METSÄVALTUUSKUNNAN VARSINAINEN KOKOUS 31.10.2018 HANASAARI
MTK:n metsävaltuuskunnan kokous 31.10.2018
Espoo
Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola
Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK r.y.
Arvoisat metsävaltuuskunnan jäsenet, naiset ja herrat,
Kuluvalla hallituskaudella koko biotaloussektori on ollut vahvasti politiikan keskiössä. Hallitusohjelman kärkihankkeiden ja markkinakysynnän siivittämänä metsäsektori on taas kerran noussut koko kansantalouden veturiksi.
Eduskuntavaalien lähestyessä kuitenkin kriittiset äänenpainot biotaloutta ja erityisesti metsäsektoria kohtaan ovat voimistuneet. Kärkenä on ollut ilmastopolitiikka ja metsäluonnonmonimuotoisuus. Kritiikissä vain on unohtunut se, että suomalaiset metsät ja niiden kestävä käyttö on ongelman ratkaisu eikä itse ongelma.
MTK:lle sopii erinomaisesti se, että nämä globaalit haasteet nousevat kevään vaalien kärkiteemaksi.
Ilmastomuutoksen haasteiden edessä meidän on panostettava metsien kasvun lisäämiseen, niiden terveyden ylläpitoon ja luonnonhoitoon. Samoin meidän on välttämätöntä edistää fossiilisten raaka-aineiden korvautumista uusiutuvilla. Vaikka puurakentaminen on edennyt hyvin tällä vuosikymmenellä, on sektorilla edelleen tekemistä. Ja erityisesti julkisella sektorilla.
Vaalikentillä on syytä keskustella siitä, miten yhteiskunta kannustaa satojatuhansia perhemetsänomistajia vahvistamaan hiilinieluja ja edistämään fossiilisia korvaavien uusiutuvien raaka-aineiden tuottamista. Keskeistä on, että meillä on metsätalousyrittämiseen kannustava toimintaympäristö ja verotus. Metsien osalta kysymys on metsäverotuksen tasosta sekä metsä- ja metsälahjavähennyksestä. Ilmastosankareiden työtä ei pitäisi rasittaa alati kohoavalla verotuksella. Erityisesti on huolehdittava siitä, että metsätaloutta ei missään olosuhteissa rasitetta uusilla veroilla, kuten kiinteistöverolla.
Olennaista myös on, että omaisuuden suojaa kunnioitetaan. Yksityisessä omistuksessa olevat luonnonvarat luovat perustan biotaloudelle. Liiallisella sääntelyllä ei pidä rajoittaa peltojen ja metsien kestävää käyttöä.
Hyvät kuulijat,
Maailman päästöistä Suomessa tuotetaan edelleen noin promillen verran. Kuvaavan esimerkin voi ottaa esimerkiksi Kiinasta, jossa vuoden 2018 kivihiilen louhinnan kasvu vastasi puolta koko Euroopan metsien koko vuosikasvusta. Huom! 1 vuoden kasvu entisen päälle! Metsämme sitovat Suomen omista päästöistä vajaa puolet. On selvää, että Suomen metsien käytön rajoittamisella ei maailmaa ilmastonmuutokselta pelasteta.
Suomi voi kuitenkin omalla kestävän metsäpolitiikkansa harjoittamisella olla esimerkkinä niille, jotka ovat kiinnostuneita täällä harjoitettavasta toiminnasta. Viime vuosina kiinnostus on ollut selkeässä nousussa. MTK:ta lähestytään lähes päivittäin ympäri maailmaa kysymyksin, kuinka voisimme oppia teiltä kestävästä metsien hoidosta? Tai miten on mahdollista, että olette saaneet metsänomistajat sitoutumaan metsien kasvatukseen noin pitkäjänteisesti? Tuloksiamme ihmetellään ja ihaillaan.
Samaa sävyä ei pysty löytämään ilmastoPOLIITTISESTA keskustelusta. Tuntuu, että mittakaava ja kokonaisuuden hahmottaminen on osalla keskustelijoista pahasti hukassa. Maailman kestävimmän metsätalouden harjoittamista rajoitettaisiin mielellään ties millä perustein, vaikka suunnan pitäisi olla päinvastainen.
Kestävimmän pitäisi hyötyä ja saada toimia. Jopa laajentaa! Jos rajoittamisvimma etenee, seurauksena olisi tuotannon sijoittuminen toisaalle, jossa tuotanto olisi kestämättömämpää. Ympäristö kärsisi ja Suomen taloudessa vyötä kiristettäisiin entisestään.
Metsänomistajat kantavat ilmastovastuusta jo nyt osuuttaan suuremman osan. Käytännössä metsänomistajat ovat harjoittaneet erittäin hyviä ilmastovaikutuksia tuottanutta metsäpolitiikkaa vuosikymmenet, eivätkä näistä ilmastotoimistaan ole saaneet latin latia muualta kuin omasta kukkarostaan. Pienen osuuden maksamistaan veroista ovat saaneet kemeran kautta takaisin. Nekin verotettavana tulona nykyään.
Ilmastopolitiikassa poliitikko on paljon vartijana. Kiteytettynä hän joutuu päättämään siitä, laitetaanko yhteiskunnan panokset päästöjen pysyvään vähentämiseen vai metsien käytön rajoittamiseen? Kumpikaan ei tapahdu ilmaiseksi ja yhteiskunnan on nämä vaadittavat panokset jostain otettava. Olisiko jo aika tunnustaa ketkä ovat ilmastotyön todellisia sankareita? Jopa venäläinen Greenpeacen edustaja on tähän suomalaisen metsätalouden osalta kyennyt. Vastaavaa tunnustusta ei ole kotimaasta tarvinnut odottaa. Vähiten akateemisista piireistä tai kansalaisjärjestöistä.
Ilmastopolitiikan nimissä on myös viime aikoina käyty, mielestäni hyvin ristiriitaista, keskustelua metsätaloudessa käytettävästä korkokannasta ja sen vaikutuksista. Jokainen elinkeinonharjoittaja, metsänomistajat mukaan lukien, asettaa itse oman tuottotavoitteensa. Tätä on syytä kunnioittaa, varsinkin jos otetaan kantaa toisen omaisuuden käyttöön. Metsien kiertoaikaa haluttaisiin jatkaa, ja metsissä olevaa hiilivarastoa säilyttää pidempään, mutta jatkamisella ja puun myyntitulojen myöhentämisellä on hintalappunsa. Maksajia ei ole vielä ilmoittautunut. Minusta puuhun sitoutunut hiili säilyy parhaiten ja pisimpään katon alla, eli puu muutettuna erilaisiksi rakennuksiksi.
Hyvät kuulijat,
Onneksi kaikki viestit eivät ole yhtä kielteisiä. Komission pari viikkoa sitten julkaisemassa biotalousstrategiassa uusiutuvien luonnonvarojen ja metsien rooli niin työllisyyden, talouskasvun kuin ilmastonmuutoksen hillinnänkin näkökulmasta on nostettu esille. Metsät ja metsien käyttö ovat osa ratkaisua - eivät ongelma. Meillä puuta käyttäviä investointeja on tehty ja runsaasti suunnitteilla. Tuoreet valtakunnan metsien inventoinnin tulokset osoittavat, että metsämme kasvavat - taas kerran - enemmän kuin koskaan ennen. Metsien kasvussa ja sen hyödyntämisessä korjaamme sitä satoa, joka aiemmilla panostuksilla ja metsien hoidolla on saatu aikaan.
Panostusta ja aktiivisuutta metsien hoidossa tarvitaan nyt entistä enemmän, jotta käynnissä ole hyvä kehitys jatkuu. Luken mukaan metsien kasvu voidaan nostaa jopa 150 kuutiometriin vuoteen 2050 mennessä. Tämä edellyttää metsien hoidon tehostamista. Taikatemppuja ei tarvita, keinot ovat tiedossa: käytetään jalostettua viljelymateriaalia, hoidetaan taimikot, lannoitetaan - erityisesti tuhkalannoitetaan, huolehditaan vesitaloudesta - ja hakataan ajoissa. Eri toimenpiteet pitää myös kohdistaa entistä tarkemmin oikeaan paikkaan. Luonnonhoitoa unohtamatta. Tätä työtä tulee myös päivityksessä oleva Kansallinen metsästrategia ja sen eri hankkeet. Meillä metsänomistajilla on kuitenkin viimekädessä vastuu ja päätösvalta, miltä metsämme näyttävät, kuinka paljon niissä puuta kasvaa ja saadaanko niistä hyvinvoinnin rakennusaineksia myös jatkossa.
Huolehtimalla metsien kasvusta turvaamme myös metsien hiilinielun. Vastuullinen ja kestävä metsätalous, johon kuuluu myös ilmastoteot ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen, antaa meille valtakirjan myös hakkuisiin ja metsien käyttöön.
Hyvät kuulijat,
Vuoden mittaan MTK on toistuvasti vaatinut MMM:ltä konkreetteja toimia valkohäntäpeuratilanteen saamiseksi hallintaan. MTK on esittänyt lupien lisäämistä jo kuluvalle metsästyskaudelle, koska on täysin selvää, että tälle syksylle myönnettyjen kaatolupien määrä ei tule riittämään kannanleikkaukseen kriisialueella. Jos mitään ei tehdä, liikenneonnettomuudet sekä maa- ja metsätalouden vahingot kasvavat edelleen, siitäkin huolimatta, että nykytilanne on todettu kriisialueilla kestämättömäksi jo moneen kertaan. Asetusmuutoksella, joka mahdollistaa kriisialueella useamman naaraan ja vasan kaatamisen yhtä myönnettyä lupayksikköä kohden on todella kiire. Lisäksi tarvitaan rinnalle muutakin peuralupiin liittyvää lainsäädännön muutosta, jotta tilanne saadaan hallintaan.
Kuluvalle metsästyskaudelle on myönnetty 54 653 hirven kaatolupaa. Lisäystä edellisvuoteen on vain pari tuhatta. Esim. Rannikko-Pohjanmaalla ja Varsinais-Suomessa kaatolupien määrää jopa tiputettiin osalla hirvitalousalueista. Lisäksi ainakin Kaakkois-Suomessa kaatolupien määrä on jälleen liian alhainen tavoitekantoihin pääsemiseksi.
Juuri käynnistynyt suden kannanhoitosuunnitelman uusiminen koskettaa myös hirvikysymystä. Metsänomistajien on mahdotonta hyväksyä sellaista ajatusta, että hirvikantatavoitetta asetettaisiin ylemmäksi, jos alueella on tiheämpi susikanta. Lisäksi on huomattava, että hirvikannan säätely tapahtuu koirametsästyksenä. Alueilla, joissa on tiheä susikanta, muiden haasteiden lisäksi myös hirvikannan hallinta on vakavasti vaarassa.
Nyt keskitytään hirvenmetsästyksen toteutukseen. Metsästäjät tekevät arvokasta työtä kannansäätelyssä. Moni metsänomistaja ajattelee, että vastuullinen kannanhallinta on paras vastike metsästysmaan vuokraamisesta. Siellä, missä tätä vastiketta ei saada, kasvavat paineet rahalisiin metsästysvuokriin merkittävästi. Nyt kannattaa hyödyntää oma riistan tieto hirvitihentymistä ja kohdistaa metsästystä erityisesti näihin haasteellisimpiin alueisiin.
Arvoisa metsävaltuuskunta, sokerina pohjalla markkinat!
Puumarkkinatilanne on kokonaisuudessaan ollut hyvin myönteinen. Metsänomistajat ja metsänhoitoyhdistykset ovat toimineet täsmälleen markkinatilanteen mukaisesti. Puuta on myyty aktiivisesti ja metsänhoitoyhdistykset ovat kiitettävästi luoneet lisäkysyntää kotimaiselle puulle avaamalla muun muassa vientikanavia. Kiitos tehtyjen investointien, kuluvana vuonna kotimaista puuta käytetään enemmän koskaan. Astuin metsävaltuuskunnan ruoriin vuonna 2009, siitä metsänomistajien saamat kantorahatulot ovat yli kaksinkertaistuneet.
Suhdanne-ennusteiden mukaan kotimaisen puun kysynnän pitäisi jatkua suotuisana myös tulevaisuudessa. Suunnitteilla olevista investoinnista varmasti myös osa toteutuu, jolloin kotimaista puuta tarvitaan yhä lisää, eli kuten jo totesin metsänhoitoon kannattaa panostaa. Puun kysynnän luominen ja uusien investointien aikaansaaminen on parasta metsänomistajien puukauppaedunvalvontaa. Samaa logiikkaa soisin näkeväni Suomen työmarkkinoilla. Suomalaisen työmiehen ja -naisen paras ja yhteiskunnalle halvin työttömyysturva on mahdollisimman korkea työllisyysaste. Uudet työpaikat pitää saada Suomeen eikä johonkin muuhun maahan.
Puumarkkinoilla näkyy myös lieveilmiöitä. Puukaupassa tulisi noudattaa aina hyviä kauppatapoja. Metsänomistajien antamia puukaupan valtakirjoja pitäisi aina kunnioittaa. Valitettavasti viestiä valtakirjojen ohituksista tulee jatkuvasti. Toiseksi julkisiin puun hintatilastoihin sisältyy huomattava määrä epätarkkuutta erityisesti kuitupuun hinnan osalta. Massa- ja paperiteollisuus takoo tällä hetkellä tulosta ennätystahtiin, mutta kuitupuun hinnan nousun osoittamiseksi on kaikki keinot käytössä. Tilastoidut hinnat ja markkinoilla vallitseva hintataso eivät kohtaa. Yksittäisissä tapauksissa tilastoituvaan hintaan on luvattu automaattisesti 30 prosenttia erilaisia lisiä.
Puun ostajien erilaisten hinnoittelukäytäntöjen ja tilastoitumattomien hintalisien vuoksi metsänomistajille ylivoimaisesti tarkin puukauppatieto löytyy aina metsänhoitoyhdistyksestä. Puukaupoille ei missään tapauksessa kannata ryhtyä ottamatta ensin yhteyttä metsänhoitoyhdistykseen. Puukauppojen kilpailutus sekä puun katkonnan valvonta eri puutavaralajeihin ovat onnistuneen puukaupan perusedellytyksiä. Epäonnistunutta katkontaa ei saada millään metsänhoidon kustannussäästöillä korjattua. Epäselvissä katkontatapauksissa kannattaa aina pyytää virallisen mittaajan lausuntoa. Virallisen mittaajan antamissa päätöksissä katkontaa on korjattu metsänomistajan eduksi.
Viimeisenä puumarkkinatilannekommenttina haluaisin ottaa kantaa puun tuontiin. Puumarkkinoille olemme peräänkuuluttaneet käyttöarvon mukaista hinnoittelua, eli lopputuotemarkkinatilanne heijastuu myös puumarkkinoille. Kuten tiedämme, kuitupuun jalostuksella tehdään tulosta, tukin jalostamisella selvästi vähemmän. Puun tuontitilastojen perusteella heinäkuussa mäntykuidusta maksettiin mäntytukkia enemmän. Tuontipuun hintaan käyttöarvo heijastuu, mutta ei kotimaiseen puuhun. Tämä on sekä suomalaisen metsänomistajan että yksityisen sahateollisuuden kyykyttämistä. Taloudellista logiikkaa en tässä näe. Kotimaisen puun pitäisi aina olla ensisijainen vaihtoehto. Tämä varmistaa myös tulevaisuuden hakkuumahdollisuudet.
Hyvät metsänhoitoyhdistysten edustajat,
Tässä kokouksessa pääsemme ottamaan kantaa myös koko MTK järjestössä meneillään olevaan järjestöremonttiin. Viime keväänä mhy kentältä tuli painavaa kritiikkiä siitä, onko järjestö unohtamassa metsänomistajien näkökulmat uudistuksen valmistelussa. Kritiikille oli varmasti aihetta. Kesän ja syksyn aikana on keskusteluja käyty vilkkaasti. Tuntuu siltä, että ymmärtämys puolin ja toisi on lisääntynyt. Tässä kokouksessa metsävaltuuskunnalla on mahdollisuus antaa oma puumerkkinsä uudistuksen jatkon suhteen.
Kokouksen vierailevaksi puhujaksi olemme saaneet VTT:n tutkimusprofessori Ali Harlinin. Metsäalaa moititaan usein bulkin tuottajaksi, mutta Harlinin puheenvuorossa kuulemme, mihin kaikkeen sellua voidaan käyttää. Harlinin puheenvuoron jälkeen on luvassa kokouksen tärkein osio, eli yleiskeskustelu. Siinä pääsette kertomaan keskeisimmistä huolenaiheistanne.
Vielä kerran tervetuloa MTK:n metsävaltuuskunnan 76 -vuotiskokoukseen! Kuten aina, toivon tälläkin kertaa antoisaa ja rakentavaa kokousta. Kokous on avattu.