METSÄVALTUUSKUNNAN YLIMÄÄRÄINEN KOKOUS 4.8.2020  Solo Sokos Hotel Torni Tampere

MTK:n metsävaltuuskunnan ylimääräinen kokous 4.8.2020
Tampere
Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola
Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK r.y.

Arvoisa metsävaltuuskunta, hyvät naiset ja herrat

Tervetuloa metsävaltuuskunnan ylimääräiseen kokoukseen Tampereelle. Alkuperäisen suunnitelman mukaisesti meidän piti kokoontua jo huhtikuussa, mutta takanamme on ollut hyvin historiallinen kevät. Koronaviruksen vuoksi tämäkin kokous on pyritty järjestämään niin, että tartuntariskiä voidaan minimoida. Siksi mm pääosa toimihenkilöistä on mukana etäyhteyksillä.

Metsänomistajat ja koko metsäala ovat selvinneet koronan aiheuttamista vaikutuksista toistaiseksi muuta yhteiskuntaa lievemmillä vaikutuksilla. Viestimme sekä metsänhoitoyhdistyksistä että MTK:sta olivat heti valmiuslain säätämisen aikaan selkeät - metsässä ei korona leviä. Viesti on purrut hyvin. Metsänhoitotyöt, puunkorjuu ja myös puukauppa ovat sujuneet koronasta huolimatta markkinatilanteen mukaisesti eikä metsänhoitoyhdistysten ole koronan vuoksi tarvinnut turvautua lomautuksiin. Korona kriisi taittuu aikanaan. Sitä emme toki tiedä vielä, kuinka pitkäkestoinen kriisistä tulee ja miten vahvasti se tulee vaikuttamaan pitemmällä aikavälillä metsäteollisuustuotteiden kauppaan.

Joka tapauksessa korona tule muuttamaan totuttuja toimintatapoja pysyvästi. Sähköisten palvelujen läpimurto on nyt tapahtunut metsänomistajien palvelussa. Etäyhteyksistä ja digipalveluista tulee jatkossa huomattavasti aikaisempaa käytetympiä sekä järjestötyössä että metsänomistajien palveluliiketoiminnassa.

Tämän ylimääräisen metsävaltuuskunnan painopiste onkin vahvasti metsänomistajaorganisaation sisäisessä kehittämisessä.

Juuri julkistettu Metsänomistaja 2020 tutkimus kertoo metsänomistajakunnan muutoksen jatkumisesta. Koulutustaso kohoaa ja yhä useampi metsänomistaja asuu etäällä metsänsä sijaintipaikkakunnalta. Metsänomistajakunta myös eriytyy - yli sadan hehtaarin yrittäjämäisesti metsää omistavien määrä kasvaa ja pienten alle 10 hehtaarin tilojen määrä lisääntyy. Reilu viisi vuotta olemme toimineet ilman lakisääteistä metsänhoitomaksua ja uuden metsänomistajien omaa päätösvaltaa ja vastuuta korostavan metsälain aikaa.

Olemmeko metsänomistajien organisaationa näihin muutoksiin valmiita? Jos ja kun vastaus on, että emme ole riittävän valmiita, on tänään syytä käydä rapsakkaa, mutta ratkaisuhakuista keskustelua siitä suunnasta, mihin kompassisuuntaan ja miten metsänomistajaorganisaatiota on syytä viedä.

Reimareitakin olemme metsävaltuuskunnassakin asettaneet oikean väylän löytämisen suuntaan ja karikoiden kiertämiseksi. Jäsenpito- ja rakennekehitystavoitteet asetettiin viime syksynä. Katsoimme yhdessä, että parikymmentä laajan palveluvalikoiman yhdistystä palvelisi parhaiten metsänomistajien palvelu- ja edunvalvontatarpeita. Pitää toki korostaa, että ylhäältä käsin päätöksiä ei tehdä, vaan päätökset lähtevät aina metsänomistajien omista päätöksistä metsänhoitoyhdistyksissä. Kun tulevana syksynä on mhy -valtuustovaalit, näistä tavoitteista ja yhdistyksen kyvystä palvella jäseniään on varmasti tarpeen keskustella vaalikampanjoissa paikallisesti.

Tänään asetetaan lisää reimareita. Päätettävänä on yhteisen jäsenpalvelualusta Oivan tukeman jäsenmaksujärjestelmän esittäminen valtuuskunnalle. Metsäjohtokunnan pohjaesitys pohjautuu tällä hetkellä metsänhoitoyhdistyksissä yleisimmin käytettyyn luokiteltuun jäsenmaksumalliin. Toki jokainen mhy päättää jatkossakin täysin itsenäisesti omasta jäsenmaksun tasosta ja rakenteestakin, mutta jos mhy:n jäsenmaksurakenne poikkeaa yhteisesti päätettävästä mallista, joutuu mhy maksamaan siitä aiheutuvat lisä kulut.

Toinen reimari asetetaan tänään metsäperusteisen edunvalvontamaksun rakenteen osalta. Metsäjohtokunta esittää, että me valitsisimme tänään kahdesta vaihtoehdosta. Molemmissa vaihtoehdoissa on huomioitu Pohjois-Suomen metsien alempi tuottokyky, mutta toisessa, yksinkertaisemmassa mallissa tilakoon vaikutus jätetään mhy:n omaan käyttöön keräämän jäsenmaksun porrastuksen varaan. Toisaalta edunvalvontapalvelut ja jäsenedut ovat samat, oli tilakoko mikä tahansa.

Toivon aktiivista mutta rakentavaa keskustelua siitä, miten varmistamme, että mhy-kenttä tahtoo ja kykenee kehittymään kokonaisuutena. Jos haluamme menestyä, ei ole muuta mahdollisuutta kuin yhtenäisyys. Järjestöuudistusta on tehty pitkään ja hartaasti. Päätöksiä on tehty, mutta valitettavasti luottamus yhteiseen tekemiseen ja yhteisen väylän löytymiseen rakoillut.

Metsäjohtokunta asetti keväällä kaksi työryhmää tukemaan yhteistä tekemistä.

Metsänhoitoyhdistysten kehittämisohjelman eteenpäinviemiseksi työskentelee MTK:n ja MHYP:n edustajista koostuva työryhmä.

Sekä järjestöuudistuksen toteuttaminen että mhy-ketjun kehittäminen vaativat luottamusta niin yhdistysten kesken kuin MTK:n ja yhdistysten välillä. Valitettavasti tällä hetkellä on jännitteitä niin yhdistysten välillä, MHYP:n rooliin liittyen kuin MTK-yhteistyössä. Esimerkiksi mhy:den toimiva johto ei ole kokenut tulleensa kuulluksi MTK:ssa tehtävien päätösten osalta. On myös koettu, että mhy palveluliiketoiminnan edunvalvonnallista roolia ei ymmärretä eikä arvosteta tarpeeksi MTK:ssa.

Tästä syystä metsäjohtokunta perusti keväällä erillisen työryhmän, jonka tavoitteena on aikaansaada syksyn metsävaltuuskunnan kokoukselle ehdotukset yhteisen tekemisisen ja luottamuksen vahvistamiseksi koko metsänomistajaorganisaatiossa. Esittelen seuraavassa muutamalla kuvalla luottamustyöryhmän työn tämänhetkistä vaihetta ja toivon päivän keskustelussa siihen liittyvää palautetta.

· Laaditaan MTK:n ja metsänhoitoyhdistysten yhteinen metsänomistajastrategia

· Lisätään luottamusjohdon ja toimivan johdon yhteistyötä

· Selkiytetään päätöksentekoprosesseja

· Vahvistetaan vuorovaikutusta, tiedonkulkua ja viestintää

· Lisätään tietoa ja ymmärrystä

· Lisätään hyvää yhdessä tekemisen meininkiä ja tunnetta

Arvoisat metsänhoitoyhdistysten edustajat!

Metsänhoitoyhdistykset erottuvat muista metsäpalveluiden tarjoajista juuri sillä, että me puolustamme metsänomistajien etuja. Metsänhoitoyhdistysten palveluliiketoiminnalla tehdään puumarkkinaedunvalvontaa. Siinä kattava puunmyyntisuunnittelun ja valtakirjakaupan osuus on keskeistä. Toiseksi MTK:n painoarvo omaisuuden suojan ja elinkeinon harjoittamisen edellytysten turvaamisessa yhteiskunnassa vaatii laajan metsänomistajakunnan tukea. Yhteen hiileen puhaltamista tarvitaan vahvasti, sillä metsänomistajilla on juuri nyt kovin paljon karikoita edessään niin kotimaassa kuin Brysselissä.

EU johtajien päästessä sopuun yhteisön budjettiraamista ja 750 mrd euron elvytyspaketista, on kotimassa kova poliittinen keskustelu siitä, onnistuiko pääministeri Marin pitämään Suomen puolia tarpeeksi tiukasti. Uskallan sanoa kuitenkin, että jopa EU:n budjetti- ja elvytyspakettineuvotteluja merkittävämpää on Suomen kansantalouden kannalta onnistua komission valmistelemien Vihreän kasvun ohjelman (Green Deal) sekä EU:n monimuotoisuus- ja metsästrategioiden käsittelyssä. Näistä asioista eivät Macron ja Merkel sovi. Siksi näissä asioissa Suomen pystyy halutessaan olemaan tiukkana. On pidettävä huolta siitä, että EU:n biodiversiteettistrategialla ei kävellä metsiä koskevia tavoitteita ja politiikkoja koordinoivan EU:n metsästrategian yli metsien merkityksen kokonaiskuvaa hämärtäen. Koronan jälkeinen talous ei nouse, jos komission esittämällä biodiversiteettiohjelmalla suojeltaisiin 30 prosenttia maa- ja vesialueista tai suometsien käyttöä estettäisiin. Suomelle metsien käyttöön liittyvät kysymykset ovat tärkeämpiä kuin yhdellekään muulle EU maalle. Vihreän kasvun ohjelmaan Suomen pitää ajaa vahvaa painotusta biotalousinvestointeihin ja puurakentamiseen, jotka komission esityksestä puuttuvat. Joka viides vientieuro Suomesta lähtee puun kannolta. Metsänomistajille Brysselissäkin on kysymys omaisuuden suojasta. Hallitus ei saa antaa metsäpolitiikkaa unionin linjattavaksi.

Hyvät kuulijat!

Omaisuuden suoja on länsimaisen oikeuden peruskivi. Suomen perustuslaissa taataan, että jokaisen ihmisen omaisuuden suoja on turvattu.

Omaisuuden suojaa on metsänomistajan vaan kovin vaikeata tunnistaa meneillään olevien lainsäädäntöhankkeiden valmistelussa tai käytävässä yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Tänäkin kesänä mm Suomen luonnonsuojeluliiton taholta on vaadittu naapurikuulemisen ulottamista hakkuisiin ja meneillään on asiaa eduskuntakäsittelyyn vaativan kansalaisaloitteen nimien keruu. Uudenmaan maakuntakaava on karu esimerkki kaavoituksen avulla tehtävästä sosialisoinnista. Samoin kaupunkien pakkolunastukset.

Ilmastovaalien jälkeinen aika on ruvennut näkymään lainvalmistelussa. Ilmastonmuutoksen rinnalle on noussut vahvasti luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttäminen. Tuntuu, että näiden teemojen kautta ympäristöperusoikeus nostetaan jatkuvasti muiden perusoikeuksien yläpuolelle. Sekä omaisuudensuoja että elinkeinovapaus tuntuvat jäävän vähempiarvoisiksi niin politiikassa, mediassa kuin juridiikan keskustelussa. Löytyykö enää sellaista puoluejohtajaa, joka uskaltaa nostaa omaisuuden suojan perustuslain takaamana perusoikeutena sille kuuluvan tasavertaiseen asemaan tai edes sanomaan ääneen sen, että perusoikeuksilla ei ole etusijajärjestystä.

Perusoikeuksien epätasapaino johtaa epäoikeudenmukaisuuden kokemukseen ja uhkaa nopeasti luottamusta yhteiskuntaan. Ympäristöperusoikeuden vahvistuva rooli johtuu myös siitä, että juridiikan opetuksessa omaisuudensuoja ja perinteinen maa- ja vesioikeus ovat liian pitkään loistaneet poissaolollaan ja painopiste on siirtynyt ympäristöoikeuteen. Puurakentamista olemme edistäneet lahjoitusprofessuurilla. Nyt voisi olla aika koota voimia omistusoikeuden professuurin rakentamiselle.

Arvoisa metsävaltuuskunta!

Marinin hallituksella on metsänomistajien kannalta menossa kolmen keskeisesti omaisuuden suojaan kytkeytyvän lainsäädännön uudistaminen! Edunvalvonnalle on työtä. Viestit lakien valmistelutilanteesta ovat huolestuttavia. Metsänomistajien painetta hallituspuolueiden suuntaan pitää lisätä!

Lunastuslaki piti saada eduskuntakäsittelyyn heti kesälomien jälkeen, mutta on päivän selvää, että tässä aikataulussa ei pysytä. Lakiluonnos ei ole käynyt vielä edes lausunnoilla. Perusongelmana on, että osa puolueista ei halua minkäänlaista korvauskerrointa lunastuskorvauksiin, kun taas toiset haluavat. Uudistuksia on kuitenkin pakko tehdä, että laki vastaisi perustuslakia ja turvaisi omaisuutta koskevat kansainväliset ihmisoikeudet kaikille. Hallituspuolueet ovat vääntäneet lunastuslaista nyt riittävästi, on aika saada esitys nähtäville ja eduskunnan käsittelyyn.

Toiseksi on käynnissä luonnonsuojelulainsäädännön uudistus, jossa pitäisi löytää tasapaino luonnon monimuotoisuuden suojelun ja luonnonsuojelun hyväksyttävyyden välillä. Hyväksyttävyyteen liittyy erottamattomasti maanomistajan oikeuksien turvaaminen eli oikeusturvan takaavien menettelyjen sekä riittävien ja viivytyksettä saatavien korvausten varmistaminen. Lisääntyvien rajoitteiden aiheuttamat taloudelliset menetykset tai uudenlaisista toimintatapavaatimuksista aiheutuvat lisäkustannukset eivät voi jäädä maanomistajan ja metsätalouselinkeinon maksettaviksi.

Maanomistajanäkökulman ohella on pidettävä mielessä myös elinkeinonäkökulma: kestävä luonnonvarojen hyödyntäminen metsätalouden muodossa on elinkeino, jolla on merkitystä sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla. Kannattavalle elinkeinonharjoittamiselle on oltava riittävästi liikkumatilaa, sillä Suomi ja Eurooppa tarvitsevat kasvavaa biotaloutta.

MTK edellyttää, että luonnonsuojelulainsäädäntö on selkeää ja ennakoitavaa. Myös eri lakien rajapintojen on oltava toimivia. Tämä tarkoittaa käytännössä esim. sitä, että luonnonsuojelulain soveltamisala pidetään tarkkarajaisena eikä lailla lähdetä ratkomaan esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillintään liittyviä asioita. On muistettava, että eri lait ovat eri asioita varten, minkä vuoksi esim. kaavoituksen käyttäminen sellaiseen suojeluun, joka ei perustu muuhun lainsäädäntöön, ei ole hyväksyttävää. On myös pidettävä mielessä, että velvoittava lainsäädäntö ei ole ainoa käytettävissä oleva ohjauskeino: maanomistajien vapaaehtoisuuteen perustuvat kannustavat toimintamallit ovat osoittautuneet sekä hyväksyttäviksi että vaikuttaviksi. Lainsäädäntöä uudistettaessa onkin siis mietittävä, onko laki toimivin ja kustannustehokkain tapa tavoitteisiin pääsemiseksi. Lainsäädäntö ei saa olla itsetarkoitus.

Ja kolmanneksi ympäristöministeriön johdolla valmisteltavasta maankäyttö- ja rakennuslain uudistukselta odotamme tuntuvia parannuksia maanomistajien oikeusturvaan ja omaisuuden suojaan. Kaavoituksella harjoitettava suojelupolitiikka ei voi jatkua nykyisellään. Pahalta kuitenkin näyttää ja MRL:n uudistuksessa kaavasta ollaankin valmisteluvaiheessa tekemässä jopa hallitusohjelman vastaisesti entistä vahvempi suojelun väline ja luonnon monimuotoisuudestakin kaava-asia.

Lakia tulisi valmistella siten, että maanomistajan oikeusturva toteutuu aina: maanomistajia on kuultava suoraan, suojelulla tulee olla lakiin perustuva peruste ja päätöksistä pitää tarvittaessa pystyä valittamaan. Korvausten on lisäksi tietenkin toteuduttava oikeudenmukaisesti.

Koronan aiheuttaman taantuman seurauksena maankäyttö- ja rakennuslain uudistamisen keskiössä täytyy olla yksityisten rakennushankkeiden ja investointien mahdollistaminen. Valitettavasti maanomistajat ja elinkeinoelämä eivät ole lainkaan mukana lain valmistelusta päättävässä työryhmässä. Jos alueidenkäytön suunnittelun välineestä tuleekin suojelupolitiikan toteuttamisväline, ei lakiuudistuksella taida olla tulevaisuutta. Järjestönä tulemme pitämään kovaa painetta hallituspuolueiden edustajiin näissä asioissa. Kunnian kukko ei laula, jos omaisuuden suojan yli yritetään kävellä.

Arvoisa metsävaltuuskunta!

Ihan lopuksi muistutan vielä hallitusta viimesyksyisen metsävaltuuskunnan yhdestä kärkiteemasta. Hallituksella on näytön paikka perhemetsänomistajien ja perinteisten yhteismetsien suuntaan. Metsävähennyksen metsärahastojen mentävä porsaanreikä pitää tilkitä ja samalla korottaa metsävähennystä. Töitä asian eteen on tehty ja tuntuu siltä, että kaikissa hallituspuolueissa on tämän asian osalta ymmärrystä. Kesäkuinen UB metsärahaston myynti Saksaan avannee viimeistenkin epäilevien tuomaiden silmät näkemään lainsäädäntömuutoksen tarpeen. Tässä pitkäksi venynyt pintaraapaisu edunvalvonnan haasteista. Tässä avauspuheen vuorossa jäi ajan puutteen vuoksi käsittelemättä niin puumarkkinoiden lieveilmiöt, kemerat, riistapolitiikka ja monet muut asiat, mutta niihin varmasti palaamme metsäpolitiikka katsauksessa ja yleiskeskustelussa.

Kokous on avattu!