Miksi Suomessa ei osata hoitaa suurpetokantoja, mutta Ruotsissa pystytään?

Mielipide|Metsä|20.11.2023

Hallintokulttuurimme ei ole oppinut EU:n päätösten soveltamiseen. Meillä pistetään EU päätösten asettaman vyön lisäksi lähes poikkeuksetta omat henkselit. Ruotsalaisetkin osaavat soveltaa direktiivejä. Miksi ruotsalaiset kykenevät hoitamaan suurpetokantojaan tai estämään valkoposkihanhien vahinkoja metsästämällä, mutta me emme?

Kun Suomen tavoitteiden saavuttaminen jäi puolitiehen ennallistamisasetuksesta käydyissä EU kolmikantaneuvotteluissa, on eduskunnassa, hallituksessa ja ministeriöissä todellisen ryhtiliikkeen paikka. Vyötä on opittava vihdoin löysäämään eikä omiin henkseleihin ole enää varaa.

Jos ennallistamisasetus läpäisee neuvotellussa muodossa lopulliset äänestykset, ratkaisee kansallisesti laadittava toimeenpanosuunnitelma suomalaisille koituvan miljardilaskun määrän. Keinoja järkevään ja omaisuuden suojaa kunnioittavaan lopputulokseen on löydettävissä, kun EU asetusta opitaan soveltamaan kansallisen edun lähtökohdista. Niin tekevät kaikki muutkin.

Jo ennen ennallistamisasetuksen soveltamista nähdään, kykeneekö Orpon hallitus toteuttamaan ohjelmaansa kansallisen monimuotoisuusstrategian ja EU:lle annettavan monimuotoisuussitoumuksen osalta. Sitä työtä tehdään juuri nyt. Toimenpiteet on pidettävä määrältään hallittavina ja sisällöltään ymmärrettävinä. Koko EU:lle sovittuja suojeluprosentteja ei pidä tulkita Suomelle epäedullisesti, kuten luontopaneeli vaatii.

Asia konkretisoituu luonnontilaisten ja vanhojen metsien kriteerien määrittelyssä. Hyväksyttävä lopputulos syntyy vain, jos ne määritellään myös sosiaaliset ja taloudelliset näkökulmat huomioiden ja omaisuuden suojaa kunnioittaen.

Suojelun toteuttamiseen vaadittava rahoitus on ratkaistava kriteerien määrittelyn yhteydessä. Metsänomistajan on vaikeaa pysyä mukana, jos ilmastotoimena houkutellaan kiertoaikojen jatkamiseen ja monimuotoisuuden edistämiseksi lahopuun lisäämiseen, mutta nämä johtaisivat suojeltavan vanhan metsän statukseen, josta puuta ei osteta, mutta korvauksiakaan ei saada.

Luontopolitiikassa omia henkseleitä ei pidä ottaa käyttöön. Tämä ei tarkoita, että Suomi lipsuisi kansainvälisistä sitoumuksista, vaan soveltaisi niitä omista lähtökohdistaan ja myös sosiaaliset ja taloudelliset tarpeet huomioiden. Luontoa ei pidä suojella EU komission vuoksi, vaan suomalaisten omista lähtökohdista ja tarpeista.

Mikko Tiirola

Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja, MTK r.y