MHY PÄIVIEN AVAJAISPUHE 27.1.2010
MHY PÄIVÄT LAHTI 27.1.2010
AVAJAISPUHE MIKKO TIIROLA
Tervetuloa metsänhoitoyhdistyspäiville Lahteen,
Meitä on paikalla ennätysmäärä. Haluan kiittää teitä, että olette tulleet näin suurella joukolla keskustelemaan ja rakentamaan yksityismetsätalouden tulevaisuutta. Muutokset meidän toimintaympäristössä ovat olleet melkoiset viime aikoina. Muutokset monesti ahdistavat, mutta niihin liittyy myös uusia mahdollisuuksia. MHY-päivien teema on tänä vuonna Yksityismetsätalouden haasteet uudella vuosikymmenellä. Päivien aikana pureudutaan erityisesti niihin kysymyksiin, jotka ovat nousseet esille metsätalouden edistämisorganisaatioiden kehittämishankkeessa MEDORissa. MHY- päivien keskeinen tavoite on valmistautua ja hakea yhteistä linjaa muutokseen, joka on edessä.
Vuosi siteen elettiin laman syvintä pohjaa. Maailman talous oli ajautunut päin seinää. Suomalaisella metsäteollisuudella oli rakennemuutos muutoinkin menossa, jälki oli rumaa. Muutamassa vuodessa viidennes maan metsäteollisuuden jalostuskapasiteetista oli sulkeutumassa.
Vaikeassa tilanteessa metsänomistajia ja heidän organisaatioitaan syyteltiin puumarkkinoiden huonosta toiminnasta, kalliista raaka-aineesta ja kilpailun vääristämisestä sekä kielletyistä valtion tuista. Taustalla oli EY - tuomioistuimeen tehty valitus. Metsänomistajia syytettiin toistuvasti erityisesti laiskasta puukaupasta. Monelta taholta esitettiin parhaimmaksi ratkaisuksi metsänhoitoyhdistysten poistamisen puukaupasta "turhana välikätenä".
Tässä tilanteessa elettiin vuosi sitten, kun ministeri Anttila puuttui peliin. Hän sanoi metsänhoitoyhdistyspäivillä, silloin Vantaalla, että hän aikoo jättää suomalaisiin metsäorganisaatioihin, niitä sääteleviin lakeihin sekä muuhun metsälainsäädäntöön vahvan peukalon jälkensä. Vanhat eväät oli syöty - uusia tarvittiin.
Vauhti on ollut kova, mutta tuloksiakin on tullut. Joulun alla Anttilan johtama Metsätalouden edistämisorganisaatioiden kehittämishanke antoi yksimielisen loppuraportin.
Mutta ennen kuin mennään medor - hankkeeseen, pari sanaa puukaupan näkymistä ja paremmasta tulevaisuudesta.
MARKKINATILANTEESTA
Vuosi 2009 oli monella tavalla historiallinen vuosi puumarkkinoilla. Tammi-marraskuussa puuta ostettiin ennätysvähän, mutta joulukuussa enemmän kuin yhtenäkään joulukuuna aiemmin.
Ennusteet kuluvalle vuodelle eivät lupaa kovin suuria muutoksia. Paperiteollisuuden markkinatilanne tulee jatkumaan vaikeana. Kysyntä palautuu jonkin verran vuodesta 2009, mutta samalla markkinoille tulee myös uutta eurooppalaista kapasiteettia. Tästä seuraa vaatimaton paperien hintakehitys.
Sahatavaran tuottajamaiden välillä kilpailukyvyn ratkaisee puumarkkinoiden toimivuus. Koko 2000-luvun Euroopan puumarkkinoita sekoittaneet myrskypuut on nyt sahattu. Puukaupan on nyt toimittava, jotta sahat saavat tukkia. Pelin henki on se, että siellä sahataan, missä puukauppa sujuu.
Sama koskee myös kuiduttavaa teollisuutta. Meillä on useita tehtaita, jotka ovat sillä rajalla pidetäänkö pannut kuumana vai kylmenevätkö ne lopullisesti.
Pieneksi päässeiden pystyvarantojen vuoksi teollisuuden pitäisi ostaa puuta tänä vuonna yli kaksi kertaa enemmän kuin viime vuonna. Viimevuotiseen vastakkainasetteluun puumarkkinoilla ei ole varaa.
PUUMARKKINOISTA
TEM tilasi viime syksynä Pöyryltä ja Metlalta puumarkkinaselvityksen. Puun hintavaihtelu on selvityksen mukaan Suomessa kilpailijamaitamme suurempaa. Suomessa on myös voimakkaasti integroitunut metsäteollisuus. Lisäksi puun kysyntä on keskittynyttä ja metsäteollisuus turvaa tehtaiden puuhuoltoa pystyvarastoilla. Nämä tekijät yhdessä aiheuttavat puun hintojen voimakkaan vaihtelun.
Suomessa vallitsevin puukauppatapa on pystykauppa, kun muualla se on tienvarsikauppa. Kilpailijamaissamme puuhuoltoa turvataan 1-3 vuoden puukaupan raamisopimuksilla. Pystykauppajärjestelmän heikkoudet tulevat esiin erityisesti tämän hetkisessä vaikeassa metsäteollisuustuotteiden markkinatilanteessa. Puun hinta sopeutuu pystykauppajärjestelmässä hitaasti lopputuotemarkkinoiden hintamuutoksiin.
Metsäteollisuuden ydinosaaminen on lopputuotteissa ja niiden kehittämisessä. Puun ostotoiminta kannattaisikin organisoida kokonaan uudelleen. Pystykaupasta olisi järkevä siirtyä tienvarsikauppaan. Tästä koituisi metsäteollisuudelle merkittävät kustannussäästöt ja syntyisi aitoa yrittäjyyttä puun hankintaan sekä koko metsäsektorille.
Tällä hetkellä Suomen puukaupassa ongelma on, että lopputuotteiden hinnoissa tapahtuvat vaihtelut heijastuvat liian hitaasti raakapuun hintaan. Voimakkaat vaihtelut puun hinnoissa saavat sekä myyjät että ostajat varovaisiksi. Pöyryn ja TEMin selvityksissä esitetään kehittämistoimenpiteeksi hintasuojaustyökalujen käyttöönottamista. Jos nämä indeksit tai vastaavat instrumentit saadaan selkeiksi ja ymmärrettäväksi ja puukaupan kilpailuttamismahdollisuudesta huolehditaan, ei metsänomistajilla ole asian selvittämiseen muita ennakkoehtoja.
TULEVAISUUDESTA
Vaikka teollisuus on sulkenut kapasiteettiaan rankasti, voimme olla tässä salissa varmoja, että tulevaisuus on meidän puolella. Ensinnäkin Suomen sitoutuminen EU:n ilmastotavoitteisiin johtaa vääjäämättä siihen, että puun energiakäyttö täytyy moninkertaistaa. Tukkia pienemmälle rungonosalle löytyy tulevaisuudessa taatusti kysyntää - nesteenä tai palavana. Myöskään perinteinen metsäteollisuus ei täältä minnekään häviä, vaikka se merkitys todennäköisesti pieneneekin.
Uusiutuvalla energialla täytyy kymmenen vuoden päästä tuottaa yhtä paljon energiaa kuin nyt tuotetaan maamme kaikissa ydinvoimaloissa ja Olkiluotoon rakennettavassa maailman suurimmassa ydinvoimayksikössä yhteensä. Tuulella ja biokaasulla tähän tavoitteeseen ei päästä. Metsään on mentävä eikä pelkästään risuja ja kantoja keräämään.
Suomessa on tehty esiselvityksiä nestemäistä liikennepolttoainetta valmistavan tuotantolaitoksen sijaintipaikasta. EU:kin väläyttelee rahahanojen avaamista asialle. On tärkeää, että myös metsänomistajaorganisaatio omalla toiminnallaan saa investoijat vakuuttuneeksi siitä, että Suomeen kannattaa investoida uuteen teknologiaan. Yhden yksikön tarvitsema puumäärä on mittava, n. 3 miljoonaa kuutiometriä vuodessa
Taloudellisesti tukkikauppa vastaa metsänomistajalle yli kahta kolmasosaa metsätuloista. Pitkän aikavälin näkymät tukkipuun käytön lisäämiseen ovat hyvät.
Puu luonnonmateriaalina tulee lisäämään suosiotaan rakentamisessa paljon energiaa kuluttavaan betoniin verrattuna. Palomääräykset ja moni muu lainsäädännön kohta tulee voida tarkistaa siihen muotoon, ettei niillä turhaan hankaloiteta puurakentamista. Julkiset rakennukset on tulevaisuudessa rakennettava puusta. Meidän metsänomistajien on pidettävä asiasta meteliä kotipitäjissämme ja maakunnissamme, aina kun rakennetaan julkisia rakennuksia tai päätetään kaavamerkinnöistä. Puurakentamisen lisääminen ratkaisee hyvin pitkälle suomalaisen metsänomistajan ja maaseudun ja maakuntien tulevaisuuden. Tämän vuoksi sen edistäminen on saatava myös Suomen EU-politiikan keskiöön. Puurakentamisesta kuullaan tänään vielä lisää.
TAKAISIN MEDOR -hankkeeseen
Metsätalouden edistämisorganisaatioiden kehittämishankkeen loppu tulemana on se, että metsänhoitoyhdistyslakia ei avata, mutta tänä vuonna toteutetaan lainsäädäntöhanke, jonka avulla metsänhoitoyhdistysten toiminnassa koetut kilpailulainsäädännölliset ongelmat pyritään poistamaan asetusteitse. Kilpailuvirasto on esittänyt medor -hankkeessa 12 kohtaisen listan asioista, jotka vaativat tarkastelua. Tänään pääsemme keskustelemaan asiasta.
Metsänomistajista keskustelu kilpailun toimimisesta puumarkkinoilla on tärkeä kysymys. Kilpailu puumarkkinoilla vilkastuttaa varmasti myös puukauppaa. On hyvä, että kilpailulainsäädäntö on tiukkaa, ja että kilpailuviranomaiset valvovat sitä.
Moni metsänomistaja on ihmetellyt minulle sitä, että miten mh-maksu voi olla Kujalan EY-valituksen mukainen kielletty valtion tuki, metsänomistajathan sen itse maksavat ja metsänomistajathan sen suuruudesta yhdistystensä valtuustoissa päättävät. No vaikeahan sitä on kyllä valtion tueksi mieltää. Toivotaan, että Brysselissäkin se ymmärretään.
Isommaksi ongelmaksi on muodostumassa se, että metsänhoitoyhdistyksiä on epäilty metsänhoitomaksuvarojen käytöstä liiketoiminnassa ja täten aiheuttavan vääristymää metsäpalvelumarkkinoille.
Epäilyn pohjimmainen syy saattaa olla myös se, että metsänhoitoyhdistysten toiminta on kehittynyt voimakkaasti. Jopa niin hyvin, että ostajat kokevat metsänhoitoyhdistykset liian vahvoiksi puukaupan kilpailuttajiksi. Teollisuuden halu saada metsänhoitoyhdistykset pois puukaupan avustamisesta on ollut yllättävän voimakasta. Metsänhoitoyhdistysten korjuupalvelusta on muodostunut villakoiran ydin.
Metsäsektorin murroksessa metsätalouden kannattavuus säilyy useimmille metsänomistajille ykkösasiana. Puukauppa ja metsänhoito liittyvät vahvasti toisiinsa. Tästä seuraa, että metsänhoitoyhdistysten on oltava jatkossakin mukana puuntuotannossa ja puukaupassa huolehtimassa metsänomistajien tavoitteiden toteutumisesta. Globaalisti toimiville yrityksille tarvitaan vahva vastavoima.
Viime vuoden kaltaiseen vastakkainasetteluun ei kuitenkaan ole varaa. Metsänhoitoyhdistysten on tultava asiassa vastaan. Toimintoja on reivattava. Meidän on oltava valmiita siihen, että olemme kilpailulakien suhteen paavillisempia kuin paavi itse. Kun kilpailutamme metsänomistajien puita, pitää meidän kilpailutustuotteen olla nykyistäkin läpinäkyvämpi.
Puukaupassa mukana pysyminen edellyttää sitä, että sekä metsänomistajat että puunostajat luottavat metsänhoitoyhdistyksiin puukaupallisina toimijoina. Joidenkin puunostajien mielestä osa yhdistyksistä toimii hyväksyttyjen pelisääntöjen vastaisesti puukaupassa. Yhdistysten vaihtelevat puukaupalliset toimintamallit ovat osa epäkohtaa. Jotakin meidän tuotteessa voi olla vialla, koska osaa metsänhoitoyhdistyksistä syytetään oman korjuupalvelun suosimisesta tai tarjousten kurkkimisesta. Vaikka syytteissä ei olisi mitään perää, pitää toimintamalliamme kehittää sellaiseksi, että epäluuloille ei ole sijaa.
Kysynkin, olisiko aika jo kypsä sille että kaikissa yhdistyksissä otettaisiin käyttöön ketjumallin mukaiset puukaupalliset palvelukuvaukset? Tämän lisäksi nämä palvelukuvaukset on syytä hioa ostajien ja kilpailuviranomaisten kanssa sellaiseksi, että niihin voivat kaikki puukaupan osapuolet luottaa. Sähköinen puukauppa porttaali tarjoaisi tähän nykyaikaisen ja helposti kontrolloitavan vaihtoehdon.
Meidän tulisi myös kirkastaa toiminta-ajatustamme: Kilpailusta on aina hyötyä metsänomistajalle. Sama koskee metsäomistajan valinnanvapautta. Kilpailua ei kannata torjua, vaan edistää sitä niin puukaupassa kuin muussakin toiminnassa. Esim. silloin kuin palveluntuottajia on tarjolla, metsänhoitotöitä kannattaa kilpailuttaa suuremmissa erissä. Kilpailun on oltava reilua, tasapuolista eri toimijoita kohtaan, ja kilpailunrajoituslain mukaisesti sitä on voitava valvoa.
MHY-päivien teema on tänä vuonna siis Yksityismetsätalouden haasteet uudella vuosikymmenellä. Kysykäämme toisiltamme olemmeko valmiita muutokseen, näemmekö sen myös mahdollisuutena.