MHY KESKI-SAVO ILTAMAPUHE 22.9.2018

MHY Keski-Savo metsäiltamat 22.9.2018
Tulenliekki, Heinävesi
Mikko Tiirola

Hyvä metsäväki!

Aluksi ....

Metsänhoito voi pelastaa hiilinielun

Ilmastonmuutos on isoin kansainvälinen haaste seuraavina vuosikymmeninä. Se vaikuttaa kaikilla elämänaloilla. Siihen on sopeuduttava ja sitä joudutaan hillitsemään kovillakin keinoilla tulevina vuosikymmeninä.

Ilmastonmuutoksen kaksi perussyytä ovat yleisesti hyväksyttyjä: fossiilisten raaka-aineiden käyttö ja globaali metsäkato. Luonnollisesti ilmastonmuutoksen torjunnan täytyy keskittyä näihin asioihin.

Tähän yksimielisyys sitten loppuukin. Metsien käyttö on muodostumassa ykköskiistakapulaksi. Vihreät ovat irrottautuneet kansallisesta metsästrategiasta 2025, jota he olivat tekemässä Kataisen sateenkaarihallituksessa. Nyt kun Sipilän hallitus on toteuttanut sitä, paheksutaan puunkäytön lisäystavoitteita "biotaloushuumana".

Ilmastokeskustelu kulminoituu termeihin hiilinielu ja hiilivarasto. Osa tutkijoista korostaa, ettei ole aikaa odottaa. Siksi hakkuita tulisi rajoittaa ja puuta varastoida metsiin, koska lisääntyvät hakkuut pienentävät hiilinielua, eli hiilivaraston karttumisen nopeutta.

Globaaliin ongelmaan ei pitäisi kuitenkaan hakea yhden maan osaoptimoitua ratkaisua. Jos meillä ei hyödynnetä puupohjaisten tuotteiden potentiaalia, tehdään se sademetsissä ja muilla Suomea herkemmillä alueilla. Jos puuta museoidaan metsään, vaikeutuu taas fossiilisten korvaaminen.

Hiilinieluja voidaan kuitenkin vahvistaa, vaikka hakkuita lisätään. Siitä on meillä historiallista näyttöä. Vuonna 1973 Suomen metsissä oli puuta 1,5 mrd m3. Silloinen puuvaranto on hakattu 1,7 kertaisesti ja silti puuta metsissä on miljardi kiintokuutiometriä enemmän kuin 45 vuotta sitten. Metsien kasvu eli hiilen sitominen, on saatu kaksinkertaistumaan viidessä vuosikymmenessä. Isolta osalta sitä selittää vuosikymmeniä tehty metsänparannustoiminta ja viljelymetsätalous.

Oikeaa ilmastopolitiikkaa onkin miettiä, miten sekä puun käyttöä että kasvua voidaan lisätä. Tuoretta tutkittua tietoakin on olemassa. Luonnonvarakeskuksen professori Jari Hynysen johdolla laadittu raportti (METSÄ 150 - Metsänkasvatuksen keinot lisätä puuntuotantoa kestävästi ja kannattavasti) kertoo uusimman tutkimuksen keinot, millä metsät saadaan kasvamaan 150 miljoonaan kiintokuutiometriin vuodessa. Sen soisi päätyvän sekä poliitikkojen että metsänomistajien lukemistoksi.

Hiilen sitomista voidaankin vauhdittaa samanaikaisesti, kun puunkäyttöä lisätään korvaamaan betonia, tekokuituja, muoveja tai vaikkapa lentokerosiinia. Samalla se on signaali vaalikeskusteluihin, että metsänhoidon kannustimista kannattaa huolehtia. Metsäverotuksen tasolla, sukupolvenvaihdosten ja perikuntien purkamisen kannustamisella tai yhteismetsätoiminnan edistämisellä voidaan vaikuttaa hiilinielun suuruuteen.

Metsäverotus vaaliteemaksi

Sipilän hallituksen metsäbiotalouden tavoitteet ovat toteutumassa. Puun käyttö kasvaa ja isoja investointeja on suunnitteilla. Myös Brysselin metsäväännöissä on onnistuttu.

Puun käytön lisääntyminen vaatii myös tarjontaa lisääviä toimia. Hallitus onkin tarjonnut pieniä porkkanoita metsänomistajille: yrittäjävähennys keventää verotusta noin 1,5 prosenttiyksikköä. Metsätilojen sukupolvenvaihdoksia edistämään säädettiin laki metsälahjavähennyksestä, vaikka se hallituksen sisäisten ristiriitojen ja metsäteollisuuden lobbaamisen seurauksena ehkäiseekin perikuntien muodostumista vain kaikkein suurimmilla metsätiloilla.

Hallituksen toimet ovat oikeansuuntaisia. Niitä on tarpeen jatkaa, sillä puun myyntitulojen ostovoima on romahtanut: samanlaisen asunnon hankkimiseen tarvitaan nyt neljäkertaa pitempi kuitupuupino kuin 40 vuotta sitten. Kannattavuutta heikentää lisää metsänhoitokustannusten moninkertaistuminen ja metsäverotuksen kiristyminen.

Kun pinta-alaverosta luovuttiin Ahon hallituksen verouudistuksessa, alettiin metsätuloja verottaa pääomatuloina. Aluksi verokanta oli 25 %. Verokanta oli sama yritysten maksaman yhteisöveron kanssa. Nyt metsätuloista maksetaan pääomaveroa 30 tai 34 prosenttia, kun taas yritysten maksaman yhteisövero on laskettu 20 prosenttiin.

Puolueet valmistelevat paraikaa vaaliohjelmiaan eduskuntavaaleja varten. Jotta kasvavan metsäbiotalouden pohja ei petä, on puolueiden syytä ottaa kantaa metsäverotuksen tasoon. Jos perhemetsätalous ei kannata, putoaa puun lisätarjonnalta ja hiilinielujen vahvistamiselta pohja pois.

Ollaanko puolueissa valmiita alentamaan metsäverokantaa takaisin yhteisöverokannan tasolle? Jotta perikuntia ei muodostuisi, ollaanko valmiita kehittämään metsälahjavähennystä niin, että se koskisi myös pienempiä metsätiloja? Ja eihän yksikään puolue halua ärsyttää markkinattomia hyötyjä, virkistystä, suojelua ja maisema-arvoja tuottavia yli puolta miljoonaa metsänomistajaa metsien kiinteistöveropuheilla?

Vaaliohjelmia valmisteleville vielä muistutuksena: äänioikeutettuja metsänomistajia on enemmän kuin mikään puolue sai ääniä viime vaaleissa. Eläkeläiset ovat ylivoimaisesti suurin omistajaryhmä, seuraavana palkansaajat ja sitten vasta viljelijät ja päätoimiset metsäyrittäjät. Lähes kaikkien metsänomistajien puunmyyntituloja verotetaan ankarammin kuin heidän eläke- tai ansiotulojaan. Ja metsänomistajien kokonaistulot ovat pienemmät kuin kansalaisilla keskimäärin.

Metsänhoito on hyvä metsävakuutus

Ilmastonmuutos lisää kaikenlaisten metsätuhojen riskiä. Metsätuhojen toteutuessa sekoavat sekä puumarkkinat että metsänomistajan talous. Metsätuhoihin varautumisessa paras lääke on ajallaan tehty metsänhoito.

Keski-Euroopasta ja Ruotsista löytyy tuoreita esimerkkejä minkälaisia metsätuhoja ilmastonmuutoksen seurauksena voi aiheutua. Viime vuoden syksyn ja talven aikana myrskyt niittivät Keski-Euroopassa yli 32 miljoonaa kuutiometriä puuta. Lämpimän ja kuivan kesän seurauksena kirjanpainajatuhot ovat tämän kesän aikana vahingoittaneet pelkästään Saksassa, Itävallassa ja Tšekissä yli 20 miljoonaa kuutiometriä kuusitukkia. Vastaavia hyönteistuhoja on ilmoitettu monista muistakin maista. Kuusikoiden yli-ikääntyminen lisää merkittävästi sekä myrsky- että hyönteistuhojen riskiä.

Kirjanpainajan tuhoamat puut on pakko korjata ja sekoittavat puumarkkinoiden normaalin toiminnan pitkäksi aikaa. Hyönteistuhopuu lisää puun ylitarjontaa, rajoittavat normaalia puukauppaa ja on jo monissa maissa painanut puun hintaa. Keski-Euroopan hyönteistuhot heijastuvat myös sahatavaramarkkinoille. Kuusisahatavaran ylitarjonta lisääntyy ja hinnat laskevat, jolloin vaikutukset ulottuvat Suomen puumarkkinoille saakka.

Hyvin suurella todennäköisyydellä metsätuhot lisääntyvät tulevaisuudessa myös Suomessa. Kestävä metsänhoito, missä taimikot hoidetaan, hakkuut tehdään ajallaan ja metsien terveydestä huolehditaan, on parasta ilmastopolitiikkaa. Metsänhoito auttaa jokaisen metsänomistajan kohdalla ilmastonmuutokseen varautumisessa. Parasta apua metsänomistajalähtöiseen metsänhoitoon ja puukauppaan saa metsänhoitoyhdistyksen omalta metsäneuvojalta. Metsien vakuuttaminen on järkevää metsätalouden riskienhallintaa. Metsänhoitoyhdistyksen jäsenenä metsävakuutuksista saa ylimääräisen 10 % alennuksen, jolla kuittaa monesti koko jäsenmaksun hinnan.

Kilpailua vai sopimusasiakkuutta?

Puumarkkinoilla on hyvä vire. Kaikilla puutavaralajeilla on kysyntää ja kauppa käy. Hyvä niin. Metsissä riittää puuta ja erityisesti nuorissa metsissä on patoutunutta hoitotarvetta ja hakkuurästejä. Markkinatalouden logiikan mukaisesti puun kantohintakin on kohonnut kysynnän kasvaessa.

Markkinat eivät kuitenkaan toimi täydellisesti. Suomessa on kymmeniä tukkipuun, mutta vain kolme kuitupuun jalostajaa. Nämä kolme suurta ostavat yli 80 prosenttia kotimaisesta puusta. Ne tekevät ennätyksellisiä tuloksia kvartaalista toiseen kuitupuun jalostuksella. Puukaupan ylläpitämiseksi niilläon varaa nostaa tukin hintaa ja ajaa tukkia tarvittaessa sellukattilaan, kunhan hakkeen ja kuidun hinta ei nouse liikaa. Alhaalla pidettävä kuitupuun hinta ja koko ajan kallistuvat metsänhoitokustannukset ovat kuitenkin metsäalan tikittävä aikapommi.

Vahvan markkinavoiman pönkittämiseksi taistelu metsänomistajien sieluista tuntuu vain kasvavan puun kysynnän kasvaessa. Tasettaan vahvistaneet metsäjätit pyrkivät saamaan entistä useamman metsänomistajan suoraan sopimusasiakkaaksi omaan talliinsa. Tavoitteena on saada metsänomistajan kanssa yhden luukun asiakkuus, jossa ei kilpailuteta puukauppoja eikä suoriteta puun katkonnan valvontaa. Sopimusasiakkuuden porkkanaksi tarjotaan erilaisia bonuksia, takuuhintoja ja kytkykaupankaltaisia etuja metsänhoitotöistä.

Sopimusasiakkuuden helppoudella ja vaivattomuudella on kääntöpuolensa. Takuuhinnoittelu on rakennettu sitä varten, että nousevan kysynnän tilanteessa sillä voidaan jarruttaa puun hinnan kohoamista. Jos liian moni metsänomistaja sitoutuu sopimukseen, ei puun hinta nousekaan, kun kilpailutettavaa puuta ei tarvitse ostaa riittävän merkittäviä määriä. Puukauppansa kilpailuttava metsänomistaja huolehtikin koko metsänomistajakunnan puolesta puun hinnasta.

Bonusten ja takuuhintojen hyöty saattaa hukkua moninkertaisesti katkonnan epäonnistumiseen. Tukkipuusta saatetaan maksaa jopa 3,5 kertaa kuitupuuta parempaa hintaa. Siksi puukaupan onnistuminen ratkeaakin entistä useammin kilpailutuksen yksikköhintojen sijasta vasta katkonnan jälkeen. Jokainen leimikko on yksilöllinen ja jokaisella ostajalla on omat, vaihtelevat mitta- ja laatuvaatimukset. Sopimusasiakas on yhden ostajan katkonnan varassa ja kovin harvoin sopimusasiakkaan puunkorjuuta valvoo myyjän valtuuttama ammattilainen. Välillä tienvarsissa näkeekin sellaisia kuitupuukasoja, että hirvittää metsänomistajan puolesta. Silloin puukaupan kylkijäisinä tulleille bonustaimille on tullut kovin kallis hinta.

Ostajat voivat tarjota metsänomistajalle myös metsäsertifiointia. Tällöin kannattaa muistaa, että metsä on sertifioitua vain, kun puuta myy sertifioinnin tarjonneelle taholle. Metsänhoitoyhdistyksen PEFC-ryhmäsertifiointi on ostajasta riippumaton.

Metsänhoitoyhdistyksen tärkein puumarkkinaedunvalvontatuote on valtakirjakauppa. Valtakirjaleimikko kilpailutetaan kaikkien alueen puunostajien kanssa siten, että myös puun katkontaennuste otetaan huomioon. Valtakirjalla puun myyminen tai metsien hoidattaminen on ihan yhtä vaivaton kuin sopimusasiakkaan suora puukauppa oman firmansa kanssa. Valtakirjan allekirjoitus riittää. Valtakirjakauppa onkin erityisen hyvä kauppatapa etämetsänomistajalle tai muutoin sellaiselle metsänomistajalle, joka ei kykene itse suorittamaan kojuun- ja katkonnanvalvontaa.

Metsänomistajan omaa harkintaa ja päätöstä pitää silti aina kunnioittaa. Oman metsänhoitoyhdistyksen jäsenenä sopimusasiakkuuteenkin päätynyt metsänomistaja on sen edunvalvonnan piirissä jota metsänhoitoyhdistykset ja MTK tekevät kunnissa, maakunnissa, Helsingissä ja kansainvälisesti. Paljon on vahdittavaa ja korjattavaakin, mutta moneen asiaan on saatu vaikutettua puun juurelta Brysseliin saakka.