METSÄVALTUUSKUNNAN YLIMÄÄRÄINEN KOKOUS 6.4.2011 

MTK:n metsävaltuuskunnan ylimääräinen kokous 6.4.2011
Espoo
Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola
Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK r.y.

Arvoisa metsävaltuuskunta, hyvät naiset ja herrat

Nyt päättymäisillään oleva ja edellinen talvi ovat olleet lumisempia ja kylmempiä moneen vuoteen. Samanlaisessa horroksessa on molempina alkuvuosina käyty myös puukauppaa. Tosin on heti kättelyssä myönnettävä, että tämän alkuvuoden hiljaisuus on ollut nähtävissä jo vuoden 2008 heinäkuusta lähtien, kun Valtionvarainministeriö ilmoitti määräaikaisista verohuojennuksista puukauppaan.

Kaikkien ennusmerkkien perusteella tästä vuodesta pitäisi tulla puumarkkinoilla vilkas. Viime viikon jälkeen puuta oli kuluvana vuonna kuitenkin ostettu vain noin 2,8 miljoonaa kuutiometriä, joka on viidennes viime vuotta vähemmän. Töitä puukaupan vilkastuttaminen teettääkin niin puun ostaja- kuin myyjäpuolella.

Huolestuneena olen pistänyt merkille, tai paremminkin puun ostajien pitäisi huolestua siitä, että metsänomistajien puun myyntiaktiivisuus vuosien alkukuukausina on Metsätutka-kyselyymme perusteella jatkuvasti hiipunut jo vuodesta 2001 lähtien. Metsäteollisuus aloitti kymmenisen vuotta sitten voimakkaan rummutuksen sopimus- tai kanta-asiakkuuksien tarjoamiseksi metsänomistajille.

Hinnan tarkistusmekanismit ovat johtaneet siihen, että vapailla markkinoilla toimivat metsänomistajat aktivoituvat puukauppaan vasta kesän korvalla. Itse olen vuosittain puukauppaa käyvänä metsänomistajana tästä elävä esimerkki. Iso metsäteollisuus on palveluillaan rakentanut puumarkkinoiden vaihtelua jyrkentävän järjestelmän. Systeemi kaipaisi kyllä korjausta - löytyisikö korjaus läpinäkyvistä indekseistä?

Metsäteollisuuden markkinanäkymä on kaikissa tuoteryhmissä positiivinen - erityisen hyvältä tilanne näyttää sellu- ja kartonkiteollisuudessa. Monen laihan vuoden jälkeen metsäteollisuus tekee parhaillaan erinomaista tulosta. Tämän pitäisi koitua myös metsänomistajien eduksi.

Suomalaisten toimijoiden hintakilpailukyky esimerkiksi Ruotsia kohtaan on ehkä parempi kuin koskaan. Tehtaamme ovat hyvässä iskussa tehostamistoimenpiteiden jälkeen. Minua kuitenkin ihmetyttää suuresti se, että historiallisen korkea sellun hinta ei käytännössä mitenkään ole näkynyt kuitupuun hinnassa. Puukauppaa käydään valitettavasti tukkivetoisesti - siitä kärsii puutuoteteollisuuden kilpailukyky. Tällä hetkellä puusta maksukykyä on parhaiten ennen kaikkea kuiduttavalla teollisuudella.

Kuitupuuta metsistämme jää hyödyntämättä miljoonia kuutiometrejä vuosittain. Puun tuonti on kuitenkin taas viriämään päin. Metsäteollisuuden kannattaisi puun hankinnan kanssa toimia pitkäjänteisesti. Puun tuontiin - siis ennen kaikkea kuitupuuhun ja hakkeeseen - käytetyllä rahalla hankkisi melkoisen määrän ensiharvennuspuuta kotimaasta. Tämä varmistaisi ja parantaisi myös tulevaisuuden hakkuumahdollisuuksia. Tammikuussa Suomeen kuitenkin tuotiin koivukuitua lähes sama määrä, jonka teollisuus osti tammi-helmikuussa kotimaan yksityismetsistä. Kotimaisen kuitupuun tienvarsihinta tammikuussa oli noin 30 euroa kuutiolta, mutta tuontikoivukuitukuutiosta teollisuus maksoi rajalle toimitettuna 45 euroa. Tässä ei ole järjen hiventäkään - isänmaallista se ei ainakaan ole. Eikä tässä vielä kaikki, vaan tämän lisäksi metsäteollisuus vahtii, että yhtään jalostukseen kelpaavaa kalikkaa ei saisi ohjautua polttoon. Ei riitä maalaisjärki - ei riitä. Uutta konstia voisi jo kokeilla: nostaa kotimaisen kuitupuun hintaa ja vähentää tuontia ja säästää selvää rahaa.

Kankeasta alusta huolimatta olen kuitenkin vakuuttunut, että tästä vuodesta tulee hyvä puukauppavuosi, ja teollisuus saa ostettua tarvitsemansa puut kotimaan markkinoilta. Metsäteollisuuden toimintamahdollisuudet Suomessa ovat metsävarojen puolesta pitkälläkin aikavälillä erinomaiset: Helsingin Sanomat uutisoi viime viikolla, että Suomessa on Euroopan nopeimmin kasvavat metsävarat. Nykyiselle jalostuskapasiteetillemme, jota on kaikkien saneeraustoimenpiteidemme jälkeen edelleen noin 70 miljoonalle kuutiometrille puuta vuosittain, ja monille uusillekin investoinneille riittää puuta. Puumarkkinoiden toimintaa on kehitettävä siihen suuntaan, että Suomeen kannattaa ja uskaltaa investoida. Kansantalouden ja metsänomistajan kannalta on tärkeää, että kestävät hakkuumahdollisuudet hyödynnettäisiin mahdollisimman täysimääräisesti.

Kilpailua markkinaosuuksista käydään myös metsäsertifiointirintamalla.

Suomen päivitetty PEFC-standardi otetaan käyttöön tänä vuonna. Metsänhoitoyhdistykset ja metsänomistajien liitot ovat tehneet päätökset uusien alueellisten PEFC-ryhmäsertifikaattien hakemisesta. Metsänomistajille alueellinen ryhmäsertifiointi on paras ja kustannustehokkain tapa saada todistus metsiensä kestävästä hoidosta.

Nyt metsäfirmat ovat kuitenkin lähteneet kilpailemaan metsänomistajien sieluista ja puista myös metsäsertifioinnin avulla. Metsäliitto tarjoaa sopimusasiakkailleen PEFC-ryhmäsertifiointia osana "kokonaispalvelua". On hyvä, että kestävää metsänhoitoa ja sertifiointia edistetään monella rintamalla. Pelisäännöt on kuitenkin oltava selvät. Mitkä ovat tässä mallissa Metsäliiton ja mitkä metsänomistajan vastuut, velvollisuudet ja oikeudet? Mitä tämä maksaa ja kuka maksaa?

Olennainen kysymys on, muuttuuko puu ei-sertifioiduksi, jos metsänomistaja haluaakin myydä sen muualle kuin Metsäliitolle? Avointa kilpailullisuutta puumarkkinoilla tämä malli tuskin edistää.

Ympäristöjärjestöjen tukemaa FSC-sertifiointia yritetään myös jälleen kerran rantauttaa Suomeen. Metsäteollisuuden ja ympäristöjärjestöjen sopima Suomen FSC-standardi sai kansainvälisen FSC:n hyväksynnän tämän vuoden alussa ja se voidaan ottaa käyttöön toukokuun alusta. UPM on jo ilmoittanut, että se sertifioi omat metsänsä FSC:n mukaan ja tulee tarjoamaan tätä vaihtoehtoa myös yksityisille maanomistajille oman sateenvarjonsa alla. Muut firmat seurannevat perässä. Ihmetyttää, kuka tämänkin lopulta maksaa ja tietääkö metsänomistaja todella, mihin hän sitoutuu, antaessaan metsissään vallan yhdelle ostajalle.

Vaihtoehtoja tarvitaan ja valinnan tekee metsänomistaja. Mutta pelin on oltava avointa ja rehellistä - mahdolliset vaikutukset puukaupan ehtoihin eivät saa tulla metsänomistajalle yllätyksenä.

VEROTUS:

Valtiovarainministerin asettama verotuksen kehittämistyöryhmä ei nähnyt lähtökohtaisesti hyviä perusteluja jättää maa- ja metsätalousmaata kiinteistöverotuksen ulkopuolelle.

Harvaanasutussa maassamme, jossa käytännössä maa- ja metsätalousmaalla ei useinkaan ole tosiasiallista vaihtoehtoiskäyttöä, ei metsän eikä maatalousmaan kiinteistöverolle ole kuitenkaan järkeviä perusteita. Kiinteistöverotus on jo sinänsä veromuotona ongelmallinen, sillä siinä ei huomioida kiinteistön omistajan maksukykyä, ja vero kohdistuukin näin ollen itse pääomaan tuoton sijaan. Kiinteistövero kohtelee myös eri omaisuuslajeja eri tavoin, ja on siten epäoikeudenmukainen veromuoto.

Tutkimuksen mukaan metsän kiinteistövero ei myöskään edistä puunmyyntiä. Arvioisin, että siinä käy täysin päinvastoin. Metsän kiinteistövero olisi lisäkustannus suomalaisessa metsäketjussa. Se heikentäisi osaltaan koko metsäsektorimme kansainvälistä kilpailukykyä.

Kiinteistöverotusta ei ole perusteltua eikä saa laajentaa koskemaan metsää eikä maatalousmaata.

VM:n verotuksen kehittämistyöryhmä esittää raportissaan yhteisöverokantaa kevennettäväksi nykyisestä 26 prosentista 22 prosenttiin. Samalla työryhmä esittää pääomatuloverokantaa kiristettäväksi nykyisestä 28 prosentista 30 prosenttiin.

Esityksen mukainen pääomatuloverokannan nostaminen kiristäisi maa- ja metsätaloudenharjoittajien sekä pienten yrittäjien verotusta. Esimerkiksi puun myyjän verotus kiristyisi yli 7 prosenttia ilman, että puun myyjä saisi hyödykseen yhteisöveroasteen kevennystä.

Pääomatuloverokantaa ei pidä nostaa. Pääomatulojen verotus tulee säilyttää kansainvälisesti kilpailukykyisenä. Suurten yritysten veronkevennystä ei saa maksattaa maa- ja metsätaloudenharjoittajilla sekä pienillä yrityksillä. Puumarkkinoiden toimintaa ei saa häiritä esim. nostamalla pääomatuloverokantaa.

KARTELLISTA LYHYESTI:

Metsäyhtiöiden puun ostokartelli on taas ollut runsaasti julkisuudessa - se on sinänsä hyvä asia. Metsänomistajan edunmukaista on se, että kilpailulainsäädäntö ja sen tiukka valvonta ennaltaehkäisisivät jatkossa vastaavan toistumisen. Katteettomat lupaukset suurista kartellikorvauksista aiheuttavat metsänomistajien keskuudessa kuitenkin tarpeetonta hämmennystä ja haittaavat uuden luottamuksen rakentamista puukaupasta. Tuntuu siltä, että aiheutuneista vahingoista käydään huutokauppaa suurimmasta summasta. Metsänomistajien kannattaa pitää jäitä hatussa, ja tarkkaan harkita kanteen nostamisen perusteita. Kuten monta kertaa todettu, MTK neuvoo jäseniään asiassa, sillä ryhmäkanne ei ole meillä - ainakaan vielä - mahdollinen.

Hyvät kokousedustajat. Näillä sanoin tervetuloa vielä kerran tänne Tapiolaan. Toivon antoisaa ja rakentavaa keskustelua metsävaltuuskunnan kokouksessa. Kokous on avattu.

Onko meillä edessämme verovaalit?

Valtiovarainministeriön verotuksen kehittämistyöryhmä esittää raportissaan yhteisöverokantaa kevennettäväksi nykyisestä 26 prosentista 22 prosenttiin. Samalla työryhmä esittää pääomatuloverokantaa kiristettäväksi nykyisestä 28 prosentista 30 prosenttiin.

Yhteisöverokannan laskusta ja sen tasosta puolueilla tuntuu olevan erilaisia käsityksiä. Vaaleja lähestyttäessä on käynyt kuitenkin selväksi, että kaikkien puolueiden verokantoihin on tullut säväys populismia, joka kulminoituu kysymykseen pääomaverokannan nostosta. Pääomatuloveron tuotto on vain murto-osa yhteisöveron tuotosta. Asiasta on tehty kuitenkin ns oikeudenmukaisuuskysymys ajattelematta asiaa tarkemmin. Pääomatuloveron 2 prosenttiyksikön kiristyksen arvioidusta tuotosta yksistään maa- ja metsätalous kerryttää neljänneksen eli noin 30 miljoonaa. Keskimääräinen metsänomistaja maksaa jo nyt pääomatulostaan suurempaa veroprosenttia kuin ansio- tai eläketulostaan. Perustellusti voi kysyä, että onko kyse todellakin oikeudenmukaisuudesta? Esityksen mukainen pääomatuloverokannan nostaminen kiristäisi maa- ja metsätaloudenharjoittajien sekä pienten yrittäjien verotusta. Esimerkiksi puun myyjän verotus kiristyisi yli 7 prosenttia ilman, että puun myyjä saisi hyödykseen yhteisöveroasteen kevennystä.

Jo tämän vuoksi pääomatuloverokantaa ei ole järkevää nostaa. Suurten yritysten veronkevennystä ei saa maksattaa maa- ja metsätaloudenharjoittajilla sekä pienillä yrityksillä tai vuokra-asujilla. Metsätalouden jo nyt heikkoa kannattavuutta ei ole mitään järkeä heikentää. Seuraukset saattavat näkyä nopeasti myös puumarkkinoilla, kun osa nykyisistä pienistä tiloista siirtyisi huonon kannattavuuden vuoksi kokonaan elinkeinotoiminnan ulkopuolelle.

Myös kysymys kiinteistöveron laajentamisesta maa- ja metsätalousmaahan jäi ns Hetemäen työryhmässä mahdollisten toimenpiteiden joukkoon vaikka sitä ei haluttukaan nostaa siinä esille.

Kiinteistöverolle ja sen johdannaisille kuten metsänomistusmaksulle tai -verolle MTK:n kanta on yksiselitteisen jyrkkä.

Harvaanasutussa maassamme, jossa käytännössä maa- ja metsätalousmaalla ei useinkaan ole tosiasiallista vaihtoehtoiskäyttöä, ei metsän eikä maatalousmaan kiinteistöverolle ole

järkeviä perusteita. Kiinteistöverotus on jo sinänsä veromuotona ongelmallinen, sillä siinä ei huomioida kiinteistön omistajan maksukykyä, ja vero kohdistuukin itse pääomaan sen tuoton sijaan. Kiinteistövero kohtelee myös eri omaisuuslajeja eri tavoin, ja on siten epäoikeudenmukainen veromuoto.

Tutkimuksen mukaan metsän kiinteistövero ei myöskään edistä puunmyyntiä. Arvioisin, että siinä käy täysin päinvastoin. Metsän kiinteistövero olisi lisäkustannus suomalaisessa metsäketjussa ja se saattaisi vaikuttaa dramaattisella puukaupan toimivuuteen ja siten se heikentäisi osaltaan koko metsäsektorimme kansainvälistä kilpailukykyä.

Kiinteistöverotusta ei ole perusteltua eikä saa laajentaa koskemaan metsää eikä maatalousmaata.

Kolmantena verotusteemana nostan vielä esiin metsätilojen sukupolvenvaihdosten verohuojennuksen, joka jäi nykyiseltä hallitukselta toteuttamatta ja josta kovasti keskusteltiin syksyllä metsävaltuuskunnassa. Ministeri Anttilalle luovutetussa metsätilojen kokoa pohtineen työryhmän väliraportissa se nostettiin keskeisimmäksi tilakokoa parantavaksi tekijäksi. Samainen työryhmä sai kahdelta valtiosääntöoikeuden asiantuntijalta lausunnot, jotka antavat mahdollisuuden asian toteuttamiseen ilman perustuslain yhdenvertaisuusongelmia. Metlan alustavat laskelmat osoittavat, että valiontaloudellisilta vaikutuksiltaan uudistus maksaisi itsensä takaisin.

Vaalien ennakkoäänestys alkaa tänään. Metsänomistajat saattavat halutessaan ratkaista vaalin. Vetoankin metsänomistajiin esittämään painavia kysymyksiä ehdokkaille siitä miten metsätalouden kannattavuus turvataan. Meitä on yli 700 000 tuhatta. Reilu kuukausi sitten toteutetussa vuosittaisessa metsätutka -kyselyssä 40 prosenttia metsänomistajista oli epätietoisia siitä mitä puoluetta he eduskuntavaaleissa äänestäisivät. Nyt on valinnan paikka - sen uskallan sanoa, että nukkuvien puolue ei ole se paras vaihtoehto.