Ympäristöministeriön lakivalmisteluissa vaaran paikkoja 

Ympäristöministeriö valmistelee sekä luonnonsuojelulain että maankäyttö- ja rakennuslain uudistusta. Olemme etujärjestönä mukana lakimuutoksia valmistelevissa keskeisissä työryhmissä, jossa olemme muistuttaneet tarpeesta vahvistaa omaisuudensuojaa ja varmistaa tasapaino eri perusoikeuksien välillä. Valmistelu on kesken, mutta näyttää valitettavasti siltä, että esityksemme ovat toistaiseksi kaikuneet kuuroille korville.

Karttaako puunostaja viherrakenneverkoston alueita? 

Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) uudistuksessa ympäristöministeriö pyrkii saamaan viherrakenneverkoston oikeusvaikutteiseksi maakuntakaavoitukseen koko maan osalta. Metsänomistajia huolestuttaa, alkavatko puunostajat karttamaan näitä viherrakenneverkoston alueiksi merkittäviä alueita ympäristöjärjestöjen tai sertifioinnin edellyttäminä, kuten HCV-alueita. Huoli liittyy siihenkin, ryhdytäänkö niiden pohjilta laadittavissa alemmissa kaavoissa rajoittamaan metsänhoitomenetelmiä. Olemme esittäneet valmistelussa, että viherrakenteen turvaamisen pitäisi koskea vain tiheästi asuttuja kaupunkiseutuja, joissa suunnitelmallisille viheraluille on kiistattomasti tarvetta. Olemme perustelleet vaatimustamme sillä, että luonnonsuojelulaki, vapaehtoisen suojelun Metso- ja Helmi -ohjelmat sekä talousmetsien luonnonhoito riittävät takaamaan monimuotoisuuden huomioimisen rakentamattomassa ympäristössä. Ympäristöministeriö haluaa selkeästi kaavoituksesta metsien ja luontotyyppien suojelun lisätyökalua. Omaisuudensuojalle viherrakenneverkoston hyväksyminen kaavoitustyökaluksi maakuntakaavoitukseen olisi Pandoran lippaan avaamista kaavasosialisoinnille. 

Mitä lajeja ja luontotyyppejä tarkalleen suojellaan? 

Luonnonsuojelulain (LSL) uudistamisessa olemme korostaneet yleisesti sovellettavan lain selkeyden ja tarkkuuden säilyttämistä. Nykyinen laki on koettu selkeäksi. Nyt lakiin ollaan tuomassa epämääräisiä kirjauksia. Ei ole hyväksi luonnonsuojelun hyväksyttävyydelle, jos suojeltavia laji- ja luontotyyppejä ei ole selkeästi määritelty lakitasolla. Jatkossakin suojelun pitäisi perustua viranomaisen tekemään selkeään valituskelpoiseen rajauspäätökseen eikä automaattisuojelun mahdollistaviin lakipykäliin. Luonnonsuojelun hyväksyttävyys kärsii, jos sitä vaaditaan tehtäväksi maanomistajan kustannuksella ja oikeusturvasta välittämättä. Maanomistajalle ei tule sysätä myöskään vastuita metsiensä luontoarvojen selvittämisestä. Ympäristöministeriö on tuomassa luonnonsuojelulakiin uutena myös ekologisen kompensaation tekemisen velvollisuuden, vaikka hallitusohjelma ohjaa vain pilotointiin ja sen perusteella tehtävään arviointiin: "Pilotoidaan ekologisen kompensaation käyttöä esimerkiksi isoissa infrastruktuurihankkeissa ja arvioidaan saatujen kokemusten perusteella lainsäädännön uudistustarpeita." Ilman kokeiluja ja selvityksiä siitäkin voi tulla arvaamaton työkalu. 

Vaikuta, ota asia esille 

Olemme luonnollisesti vaikuttaneet myös kansanedustajiin, ministereihin ja puolueisiin, jotta poliittisessa prosessissa ympäristöministeriön valmisteluun puututtaisiin, eikä hallitus sitoutuisi päästämään lausunnolle lakeja muodossa, jossa omaisuudensuojaa ei kunnioiteta ja luodaan kohtuuttomia ja ennakoimattomia lisärajoitteita metsäelinkeinolle. Nyt on tarpeen myös mhy-päättäjien ja ihan rivimetsänomistajienkin muistuttaa alueemme kansanedustajille omaisuudensuojan perustuslaillisen turvan huomioimisesta lakiuudistuksissa.

Mikko Tiirola, Metsävaltuuskunnan pj, MTK r.y.