKINNORO 

Miten on mahdollista, että Suomen metsät, jotka ovat Euroopan vahvimpia hiilinieluja, ovat muuttumassa EU:n laskelmissa hiilen lähteiksi?

Harvoin on lehdistö saanut haastateltavakseen niin turhautunutta Kimmo Tiilikaista kuin EU:n ympäristöministerien kokouksen jälkeen lokakuun puolessavälissä Luxemburgissa.

Asunto-, energia- ja ympäristöministerinä istuva Tiilikainen tiivisti tunnelman sanomalla, että "ei tässä hirveän paljon suomalaista metsätaloutta ymmärretä eikä arvosteta".

Tiilikainen oli kertonut kokoukseen osallistuneille eurooppalaisille ministerikollegoilleen, että Suomi on hoitanut metsiään vuosikymmenestä toiseen hyvin ja tehokkaasti. Jos se nyt haluaa hyödyntää niitä kestävästi, siitä ei pitäisi aiheutua minkäänlaista ongelmaa EU:n ilmastopolitiikan uskottavuudelle.

Sanat kaikuivat kuuroille korville, ja neuvottelut päättyivät Suomen kannalta epäedulliseen ja suorastaan epäreilulta kuulostavaan lopputulokseen.

Hakkuutavoite puolittui

Episodin taustalla oli Suomen EU:lle esittämä pyyntö siitä, että täkäläinen metsä- ja energiateollisuus saisi nostaa vuotuiset hakkuunsa nykyisestä 66 miljoonasta kuutiosta 80 miljoonaan kuutioon eli 14 miljoonan kuution verran.

EU:n puheenjohtajamaa Viro oli tehnyt vastaesityksen, jonka mukaan Suomi saisi kuluttaa metsiensä hiilinielua tästä noin puolet, korkeintaan 44 miljoonan hiilidioksiditonnin edestä kymmenen vuoden aikana. Se vastaisi noin 5 miljoonan kuution lisähakkuita vuodessa.

TILASTOT TODISTAVAT, ETTÄ SUOMEN METSIEN HIILINIELU ON KANSAINVÄLISESSÄ VERTAILUSSA ERITTÄIN VAHVA.

Suomi onnistui saamaan poikkeusluvan, joka oikeuttaa käyttämään hiilinielua 54 miljoonan tonnin verran kymmenessä vuodessa. Sen ansiosta vuotuisten lisähakkuiden määrä nousi 6 miljoonaan kuutioon.

Se oli kuitenkin vain alle puolet Suomen alkuperäisestä 14 miljoonan kuution tavoitteesta, ja se selitti, miksi ministeri Tiilikainen oli kokouksen lopputulemaan pettynyt. Varsinainen ongelma ja harmituksen aihe ei kuitenkaan ollut hakkuukuutioissa vaan hiilidioksiditonneissa.

EU ei edes halua tietää, kuinka monta miljoonaa kuutiota kukin jäsenmaa metsiään vuoden mittaan kaataa. Sitäkin tarkemmin se vahtii, miten eri maiden metsävarannot kehittyvät. Niistä tunnusluvuista se päättelee, miten kyseisten maiden metsäsektorit selviytyvät niille asetetuista ympäristövaatimuksista - eli ovatko niiden metsät hiilinieluja vai hiilen lähteitä.

Hiilinieluja metsät ovat silloin, kun ne kasvavat enemmän kuin niitä hakataan, ja hiilen lähteitä silloin, kun niistä vapautuu hakkuiden takia hiiltä enemmän kuin sitä niihin kasvun ansiosta sitoutuu.

MIKÄ ON METSÄN HIILINIELU?

⬛ Metsä Group avaa hiilinielun käsitettä nettisivuillaan näin:

"Kun puut kasvavat, ne varastoivat hiiltä runkoon, oksiin, juuriin ja lehtiin. Maaperään sitoutuu hiiltä karikkeessa. Hiili vapautuu luontaisesti takaisin ilmaan hiilidioksidina, kun puu ja karike lahoavat. Kun puuta käytetään, hiili varastoituu tai vapautuu, riippuen siitä, mitä puusta tehdään. Puinen talo on pitkäaikainen hiilen varasto, klapi ja sanomalehti lyhytaikaisia. Puisen tuotteen voi polttaa energiaksi tai kierrättää. Puupohjaista energiaa syntyy myös selluprosessien sivutuotteena."

"Suomen metsät ovat hiilinielu, koska metsien kasvu sitoo enemmän hiiltä kuin mitä sitä vapautuu metsien käytön ja luonnollisen poistuman vuoksi. Suomen kasvavat metsävarat ovat vähentäneet ilmakehässä olevaa hiilidioksidin määrää jo vuosikymmeniä."

Rakennemuutos ja lama 
iskivät metsänkäyttöön

Koko jutun juju on EU:n hiilinielupolitiikassa ja varsinkin siinä laskentakaavassa, jolla määritellään jäsenmaiden hiilinielujen koko.

EU:n laskentakaava perustuu historiatietoon. Ensin EU selvittää, miten kukin maa on lisännyt metsävarojaan vuosina 2000-2009, ja sitten se määrää, että varoja on kartutettava vähintään samaa tahtia myös tulevina vuosina.

Suomelle laskentamalli on ongelmallinen siksi, että 2000-luvun ensimmäiseen vuosikymmeneen osuivat sekä täkäläisen metsäteollisuuden rakennemuutokset että kansainvälisen finanssikriisin poikima lama. Kun vielä noina vuosina Suomeen tuotiin runsain mitoin raakapuuta itärajan takaa, maan omia, erittäin hyvin kasvavia metsävaroja kulutettiin poikkeuksellisen vähän.

Siitä seurasi se, että Suomen hiilinielukehityksen vertailulukema, joka siis perustuu vuosien 2000-2009 metsävarantoihin, kasvoi epätavallisen isoksi.

Se oli Suomelle huono juttu siksi, että täyttääkseen ympäristövelvoitteensa meikäläisen metsäsektorin on pystyttävä ylläpitämään mammuttimaista hiilinieluaan eli käytännössä lisäämään metsävarantojaan.

Varantoja taas on vaikea kasvattaa samalla vauhdilla kuin viime vuosikymmenellä siksi, että nyt puuta kysytään metsäteollisuuden korkeasuhdanteen ja sellutehtaiden investointibuumin takia enemmän kuin miesmuistiin.

Luvut päälaelleen

Vaikka Suomi lisää puunkäyttöään kysynnän edellyttämällä tavalla, maan metsävarannot kasvavat edelleen. Todennäköistä on silti se, että lisääntyvän kysynnän takia varantojen kasvuvauhti hidastuu. Hidastuva kasvuvauhti tarkoittaa EU:n laskentakaavan mukaan sitä, että Suomen metsät eivät olekaan enää hiilinieluja vaan hiilen lähteitä.

Siis vaikka Suomen metsät ovat olleet ja ovat edelleen Euroopan ehdottomasti vahvimpia hiilinieluja, EU:n laskentakaavassa niiden hiilidioksiditase on kääntymässä negatiiviseksi. Syynä ovat vuosiin 2000-2009 perustuva, poikkeuksellinen korkea vertailulukema ja Suomen pikkuisen pienentynyt metsäpinta-ala.

Kaiken huippu on se, että nämä laskennalliset päästöt, joita ei siis faktisesti ole olemassakaan, on tavalla tai toisella kuitattava.

Se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että Suomen on kiristettävä liikenteen päästövaatimuksia entisestään. Se voi myös johtaa siihen, että Suomen on alettava hankkia niin sanottuja nieluyksiköitä joltakin toiselta EU-maalta.

Tuo uhkakuva on kaikessa järjettömyydessään todellinen. Suurten ja nopeasti kasvavien metsävarojen Suomi saattaa joutua ostamaan nieluyksiköitä joltakin sellaiselta EU-maalta, jossa metsävarat ovat pienemmät ja vielä kasvavatkin hitaammin.

Suomi vahvoilla vertailussa

Tilastot todistavat, että Suomen metsien hiilinielu on kansainvälisessä vertailussa erittäin vahva. Kun EU-maissa metsän hiilinielun sitoma hiilidioksidimäärä on keskimäärin 7 prosenttia fossiilisten aineiden hiilidioksidipäästöistä, Suomessa suhdeluku on 47 prosenttia. Venäjällä nielut sitovat 20, Yhdysvalloissa 12 ja Kanadassa 5 prosenttia fossiilisista päästöistä.

Esimerkiksi Tanskassa ja Hollannissa ollaan miinuksella. Useissa maissa metsät eivät siis ole hiilinielu vaan hiilen lähde: ne luovuttavat hiilidioksidia hakkuiden ja luonnollisen poistuman kautta enemmän kuin ne sitä kasvaessaan sitovat.

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola kuvaa Suomen tilannetta absurdiksi. Ensin Suomi velvoitetaan kasvattamaan metsävarantoa, joka on historiallisista syistä poikkeuksellisen suuri, ja sitten kun Suomi haluaa sitä hyödyntää, se joutuu maksumieheksi laskennallisesti pienenevän hiilinielun takia.

"Maalaisjärkikin sanoo, että nyt ollaan tekemässä hölmöjä ratkaisuja. Ne, jotka niitä ajavat, eivät näe metsää puilta vaan pyrkivät tekemään nopeiden tulosten nimissä päätöksiä, joista on pidemmän päälle enemmän haittaa kuin hyötyä."

Hyödyt heti vai vähitellen?

Tavallaan Tiirola ymmärtää niitä ympäristöjärjestöjen tyyppisiä tahoja, jotka ovat huolestuneet kiihtyvästä ilmastonmuutoksesta ja joiden mielestä aikaa ei ole hukattavaksi yhtään: kaikki mahdolliset keinot tilanteen korjaamiseksi on tehtävä heti. Hän on myös noiden tahojen kanssa yhtä mieltä siitä, että jos hakkuut pysäytettäisiin hiilinielujen kasvattamiseksi, tuloksia alkaisi näkyä nopeasti.

JOS MEIDÄN PUUNKÄYTTÖÄMME RAJOITETAAN, MEILLÄ EI OLE MITÄÄN MAHDOLLISUUTTA KORVATA FOSSIILISTA HIILTÄ SISÄLTÄVIÄ TUOTTEITA.

Tiirola kuitenkin muistuttaa, että ihmisten pitää pystyä asumaan tällä planeetalla myös 50 vuoden kuluttua. Jos nyt toimitaan lyhytnäköisesti, ongelmat tulevat syliin kahta kovemmalla voimalla tuonnempana.

"Jos emme käytä uusiutuvia luonnonvaroja, käytämme uusiutumattomia, ja uusiutumattomien käyttö on ilmastonmuutoksen todellinen aiheuttaja. Metsä ei siis ole ongelmien aiheuttaja vaan kestävästi kasvatettuna ja käytettynä niiden ratkaisu", Tiirola summaa.

Tiirola sanoo, että metsä sitoo hiiltä parhaiten silloin, kun se on nuorta, kasvavaa ja hyvin hoidettua. Vastaavasti sen sitomiskyky heikkenee sitä mukaa kun puusto vanhenee. Ikääntyessään metsä myös alkaa altistua myrskyille ja muille vakaville ongelmille, esimerkiksi hyönteistuhoille.

"Ympäristöväki sanoo olevansa huolissaan ilmastonmuutoksesta. Enemmän heitä kuitenkin kiinnostaa metsien suojelu ja luonnon monimuotoisuus, joiden he pelkäävät jäävän hakkuiden jalkoihin. Siksi he korostavat lyhyen tähtäimen hyötyjä."

Järeä puu suojaa ilmastoa

Tiirola painottaa hyvää metsänhoitoa ja sen vaikutusta hiilinielun tehoon. Avainsanoja ovat jalostus, lannoitus ja hyvin hoidettu vesitalous. Niiden avulla taimikosta saadaan järeää tukkipuuta, joka on euromääräisesti 3,5 kertaa arvokkaampaa kuin kuitupuu. Se on ilmastonkin kannalta arvokkaampaa, sillä sitä voidaan käyttää puurakentamiseen ja muihin pitkään hiiltä sitoviin kohteisiin.

Tiirola muistuttaa vielä metsänhoidon substituutiovaikutuksesta - eli siitä, miten puuta voidaan käyttää raaka-ainelähteenä ja kuinka puusta valmistetuilla tuotteilla pystytään korvaamaan fossiilista hiiltä sisältäviä kapistuksia ja vähentämään sitä kautta hiilidioksidipäästöjä.

"Ympäristöjärjestötkin ymmärtävät, että puurakentaminen on pitkän hiilisitovuuden takia viisasta. Ne vain eivät oivalla, että jos metsää ei hoideta eikä harvenneta, sieltä ei saada sen enempää tukkipuuta kuin sen ohessa tulevaa kuitupuutakaan, josta osa voidaan käyttää esimerkiksi muovia korvaavien tuotteiden valmistukseen ja osa bioenergiaksi."

"Jos meidän puunkäyttöämme rajoitetaan, meillä ei ole mitään mahdollisuutta korvata fossiilista hiiltä sisältäviä tuotteita. Sitä paitsi ilmakehä on kaikille maille yhteinen. Jos metsää ei voida hakata kestävällä tavalla meillä, sitä hakataan aivan varmasti kestämättömällä tavalla muualla."

Politiikka menee 
luonnontieteen edelle

Hiilinielun koko ja teho vaihtelevat vuodenaikojen mukaan. Eniten nielusta on hyötyä puuston kasvukauden aikana. Syksyn tullen, jolloin kasvu hiipuu ja maaperä hajoaa, metsä alkaa kääntyä tilapäisesti hiilen lähteeksi - etenkin, jos syksy sattuu olemaan poikkeuksellisen lämmin.

Hiilen sitoutuminen ei ole puulajista kiinni. Hiilelle on se ja sama, onko puusto kuusta, mäntyä vai koivua. Sitäkin tärkeämpää on se, miten hyvin metsä kasvaa. Se taas on kiinni pitkälti siitä, millaiseen maaperään puut ovat juurtuneet.

Tiirola vakuuttaa, että Suomen kasvava metsä ja sen vastuullinen hoito jarruttavat ilmastonmuutosta tehokkaasti. Ongelma vain hänen mukaansa se, että kun EU laatii hiilinielujen laskentakaavoja, se ei harjoita luonnontiedettä vaan politiikkaa.

"Jos ymmärretään, että nielu on positiivinen aina kun metsää hakataan vähemmän kuin se kasvaa, se on luonnontiedettä. Jos sitä vastoin lähdetään vertaamaan nykyistä puunkäyttöä menneen vuosikymmenen historiatietoihin, se on politiikkaa."

LULUCF LINJAA LASKENTAA

⬛ EU:n lulucf-asetus linjaa, miten metsien hiilinielut ja päästöt tulee laskea kansallisesti vuosina 2021-2030. Metsäteollisuus ry:n energia- ja ilmastopäällikkö Ahti Fagerblom kuvailee lulucf-asetusta - se muuten lausutaan suomalaisittain lulu-cee-äf - tähän tyyliin:

"Asetus ei koske yksittäisiä toimijoita, kuten metsäomistajia tai teollisuusyrityksiä. Mahdollinen valtioon kohdistuva sanktio olisi kuitenkin merkittävä mainehaitta; olisi perin surullista, jos Suomi-neito laitettaisiin tämän takia jalkapuuhun."

"Euroopan komissio antoi asetuksesta esityksen heinäkuussa 2016, ja Euroopan parlamentti äänesti siitä syyskuussa 2017. Jäsenvaltioiden muodostama neuvosto yritti saada yhteisen näkemyksen samassa Luxemburgissa 13. lokakuuta pidetyssä kokouksessa, johon ministeri Kimmo Tiilikainenkin osallistui. Suomi on neuvoston linjauksiin tyytymätön. Nyt ovat meneillään komission, parlamentin ja neuvoston väliset kolmikantaneuvottelut, joista odotetaan lopullista tulosta vuodenvaihteen paikkeilla. Kun laskennan lähtöasetelmiakaan ei tiedetä tarkasti, nielupolitiikan kustannusvaikutuksia ei voida vielä arvioida."

Sattuma suosii Ruotsia ja Irlantia

Tiirola sanoo, että EU-maat eivät todellakaan ole hiilinielusäännösten suhteen tasa-arvoisia. Esimerkiksi Ruotsissa nautitaan edelleen ylimääräistä etua siitä, että maan eteläosissa raivosi erittäin tuhovoimainen Gudrun-myrsky tammikuussa 2005. Kun metsää kaatui peräti 75 miljoonaa kuutiota eli kokonaisen vuoden puuntarvetta vastaava määrä, EU:n laskentakaavassa ruotsalaisten vertailulukema pieneni merkittävästi.

Irlanti taas hyötyy siitä, että sen metsät parturoitiin paljaiksi jo sukupolvia sitten. Nyt niitä alueita on helppo metsittää uudelleen.

Suomessa tilanne on täysin toinen: vapaata, metsityskelpoista maata ei meinaa löytyä mistään. Näkeehän sen siitäkin, että aina, kun Suomessa aletaan rakentaa uusia asuinalueita tai infraa tai sähkölinjoja, työt joudutaan aloittamaan koskemattomasta metsämaasta - ja samalla joudutaan pienentämään Suomen metsäpinta-alaa.

Suomi ja Ruotsi erottuvat omaksi saarekkeekseen Euroopan kartalla, kun metsien osuutta pinta-alasta mitataan.

Miten asua ja liikkua?

Mutta voisiko Mikko Tiirola antaa vielä jonkin vinkin niille yksittäisille metsänomistajille ja tavallisille kaduntallaajille, jotka haluaisivat tehdä edes yhden henkilökohtaisen ympäristöteon? Lihansyönnin vähentämisestä puhutaan, entä muuta?

"Tavallisen kansalaisen kannattaa keskittää ympäristöajattelunsa asumiseen ja liikkumiseen - eli asua puutalossa ja ajaa mahdollisimman ekologisella autolla."

"Itse tein juuri yksityisenä metsänomistajana ympäristöteon niin, että myin järeän tukkileimikon. Niillä rahoilla hankin aurinkopaneeleita talon katolle ja ostin biokaasuauton. Jos olisin jättänyt metsän pystyyn, sen kasvu olisi hiipunut, ja se olisi altistunut tuhoille - ja minulla ei olisi ollut rahaa sen enempää autoon kuin paneeleihinkaan."

Mittaluokkavirheen vaara

⬛ Bioenergia ry:n toimitusjohtaja Harri Laurikka sanoo, että hiilinieluihin liittyvissä keskusteluissa tuppaa joskus suhteellisuudentaju katoamaan.

"Meillä aletaan kohkata hirveästi heti, jos Suomen metsien 26 miljoonan tonnin hiilinielu alkaa pienentyä. Samaan aikaan maailmasta löytyy Brasilian ja Indonesian kaltaisia maita, joissa ollaan vuodesta toiseen satoja miljoonia tonneja päästön puolella. Todellinen globaali ongelma on metsäkato. Suomen hakkuiden vähentäminen ei maailmaa pelasta, ja osa vähennetyistä hakkuista voi lisäksi valua esimerkiksi Venäjälle."

Monelle ympäristökeskustelijalle voisi olla avartava tieto sekin, että Puolan Belchatowissa sijaitseva 5 400 megawatin hiilivoimala päästää hiilidioksidia 3,5 kertaa enemmän kuin koko suomalainen liikennesektori yhteensä. Laurikan tekisi mieli piirtää iso kysymysmerkki niihinkin ennusteisiin, joiden mukaan Suomen metsien hiilinielut puolittuvat 2030 mennessä.

"Ne perustuvat oletukseen, että Suomen vuotuinen metsänkasvu pysähtyy 100-105 miljoonaan kuutioon ja että samaan aikaan hakkuita kasvatetaan. Käsityksemme mukaan ennusteisiin sisältyy suurta epävarmuutta. Voi ihan hyvin olla, että hiilinielut eivät merkittävästi pienene 2017-2030. Pitkällä aikavälillä hiilinielu kääntyy 80 miljoonankin kuution hakkuilla kasvuun."

Nyt on jo osoitettu, että vuosina 2014-2016 Suomen metsät kasvoivat nopeammin (110 miljoonaa kuutiota) kuin valtioneuvoston vuosi sitten julkistamassa energia- ja ilmastostrategiassa ennustettiin. Laurikka sanoo, että kaksi kolmasosaa metsänkasvusta johtuu aiemmista, ojituksen tapaisista metsänhoitotoimista ja yksi kolmannes lämpenevästä ilmastosta.

Bioenergia ry pyrkii edistämään kotimaisten polttoaineiden käyttöä energiantuotannossa ja torjumaan siten ilmastonmuutosta. Laurikka toimi Suomen pääneuvottelijana Pariisin ilmastokokouksessa 2015.