Mitä ihmettä - puun käyttö rakentamisessa on puolittunut
Suomi ei ikinä pääse hiilineutraaliksi metsien varassa kirjoitti Petteri Taalas Maaseudun Tulevaisuuden kolumnissa (7.10). Hiilinielujen varaan rakennetun ilmastopolitiikan pohja on pettämässä. Saksan vanhenevat metsät ovat kääntyneet jo päästölähteeksi, ja Kanadassa paloi taivaan tuuliin lähes koko Suomen metsäpinta-alan verran metsää viime vuonna. Se vastasi Suomen ja 138 muun valtion vuotuisia ilmastopäästöjä.
Nielupolitiikassa on kuitenkin yksi osa-alue, jota pystyttäisiin oleellisesti parantamaan. Se on puurakentamisen hiilinielu eli hiilen varastoiminen rakennuksiin. Puu on ylivoimaisesti ympäristöystävällisin nykyisin käytössä olevista rakennusmateriaaleista. Puun työstäminen kuluttaa vain vähän energiaa, ja puu on kevyttä. Uusiutuvana materiaalina puu sekä sitoo että varastoi hiiltä.
Puurakentamisesta tehokkaana ilmastotoimena on ollut harvinaisen laaja yhteisymmärrys niin tutkijoiden kuin poliitikkojen kesken. Juhlapuheista on pidetty, puurakentamisohjelmia ja strategioita on laadittuja, lainsäädäntöuudistuksiakin on tehty ja puurakentamisprofessuureja on perustettu.
Mutta onko asia edistynyt? Huonosti tai oikeammin hyvin huonosti. Suomessa puurunkoisten rakennusten osuus kaikkien rakennusten tilavuudesta on kahdessa vuosikymmenessä puolittunut ja sahatavaran käyttö rakentamisessa on tipahtanut viidestä miljoonasta kiintokuutiometristä kahteen miljoonaan kiintokuutiometriin.
Näyttäviäkin puurakentamiskohteita on rakennettu, mutta se ei riitä. Selitys löytyy pientalorakentamisen suhteellisen osuuden pienentymisestä. Maaseutu ja maakuntakaupungit menettävät väestöään. Suomea keskitetään betonisiin kerrostaloihin. Uusia omakotitaloja rakennetaan vain viidennes 2000-luvun alkuvuoden määristä. Pientaloista noin 90 prosenttia on puurakenteisia, kun taas kerrostalorakentamisessa puurunkoisten osuus on alle viisi prosenttia.
Kunnilla on myös kaavoitusmonopoli, jonka avulla puurakentamista voitaisiin vauhdittaa ratkaisevasti. Suomalaiset haluaisivat tutkimusten mukaan asua puurakenteisessa pientalossa, mutta Suomesta - EU:n harvaan asutuimmasta maasta - on rakennettu Espanjan jälkeen kerrostalovaltaisin maa. Pääkaupunkiseudun kunnilla on rakentamisen päästöjen hillinnässä kaikkein suurin ilmastovastuu ja mahdollisuus toimia. Kaavamääräyksillä rakentamisen hiilijalanjälkeä voitaisiin nopeasti pienentää. Kasvavien kaupunkiseutujen poliitikot ja media pitävät kovinta ääntä ilmasto- ja luontoasioista, mutta betoni- ja teräsrakentaminen saavat kaupunkirakentamisessa jyllätä.Fossiilisille polttonesteille on lainansäädännössä asetettu asteittain nouseva bio-osuuden sekoitevelvoite, jolla lasketaan liikenteen päästöjä. Miksei samaa tehtäisi rakennusalalle? Rakentajille ja rakennusliikkeille voitaisiin jättää itsesäätelyn mahdollisuus sen suhteen, mihin rakentamisen osavaiheeseen velvoite kohdennettaisiin.
Vahvoilla puutuoteteollisuuden maakunnilla kuten Etelä-Savolla on hiilineutraalisuustavoitteiden lisäksi myös vahva aluetaloudellinen intressi edistää puutuoteteollisuutta. Strategioita ja puurakentamisohjelmia on jo tarpeeksi. Nyt tarvitaan tekoja niin eduskunnassa kuin kaupunginvaltuustoissakin.
Mikko Tiirola