MTK Satkunta syyskokouspuhe

MTK Satakunnan syyskokous 9.12.2021 Pori
Mikko Tiirola Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja, MTK r.y.

Hyvät kuulijat,

Alkuun ajankohtaista ...

Ja sitten pääteemaan, jotka valitsin tälle päivää! Etujärjestöllä on työmaata omaisuudensuojan puolustamisessa

Hyvä kokousväki!

Aloitetaan Brysselistä! MTK:n Brysselin toimisto on täyttänyt tänä vuonna 30 vuotta. Järjestö näkyy ja kuuluu Brysselissä. Maanviljelijät on sopeutunut yhteiseen maatalouspolitiikkaan neljännesvuosisadassa. Metsäpolitiikka taas ei kuulu EU:n toimivaltaan, mutta ilmasto- ja ympäristöasioiden kautta EU pyrkii yhä tiiviimmin säätelemään myös metsien käyttöön liittyviä kysymyksiä. Niin vahvasti EU komissio on pyrkimässä säätelemään metsäkysymyksiä, että viime vuosina yhä useamman metsänomistajan mieleen on noussut Timo Soinin lanseeraama ikivihreä sanonta: missä EU, siellä ongelma.

Etuja toki valvotaan. MTK on Ruotsin sisarjärjestön LRF:n ohella 16 miljoonaisen eurooppalaisen metsänomistajajärjestön (CEPF) keskeisin rahoittaja. Järjestön toimipaikkana on Brysselin parlamenttiaukion Forest Housessa.

Sain olla mukana CEPF:n vuosikokouksessa kesäkuussa. Kokouksen kärkiteemaksi nousi iso huoli metsänomistajan omaisuudensuojasta. Suorastaan liikuttavaa oli kuunnella puheenvuoroja, joissa kerrattiin entisten kommunistimaiden tietä EU jäsenyyteen. Vapauden kaipuussa ja omaisuudensuojan takaamisessa EU koetiin turvaksi.

Vahva perustehan omaisuudensuojalle löytyy EU:n perusoikeuskirjasta, jonka 17 artiklassa kuvataan omistusoikeutta. Nykyisen komission säätelyhalu on sen valitettavasti unohtanut syrjäyttämässä. Asian kiteytti hyvin suomalainen eurooppaoikeuden professori Päivi Leino-Sandberg, joka kysyi metsästrategiakeskustelun yhteydessä: "Kuinka paljon metsänomistajien perusoikeuksia voidaan rajoittaa?". Vahvan omaisuudensuojan lisäksi EU on rakentunut vapaan kilpailun ja vapaakaupan perusteille. Komission tarjoaman sääntelyn sijasta eurooppalaiset metsänomistajat vaativat vuosikokouksessa markkinatyökaluja myös ilmastonmuutoksen ja lajikadon hillintään. Niistä käytetään nimitystä ekosysteemipalvelut. Kun EU on onnistunut vapauttamaan mm energia- ja sähkömarkkinoiden säätelyä, miksi se ei edistäisi markkinalähtöisten hiilensidonta- tai biodiversiteettimarkkinoiden syntyä pakkosuojelun tai metsänhoitokeinojen rajoittamisen sijasta?

Hyvät satakuntalaiset tuottajat

Sanahirviöt Fit for 55 LULUCF, RED III, taksonomia tulevat vilkkumaan uutisissa.

Eilen äänestetty taksonomia on puhuttanut kovimmin. Taksonomia-asetus tavoittelee hyvää ja on lähtökodiltaan vapaaehtoinen. Se haluaa määritellä kriteerit rahoitustuotteille, joille myönnetään EU:n vihreän rahoituksen leima - eli halvemmat korot ja vihreämpi brändi. EU-maat ja -parlamentti antoivat komissiolle liian vahvan vallan kriteerien muodostamiseen. Komission pitäisi olla toimeenpaneva, mutta nyt se tekee uusia sitovia säädöksiä. Taksonomiaa tehdään hollantilaisen varapuheenjohtaja Frans Timmermansin johdolla. Hänen kabinettipäällikkönään toimii Greenpeacen entinen kampanjapäällikkö. Siksi valmistelua on tehty ympäristöjärjestöjen näkökulmia noudattaen. Tämä ongelma tuntuu Suomessa erityisesti metsäsääntelynä, vaikka EU perussopimusten mukaisesti metsävarojen käyttö kuuluu kansallisesti päätettäviin asioihin.

Vaikka vihreän rahoituksen kriteerit ovat vapaaehtoisia, muodostuu niistä käytännössä pakottava toimintatapa koko suomalaiselle metsäsektorille. Kolme suurinta metsäfirmaa (SE, UPM ja MG) toimivat kansainvälisessä kuluttajamarkkinassa. Kuluttajat haluavat ostaa kestäviksi luokiteltuja tuotteita. Turvatakseen maineensa ja saadakseen halvempaa vihreätä lainaa investointeihinsa metsäjätit joutuvat vaatimaan taksonomiakriteerien noudattamista myös raaka-ainetoimittajilta. Siksi ne tarvitsevat nykyisiäkin sertifikaatteja. Tästä aiheutuu ketjureaktio kaikkeen puukauppaan. Myös sahat ja energiatoimijat joutuvat välillisesti hyväksymään kriteeristöt saadakseen kuitupuut ja hakkeet kaupaksi. Käytännön esimerkki tästä on jo nyt, kun nämä kolme firmaa vaativat FSC sertifikaatin mukaisten HCV kriteerien toteennäyttämistä niiltäkin, jotka eivät halua olla FSC:ssä mukana. Siksi taksonomiakriteeristöllä olisi käytännössä vaikutus ihan kaikkiin metsänomistajiin. Siis myös Sanna Keskiseen.

Tämä nyt hallitustakin natisuttava ensimmäinen delegoitu säädös koskee ilmastokestävyyttä. 993 sivua EU-jargonia, josta 44 sivua liittyy metsiin. Kukaan ei tiedä tarkkaan mihin kaikkeen se vaikuttaa. Byrokratiaa ei ainakaan vähennä vaatimus erillisestä metsäsuunnitelmasta ja 30-vuotisesta ilmastohyötyanalyysista. Tämä ei vielä kaada suomalaista metsäsektoria. Byrokratiaan olemme tottuneet. Toki se maksaa ja vie kannattavuutta.

Isoimmat uhkat ovat vasta komission valmistelussa olevassa taksonomia-asetuksen monimuotoisuuskriteeristössä. Sen valmistelussa on esiin nousseet Suomelle ja metsänomistajille katastrofaaliset uhkakuvat. Tilakohtaisesti esitetään 20 % suojeluvaade, 10 % säästöpuuvaade, avohakkuun rajaaminen 1-3 hehtaariin, kunnostusojituksen kieltäminen, 20 m³/ha lahopuuvaade ja monet muut rajoitteet veisivät vähintään ⅓ metsätilojen tuottokyvystä Brysselin byrokraateille. Tämä sotii selkeästi perustuslakia ja EU:n perussopimusta vastaan. Siksi metsänomistajien etujärjestö on tässä pörhöllään. Kysymys on omaisuudensuojasta.

Kyse on myös isosta EU-poliittisesta kysymyksestä: annetaanko EU päätöksenteon ryömiä jäsenmaiden käsistä komissiolle, kuten Nils Torvalds on asiaa osuvasti kuvannut?

Hyvät kuulijat!

Kyllä kotimaassakin riittää painimista omaisuudensuojan kanssa. Kaavoituksen kautta vyörytettävä omaisuudensuojan nakertaminen on näkynyt sekä kunta- että maakuntakaavoituksessa. Kaavoituksesta on tullut jatkuvasti yhä vahvempi ympäristöpolitiikan toteuttamisen väline. MTK on jo vuosia pitänyt tärkeänä, että MRL uudistettaisiin, mutta valitettavasti juuri lausunnolla ollut uusi ympäristöministeriön KRL-lakiluonnos toi pettymyksen. KRL:n ehdotuksessa ympäristöpolitiikan roolia oltaisiin yhä kasvattamassa kaavoituksessa, mutta viranomaisten tehtäviä ei oltaisi samalla selkiyttämässä. Iso ongelma on, että kaavoihin kehitetään jatkuvasti uusia merkintöjä, jotka yleisesti ottaen kohdistuvat metsäalueille. Sipilän hallitus kielsi maisematyöluvan merkitsemisen M-alueille, mutta luovuus on alkanut kukoistaa. Avohakkuukiellot ovat tulleet osaksi kaavoitusta, ja myöskin erilaisia toteuttamisvastuita on pyritty tuomaan kaavoituksen kautta maanomistajille esimerkiksi kosteikkojen toteuttamisvelvoitteiden osalta. Tästä syystä MTK onkin valmistelussa nostanut esiin ilmeisen tarpeen sille, että kaavamääräykset ja merkinnät saatetaan yhteismitallisiksi koko Suomessa. Tämä voidaan toteuttaa säätämällä niistä sitovasti asetuksella, mutta ympäristöministeriön ehdotus on menossa tyystin toiseen suuntaan. Esimerkiksi viherrakenteita on kaavoitettu jo useiden vuosien ajan, vaikka käsite oltaisiin nyt ensimmäistä kertaa tuomassa lakiin. Metsien käsittelyn ohjaaminen kaavoituksella tulisi uudessa KRL laissa selkeästi kieltää. tilanne on metsänomistajan kannalta kestämätön, jos kaavoituksella voidaan kirjoittaa uusiksi niin hyvän metsänhoidon suositukset kuin metsälakikin. Metsien kaavoittamisen tulisi olla sallittua ainoastaan tilanteissa, joissa maankäyttömuoto on tarpeen muuttaa metsätaloudesta joksikin toiseksi.

Luonnonsuojelulakiin olemme olleet varsin tyytyväisiä. Nyt sitäkin ollaan uudistamassa. Tavoitteena oli parantaa lsl:n muutoksella lainsäädännön toimivuutta ja selkeyttä sekä lisätä luonnonsuojelun hyväksyttävyyttä. Maanomistajien näkökulmasta nyt ehdotettu kokonaisuus ei kaikilta osin vie kohti tavoitteita ja siksi MTK oli pakotettu jättämään viimeisten lausuntokierroksen jälkeisten projektiryhmien ja ohjausryhmän päätteeksi eriävän mielipiteen. Kaiken kaikkiaan lakimuutosprosessi on ollut erikoinen kuten MRL:nkin osalta, sillä lausunnolla ei ollut työryhmän esitys eikä hallituksen esitys vaan ympäristöministeriön oma versio. Lausuntokierroksen jälkeen projektiryhmän jatkotyön aikana selvin yksittäinen parannus on se, että selvillä olovelvollisuutta koskevasta pykälästä on luovuttu kokonaan. Muilta osin MTK katsoo, että ehdotukseen tehdyistä muutoksista huolimatta kokonaisuus on edelleen osin ongelmallinen. Yhteiset nimittäjät MTK:n ongelmallisina pitämille asioille: epäselvyys, tulkinnanvaraisuus ja vaikutusten ennakoimattomuus + menettelyihin liittyvät ongelmat maanomistajan oikeuksien sekä käytännön maa- ja metsätalouden näkökulmasta. Isoimmat ongelmakohdat liittyvät MTK:n mielestä luontotyyppisuojelun kokonaisuuteen. Tiukasti suojeltujen luontotyyppien heikentämiskielto (vaikka koskisikin vain muutamia luontotyyppejä, "automaattisuojelun mekanismi" on tässä asiayhteydessä sellainen, jota ei voi hyväksyä eikä pitää toimivana. Myös ekologinen kompensaatio sisältää ongelmia. Hallitusohjelmakirjaus oli vain pilotoinnista. Ongelmaksi koemme pakottavan kompensaatiovelvoitteen osuuden. Parempi olisi edetä vapaaehtoisen luontoarvojen tuottamisen ja vapaaehtoisen kompensaation kautta, jota pitää kehittää muulla kuin lainsäädännöllä eli esim. välittäjätoimintaa ja markkinapaikkoja kehittämällä. Luontoarvot.fi markkinapaikkahan ollankin MTK:n toimesta kehittämässä. Samoin virkistysarvokauppaa ja hiilikauppaa osana mhy OmaMetsä palvelua. Toki LSL esityksessä on hyviäkin aineksia kuten kumulatiivisten haittojen huomiointi korvaussääntelyssä ja säännökset, jotka vahvistavat mahdollisuuksia myöntää maanomistajalle tukea mm. luonnonhoitotoimiin.

Lunastuslaki taas tuntuu jämähtäneen hallituksen riitelyyn. Vuodelta 1977 oleva laki on täysin jälkeen jäänyt. Kuntien alihintaiset pakkolunastukset ja liiketoiminta toisen maalla heikoilla korvauksilla ei kuulu länsimaisen oikeusvaltion periaatteisiin. Tuulivoimapuistojen siirtolinja-alueilla on menossa laillistettu ryöstö. Jokaisesta tuulipuistosta, ja niitä on suunnittelupöydillä satoja, vedetään kymmenien metrien levyinen ja yhä useammin myös kymmenien kilometrien pituinen erillinen johtokäytävä valtakunnanverkkoon. Yhdestä linjasta voi aiheutua jopa satojen hehtaareiden metsäkato. Erikoiselta tuntuu, että vihreimmätkään poliitikot eivät tunnu tästä huolta kantavan. Tuulipuistoista tuleville johtokäytäville ei juuri tehdä kokonaiskoordinaatiota. Jokainen on oma hankkeensa. Lunastuslaki mahdollistaa, että lunastaminen on halpaa eikä sen vuoksi niillä ole mitään tarvetta koordinaatioon. Sitä laillistettua ryöstöä tässä on se, että tuulivoimafirma, usein vielä ulkolainen, saa lainsäädännön turvin lunastaa johtokäytävän kertakorvauksena muutaman satasen hehtaarihinnalla. Tämä ei ole oikeudenmukaista, sillä tuulipuiston alueella metsänomistaja voi saada saman summan jokavuotisena vuokratuottona maa-alueestaan, vaikka siellä metsän kasvatusta voi jatkaa ihan normaalisti.

Siirtolinjaongelma ei ratkea jälleen hallituksen riitoihin jumiutuneella lunastuslain uudistuksella. Siksi esitin metsävaltuuskunnassa, että hallitus, joka haluaa sähköistää yhteiskuntaa uusiutuvalla energialla, aloittaisi viipymättä erillisen tuulivoimalain valmistelun, jolla määrättäisiin tuuliyhtiöt maksamaan lunastuksen yhteydessä samansuuruiset korvaukset johtokäytävien maanomistajille kuin itse puiston alueen maanomistajat saisivat. Lainsäädännöllä tuulipuistojen rakentajat voitaisiin myös velvoittaa parempaan kokonaissuunnitteluun, jotta turhalta metsäkadolta ja metsäalueiden pirstomiselta säästyttäisiin. Jos hallitus aikoo tosissaan luottaa siihen, että uusiutuvalle ja hajautetulle energialle säilyy kansan tuki, pitäisi lainsäädäntövalmistelu aloittaa pikaisesti.

Hyvät kuulijat!

Vielä jokunen sana luontokadosta. Sitä ollaan nostamassa sekä EU komission, ympäristöjärjestöjen ja Sitrankin taholta jopa ilmastonmuutosta isommaksi uhkakuvaksi. Luulenpa, että seuraavia eduskuntavaaleja kohden mentäessä siitä puhutaan isoilla kirjaimilla. Luulenpa, että joillakin se on jo tavoitteena nostaa vaalien kärkiteemaksi. HS palkkasi jo oman erillisen luontokatotoimittajan. Metsien käytön osaltahan me olemme pärjänneet luonnontieteellisillä faktoilla ilmastokeskustelussa vahvasti. Meidän ilmasto-ohjelmaa on kehuttu laajasti. Kun ilmastonmuutos on leimallisesti globaali kysymys, koetaan luontokato enemmän paikalliseksi asiaksi. Punaisesta kirjasta on tullut kuudenneksi sukupuuttoaalloksi leimatun luontokadon raamattu. Toki se sitä onkin, mutta erikoiselta tuntuu globaalin näkökulman kadottaminen suomalaisesta keskustelusta. Jos metsien käyttöä rajoitettaisiin luontokadon nimissä meillä, tarkoittaisi se hakkuiden siirtymistä seuduille, jossa monimuotoisuusongelmat olisivat kertaluokkia suurempia. Mutta metsien käyttöä rajoittamalla ja ennen kaikkea lisäsuojelulla metsien luontokatoa yrittää torjua erityisesti Luontopaneeli. Tuntuu, että talousmetsien luonnonhoitotoimia, joita metsäala on tehnyt kiihtyvällä tahdilla ei haluta noteerata. Uhan-alaisuusindeksiä joka metsälajien osalta näyttää huonon kehityksen pysähtymistä, ei arvosteta, vain suojeluhehtaareilla tuntuu olevan merkitystä. Ympäristöministeriö perustama Luontopaneeli esitti viime viikolla, metsien totaalisuojelun moninkertaistamista ilmastohaitoista huolimatta. Luontopaneeli esitti vanhoihin metsiin painottuvaa maakunnittaista 10 prosentin tiukkaa suojelua. Toki on annettava tunnustusta, että he esittivät maanomistajille korvauksia. Heidän laskelmansa mukaisesti se maksaisi 6,8 mrd €. Kansantaloudelliset vaikutukset olisivat toki vähintään kymmenkertaiset. Esimerkiksi Satakunnan osalta Luontopaneeli laskee, että kaikki yli 114-vuotiaat mäntymetsät, yli 104-vuotiaat kuusimetsät ja kaikki yli 78-vuotiaat lehtimetsät pitäisi suojella. Päätä on puisteltava. Mitä tämä merkitsisi erityisesti näille seuduille merkittävälle mekaaniselle metsäteollisuudelle? Viisaampaan olisi keskittyä arvokkaimpien elinympäristöjen suojeluun ja tehdä vahvempaa ja tavoitteellista talousmetsien luonnonhoitoa. Luontoarvo.fi kauppapaikka, jonka olemme lanseeranneet, olisi tässäkin työssä fiksu työkalu. Totaalisuojelu ei auttaisi kaikkia uhanalaisia, sillä monet uhanalaiset lajit elävät lehdoissa ja paahderinteillä, jotka kuusettuisivat ja kasvaisivat umpeen ilman aktiivista hoitoa. Monet uhanalaiset metsälajit ovat myös palonsuosijalajeja, joita kustannustehokkaimmin autettaisiin metsänhoidollista kulotusta merkittävästi lisäämällä. Sekapuustojen suosiminen, säästöpuut ja lahopuun lisääminen ovat sertifioiduissa suomalaismetsissä jo valitsevaa käytäntöä.

Hyvä syyskokousväki!

Kaikki edellä kuvattu - siis EU:n metsäkeskustelu ja Luontopaneelin ulostulot - ovat valitettavasti tainneet toimia itseään vastaan. Sana aavistushakkuu on palannut 90-luvun suojeluohjelmien ja Natura pelkojen tapaan metsänomistajien huulille. Se on osoitus jälleen siitä mitä tapahtuu, jos luontoarvoja lähdetään edistämään sääntelyn uhalla.Metsänomistajien edunmukaisia aavistushakkuut eivät ole tässä markkinatilanteessa olleet. Sekä sahatavaran että sellun hinnat ovat olleet ennätyskorkealla. Voimakas puun myynti on aiheuttanut sen, että kantohinnat eivät kohonneetkaan markkinatilanteen mukaisesti. EU komission agressiivisuus ja ympäristölobbyn ärhäkkyys ovat sataneet puunostajien taskuihin.

Ympäristölobbyn ja EU komission kannattaisi analysoida metsien käyttörajoitevaatimuksiaan syvällisemmin. Suomessa selkeä valtaosa 600 000 metsänomistajasta on monitavoitteisia. Vuosi sitten tehty Metsänomistaja 2020 kertoo metsänomistajien halusta lisätä monimuotoisuuden huomioonottamista. Tänä syksynä Metsävaltuuskunnassa hyväksytyssä metsänomistajastrategiassa nostetaan uusia ekosysteemipalveluita metsänhoitoyhdistysten palveluvalikoimaan mukaan. Tilausta on selvästi sekä luontoarvo-, virkistysarvo- että hiilimarkkinapalveluille. MTK on perustamassa Luontoarvot.fi markkinapaikkaa ja metsänhoitoyhdistyksille on tulossa Oma Metsä -palveluun ekosysteemipalveluiden markkinapaikkoja. Tiedämme sen vapaehtoisen metsiensuojeluohjelma Metson kokemusten kautta, että tarjontaa näille palveluille syntyy, kun se tehdään vapaehtoisten markkinamallien kautta.

Etujärjestö jatkaa sitkeästi työntekoa ymmärryksen lisäämiseksi, että yksityismetsänomistajien joukko olisi hyvä yhteistyökumppani ilmastonmuutoksen ja luontokadon selättämiseen. Ehtona sille on vain se, että tavoitteisiin haettaisiin ratkaisuja metsänomistajan omaisuudensuojaa kunnioittaen ja markkinamalleja kehittäen. Ylimitoitetut suojelu- ja käytön rajoituspuheet toimivat itseään vastaa. Aavistushakkuihin ei silti kannattaisi metsänomistajien rynnätä, sillä etujärjestö tekee päättäväisesti vaikuttamistyötä

Hyvät kuulijat!

Omaisuudensuoja on länsimainen perusoikeus. Ympäristöperusoikeuden vahvistuva rooli on edellä kuvattujen paineiden lisäksi johtunut myös siitä, että juridiikan opetuksessa omaisuudensuoja ja perinteinen maa- ja kiinteistöoikeus ovat liian pitkään loistaneet poissaolollaan ja painopiste on siirtynyt vahvasti ympäristöoikeuteen. Järjestö on ollut aktiivinen asian suhteen. Turun yliopistoon perustetaan vuoden alusta määräaikainen maankäyttö- ja kiinteistöoikeuden professuuri. Uuden professuurin ovat lahjoituksillaan mahdollistaneet MTK:n säätiö, Kiinteistösäätiö, Salaojituksen tukisäätiö, Lounais-Suomen metsänhoitoyhdistysten säätiö sekä MTK Varsinais-Suomi.