Metsäverosta jää vain pieni osa metsien sijaintikuntiin

Mielipide|Lukijan mielipide 21.2.2020 2:00
Mikko Tiirola

Mitä tapahtuu metsätalouden hyväksyttävyydelle, jos paikallinen väestö kääntyy hakkuita vastaan?

YKSITYISMETSÄT olivat vielä muutama vuosikymmen sitten tilalla asuvien viljelijäperheiden omistuksessa. Metsistä kertyvät tulot jäivät vahvistamaan aluetaloutta. Maatalouden rakennemuutos ja suurten ikäluokkien eläköityminen ovat vauhdittaneet metsänomistusrakenteen muutosta.

TULEVAISUUDESSA metsänomistajien enemmistö asuu metsän sijaintikunnan ulkopuolella ja lisääntyvän rahasto-omistuksen vuoksi yhä useammin myös ulkomailla. Rahastojen metsänomistus on yli kymmenkertaistunut muutamassa vuodessa. Kuntien saama hyöty kasvavasta metsäbiotaloudesta rapautuu, kun puukauppatuloista kertyvät eurot ohjautuvat muualle.

Tämä on riski metsien käytön paikallisen hyväksyttävyyden kannalta. Mitä tapahtuu metsätalouden hyväksyttävyydelle, jos paikallinen väestö kääntyy hakkuita vastaan? Ja päinvastoin, olisiko biotalouden kasvulle saatavissa parempaa hyväksyntää, jos metsien sijaintikuntiin jäisi metsiin kertyvien jälkien lisäksi veroeuroja? Tuulivoiman hyväksyttävyyteen kuntien saamilla lisätuloilla näyttää olevan selvä myönteinen vaikutus.

NYKYINEN metsäverojen jakomalli ei kannusta kuntia metsätalouden kehittämiseen. Valtio kerää kokonaan itselleen puukaupan arvonlisäverot ja metsätilan omistuksenvaihdosten varainsiirtoverot sekä perintö- ja lahjaverot.

Puun myynneistä kertyvänä metsävero-osuutena kunnille on jaettu viime vuosina vajaat 200 miljoonaa euroa vuodessa. Metsistä kunnille kertyvät verot ovat osa monimutkaista valtionosuusjärjestelmää. Kunnat saavat raakapuun myynnistä kertyvästä pääomaverosta laskennallisen osuuden niin sanotun metsäerän muodossa. Sen suuruus on ollut viime vuosina noin 31 prosenttia metsätulojen pääomaverokertymästä. Metsäerän laskenta pohjautuu vanhojen maakunnallisten metsäkeskusalueiden puukauppavolyymien ja metsämaan pinta-alojen keskimääräislukuihin.

Yksittäisen kunnan mahdollisuus vaikuttaa metsäerän suuruuteen on olematon.

KUNTATALOUDET ovat kriisiytymässä, ja vanhenevalle väestölle on vaikea järjestää palveluita juuri niillä alueilla, joista kantorahatuloja kertyy. Samalla pitäisi pystyä edistämään biotalouden kasvua hiilineutraalin Suomen saavuttamiseksi.

Nopeimmin olisi toteutettavissa metsien sijaintikuntien saaman osuuden korottaminen metsäerästä, mutta sekään ei ratkaisisi hyväksyttävyysongelmaa eikä palkitsisi kuntia kuin välillisesti kestävän biotalouden edistämisestä.

PARASTA olisi tehdä kokonaisuudistus niin, että kunnat saisivat pitää alueeltaan kertyvät pääomaverotetut metsäveroeurot kokonaan itsellään. Silloin kunnilla olisi kannustin kehittää metsätaloutta ja kuntalaiset ymmärtäisivät sen tuoman hyvinvointivaikutuksen. Uudistukselle tulisi hintaa 300-400 miljoonaa euroa.

Mikko Tiirola

metsävaltuuskunnan puheenjohtaja

Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto (MTK)