MTK:n 35. liitokokouksen päivällispuhe

Hyvät ystävät,

Paitsi, että olemme MTK:n 35. liittokokouksessa rakentamassa maaseutuelinkeinojemme Tulevaisuusasiakirjaa, vietämme tänä vuonna myös MTK:n metsävaltuuskunnan 80-vuotis juhlavuotta. Paikallaan lienee muutama metsäinen sana maukkaan päivällisen painikkeeksi.

Metsänhoitoyhdistyksiä rupesi syntymään kiihtyvään tahtiin ennen sotia. Tarvittiin ammattiapua ja metsänomistajan puolien pitäjää. Markkina- ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen olivat silloinkin eteenpäin vievät ajurit. Niin suuria, että metsävaltuuskunta päätettiin perustaa MTK:n siipien suojaan keskellä jatkosotaa. Historiallisia pöytäkirjoja selatessani huomasin senkin, että meidän tilaltamme oli appeni isä mukana huhtikuussa 1941 metsävaltuuskunnan perustamista linjaavassa kokouksessa. Mukaan varsinaiseen perustamiskokoukseen Keski-Suomen mhy-liiton ensimmäisenä puheenjohtajana hän ei ehtinyt. Vihollisen luoti tavoitti luutnantti Kaupin JR 50 ensimmäisenä jatkosodan sankarivainajana.

Kun Tulevaisuusasiakirjan valmistelu alkoi reilu vuosi sitten emme olisi kukaan uskoneet, että Euroopassa riehuu naapurimme käynnistämä hyökkäysota. Katsomme tulevaisuuteen nyt toisenlaisin silmin. Kriiseissä on aina myös tulevaisuuden avain. Toivottavasti osaamme rakentaa sen päälle kuten sotien jälkeinen sukupolvi osasi tehdä.

Sodat loppuvat aikoinaan ja niitä seuraa jälleenrakentaminen. Ilmastonmuutos ja monimuotoisuuskato eivät karkaa minnekään poliittiselta agendalta. Niissä riittää etujärjestölle töitä ja mahdollisuuksiakin. Miettiä pitää, että kaivetaanko työkalupakista porilaista hulluutta vai diplomatiataitoja?

Legendaarinen porilainen Olli Lindholm sanoitti porilaisen hulluuden: "Se on sitä, että kun ovessa lukee vedä, mutta porilainen työntää oven auki. Ja päinvastoin".

Jäsenistössä on kaipuuta porilaista hulluutta kohti. Metsänomistajat kokevat, että EU komission ovista voisi yrittää mennä Yö-yhtyeen keulakuvan kertomalla ohjeella keromaan, että pitäkää tunkkinne.

Silti olemme valinneet ja edelleen valitsemassa diplomaattisempaa reittiä. Olemme rakentaneet ilmastonmuutoksen hillintään tieteellisesti rakennettua ilmastotiekarttaa, jota on kehuttu jopa barrikadien toiselta puolen. Tuoreimpana päätöksenä MTK:n johtokunta on päättänyt tehdä perusteellisen ja varsin mittavalla panostuksella tehtävän tieteellisen monimuotoisuustiekartan. Aiomme pärjätä keskustelussa.

Diplomaattisista taitoista on tuoreena osoituksena viimeviikkoinen komissaari Timmermassin vierailu yksityisen metsänomistajan metsissä Sipoossa. Ruotsalaiset eivät siinä onnistuneet, mutta MTK onnistui. Puheenjohtaja vaikutusvallallaan pohjusti vierailua ja metsäjohtaja oli rakentanut tiimeineen sellaisen reitistön, että oksat pois. Vierailua jälkikäteen kiittelivät kaikki Timmemansista metsäteollisuuteen ja ympäristöjärjestöihin. Pääjuttu oli kuitenkin se, että MTK oli retken isäntä ja järjestäjä. Me käsikirjoitimme vierailun ja huolehdimme kaikista yksityiskohdista. Edunvalvontaa parhaimmillaan.

Kiiltävissä kumisaappaissa ministeri Kurvinen ja komissaari Timmermans olivat vaikuttava näky suomalaismetsässä. Komissaarin tiedotustilaisuudessa keskeinen viesti oli, että luottakaa tutkittuun tietoon. Se on mielestäni kuin syöttö ministeri Kurvisen lapaan. Esitin syksyllä tieteellistä metsäpaneelia metsävaltuuskunnassa. Ministeri Leppä pisti työn liikkeelle ja nyt sen toteuttaminen lähestyy. Metsänomistajat eivät koe oikein sopivana, että Ylen uutisissa harva se viikko pitkäpartainen rummuttavan juoksuhämähäkkilajin parinvalinnan hyödyistä väitellyt professori jakelee metsänhoitoneuvoja. Tarvitsisimme maailmankuuluilla näytöillä varustettuja metsäntutkijoitakin framille.

EUssa tilanne onkin ollut hullu. Meillä MTK:ssakin noin 15 asiantuntijaa on mukana kv. edunvalvontatyössä. Taisi metsäjohtammekin kutsua talvella Timmermansia hulluksi torikauppiaaksi. Hän on kuin huvipuistokojun myyjä. Nostele EU säädöksiä esiin tarkkuusammuntaan houkutellen. Tuntuu olevan varma siitä, ettei kukaan ole koskaan onnistunut ampumaan alas kaikkia purkkeja.

MTK on kutenkin hyvässä vauhdissa, kaikki kymmenen EU säädöspurkkia tähtäimessä. Niitä pudotellaan hyllyltä alas yksi kerrallaan. Osa tuntuu kaatuvan, mutta jää edelleen hyllylle. Viime kesänä metsästrategiaan saatiin osuma, taksonomian ilmastokriteereihin osuttiin. LULUCF:n saa, nyt tarkka-ampujillamme on tähtäimessä taksonomian ympäristörkriteerit ja uusiutuvan energian direktiivit. Viime aikoina puhuttanut ennallistamislainsäädäntö taitaa tarvita vielä erikoisjoukkojemme kovaa työtä. Järjestöllinen hulluutemme lienee sitä, että tiedämme voittavamme tulevat haasteet, vaikka maailma näyttää vaikealta.

Silti mietityttää, että onko tuota porilaista hulluutta jalostettava diplomatia jatkeeksi. Siitä keskustellaan huomenna, kun liittokokousasiakirjan käsittelyä jatketaan. Päättäväisyyttä ja uskoa omaan tekemiseen ainakin tarvitaan. Minusta tuntuu, että omaisuudensuojan puolustamisessa sitä porilaisuutta tarvitaan eritoten. Olipa kyse valkoposkihanhista, päätehakkuuala koosta tai turvemaiden käytöstä.

Niin, ja se markkinavaikuttamisen tarve, ei se ole kadonnut minnekään 80 vuodessa. Kuten pj Marttila avauspuheessaan päivitteli, piisaa työsarkaa siinä, miksi puuntuottaja ei ole saanut kuin rippeitä käsillä olevasta suhdannehuipusta. Olen pohdiskellut, että teollisuuden kannattaisi pohtia halpuutusansiomerkien jakamista muutamille mepeille. En tarkoita päivällä palkittuja, mutta te tiedätte, ketä tarkoitan. Aavistushakkuita on liikaa. Toiseksi metsätilamarkkina on kuumentunut ja sekin on tuonut paljon puuta markkinaan. Rahastojen omistuksen kasvuun pitää saada lisää jarruja. Se on selvä ja sen eteen tehdään töitä, että ensi vaalien jälkeiseen hallitusohjelmaan löytyy työkalut ylisukupolvisen omistamisen vahvistamiseksi. Kolmanneksi takuuhintaan turvautuvat sopimusasiakkaat ovat lisääntyneet. Kun kilpailutettava puumäärä suhteessa pienenee, käy niin, että hintaa ei tarvitse nostaa

Tänä keväänä puumarkkinaedunvalvonnan otetta on pyritty aktiivisesti petraamaan. Metsänomistajia on opetettu lukemaan lopputuotemarkkinoita. He osaavat arvioida mitä puusta pitäisi saada hintaa. Viesti on ollut yhtenäinen kaikista metsänhoitoyhdistyksistä ja MTK:sta. Edunvalvontamme on toivottavasti nyt lyömässä kiilaa isojen puun ostajien liian vahvaan asemaan. Tästä tehdään vielä metsänomistajille kaikkien aikojen paras puukauppavuosi.

Uutta on mietittävä. Sitä tehdään. Hiilimarkkinoilla ja luontoarvomarkkinoilla aiomme olla emmekä hyväksy sitä, että metsäteollisuus kiillottaa kilpeään metsänomistajien monimuotoisuustyöllä maksamatta siitä. Porilaista hulluutta ja diplomatia taitoja tarvitaan molempia myös markkinaedunvalvonnassa.

Oikein hyvää liittokokousiltayötä!

Mikko Tiirola 

Metsävaltuuskunnan pj