METSÄVALTUUSKUNNAN VARSINAINEN KOKOUS 3.11.2022 HANASAARI

MTK:n metsävaltuuskunnan varsinainen kokous 3.11.2022

Hanasaari, Espoo

Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK r.y.

Arvoisa metsävaltuuskunta, hyvät naiset ja miehet!

Tervetuloa metsävaltuuskunnan varsinaiseen ja samalla 80-vuotisjuhlakokoukseen. Muistelimme jo eilisessä metsävaltuuskunnan seminaarissa ja juhlaillallisella niitä tapahtumia, jotka johtivat marraskuussa 1942, maamme käydessä jatkosotaa, metsävaltuuskunnan perustamiseen.

Haluan tässä yhteydessä sanoa vielä kiitokset aiemmille sukupolville. Se, miten metsänhoitoyhdistystoimintaa on osattu luotsata vuosikymmenten saatossa, on luonut sen pohjan, jota tarvitaan nyt varsinkin, kun EU pyrkii tunkeutumaan suomalaismetsiin ilmasto-, ympäristö- ja energiapolitiikan kautta. Meidän mallimme toimia vahvana osana MTK:n edunvalvontaa Brysselissä avaa ovia vaikuttamisessa paremmin kuin se, että olisimme päätyneet erillisiin organisaatioihin kuten eilisessä seminaarin avauspuheessani kerroin metsävaltuuskunnan perustamisen alkuvaiheessa pyrkimyksenä olleen. Koko ketju kannolta Brysseliin on mielestäni melko hyvin rasvatussa kunnossa. EU vaikuttamisesta puhuttiin eilisessä metsävaltuuskunnan juhlaseminaarissa. Olemme tehneet laajaa vaikuttamistyötä ja toimineet myös sekä hallituksen että opposition unilukkareina. Näyttää nyt, että heräämistä alkaa näkyä molemmilla puolilla. Tässä kokouksessa kuulemme varmasti lisää EU-asioista, kun valtiovarainministeri Annika Saarikko tulee tuomaan juhlakokoukseemme valtiovallan tervehdyksen. Minä en tämän enempää aihetta avauspuheessani koskette, sillä myös MTK:n puheenjohtajan puheenvorossa EU-vaikuttamisen teemat tulevat esille, sillä Juha Marttilahan edustaa meitä metsänomistajien kattojärjestön CEPF:n hallituksessa.

Hyvät kuulijat!

Metsiä tarvitaan tulevaisuudessa entistä enemmän. Viime päivinä professoritasolta - tosin ei metsätieteilijöiden - on jälleen esitetty hakkuiden rajoittamista hiilinielujen pelastamiseksi. Se on kerta kaikkiaan väärä lääke samoin kuin kasvullisten suometsien laaja ennallistaminen. Hakkuiden ja metsänhoidon rajoittamisen asemasta paras ilmastoteko on panostaa metsien kasvun lisäämiseen. Luonnonvarakeskus esitti joitain vuosia sitten keinovalikoiman, joilla metsien kasvua voidaan lisätä jopa 150 miljoonaan kuutiometriin. Kannustan kaikkia metsäsektorin toimijoita ponnistelemaan sen eteen, että LUKE:n esittämät keinot otetaan laajaan käyttöön. Tässä työssä tarvitaan metsänhoitoyhdistyksiä aivan kuten silloin vuosikymmeniä sitten. Työkalut ovat tuttuja. Jalostettua viljelyaineistoa, ajallaan tehtyjä hakkuita ja hoitotöitä, lannoitusta sekä paikkaan sopivat metsänhoitomenetelmät. Tämä onnistuu, jos samalla huolehditaan metsien terveydestä ja monimuotoisuuden turvaaminen tehdään fiksusti. Sanoisin, että on aika uusia se oikea metsämarssi vuodelta 1950. Rohkenen esittää tämän haasteen koko suomalaiselle yhteiskunnalle Metsävaltuuskunnan 80 vuotisjuhlakokouksesta!

Arvoisa metsävaltuuskunta!

Omaisuudensuoja on a j o ylisukupolviselle metsänomistamiselle ja metsien hyvälle hoidolle. Nyt minua huolestuttaa suuresti, että tätä perustuslain turvaamaa oikeutta koetellaan ei vaan EU:ssa, mutta myös hallituksen esityksellä uudeksi luonnonsuojelulaiksi. Sitä ei saa päästää esitetyssä muodossa eduskunnasta läpi. Matti Rehulaa edeltänyt metsävaltuuskunnan sihteeri lakimies Anna-Rosa Asikainen on tehnyt esimerkillistä työtä luonnonsuojelulain valmisteluvaiheessa perustuslain takaaman omaisuudensuojan puolustamisessa - hatunnosto siitä - tästä huolimatta hallitus päästi sen eduskunnan käsittelyyn mahdottomassa muodossa hyväksyä. Nyt on samanlaisen ryhtiliikkeen paikka kuin EU:n ennallistamisasetuksen käsittelyssä näyttäisi olevan. Parasta olisi, jos koko lakiesitys jumittuisi vaalikauden loppukuukausien ruuhkaan, mutta minimissään lakiesityksestä pitäisi poistaa luontotyyppisuojelua koskevat pykälät 64, 65 ja 67 sekä lajisuojelua koskeva pykälä 78. Pykälissä 64 ja 65 esitetään, että valtioneuvostolla olisi mahdollisuus lisätä luontotyyppejä asetuksella, jotka pitäisi huomioon ottaa erilaisissa viranomaismenettelyissä, ja se näkyisi myös metsien käytössä. Sama huomioonottamisvelvollisuus olisi uhanalaisten lajien osalta pykälässä 78. Nämä asetuksella säädettävät kohteet olivat ns. oikeusvaikutuksettomia, mikä tarkoittaisi, että niistä ei tehtäisi rajauspäätöksiä eikä niistä maksettaisi korvauksia. Pelkäämme, että metsänomistajalle niistä koituisi kohtuuttomia tilanteita sekä viranomaistoimintojen, kuten kaavoituksen kautta, mutta ennen kaikkea markkinoiden kautta, jossa ympäristöjärjestöjen painostus voisi johtaa laajoihin korvauksettomiin alueisiin, josta ei ostettaisi puuta. Tästähän on jo valitettavaa näyttöä FSC kontrolloidun puun osalta. Pykälässä 67 on kyse ns. automaattisuojelusta, johon ei liity viranomaisen tekemää rajauspäätöstä. Maanomistajien ja muiden toimijoiden vastuuseen perustuva suojelumekanismi ei ole hyväksyttävä eikä edes käytännössä toimiva.

Arvoisa metsävaltuuskunta!

Metsänomistajien edunvalvonta on pitkäjänteistä hommaa. Vuosi sitten tällä foorumilla nostin kolme asia. Tieteellisen metsäpaneelin tarpeen, tuulivoimarakentamisen lainsäädäntöpuutteet ja metsäverotuksen epätasa-arvoistumisen. Ministeri Jari Leppä niitä kommentoikin varsin myötäsukaisesti. Kertaan vielä niiden tilanteen. Minulle on annettu ymmärtää, että ensi vuoden alussa saattaisi starttata MMM:n ja TEM:n yhdessä rahoittama koko metsäbiotalouden arvoketjun kattava tieteellinen paneeli. Sitä tarvitaan nyt vielä enemmän kuin esittäessäni asiaa vuosi sitten. Rohkenen sanoa niin, että gallupkärjessä keikkuvalle ja välikysymykseen vastausta odottavalle entiselle metsäministeri Orpolle tämä keskusta ministerien eteenpäin viemämme avaus tulee ensi keväänä suureen tarpeeseen. Säätytalon käytävillä tieteellistä näkökulmaa on tässä maailman ajassa hyvä edustaa myös sellaisen sektorin arvoketjun tieteilijöitä, joilla on edellytyksiä maksaa koronan, Ukrainan sodan ja energiakriisin tuomat pitkät vekselit! Metsätieteilijöiden ääntä tarvittaisiin vahvasti myös Brysselin vaikuttamisessa. Komissaari Timmermansin sanat suomalaismetsässä käynnin päätteeksi olivat, että luottakaa tieteeseen. Siksi rohkenen sanoa, että se tulee tarpeeseen myös pääministeri Marinille ja valtiovarainministeri Saarikolle. Metsätietilijöiden ääni on tähän asti ollut liian vaimeaa. Olisihan se hyvä, jos YLEn studioihinkin olisi tarjolla tieteen edustajiksi välillä muitakin tieteentekijöitä kuin metsiä vain omista avaimenreistä katsovien paneelisteja. Metsiä on valtamediassa ja Brysselissä tarkasteltu tieteellisesti liian yksipuolisesta näkökulmasta.

Tuulivoimarakentaminen ja sen suunnittelu on vuoden aikana kiihtynyt entisestään. Puustoisen Itä-Suomenkin edellytyksiä tuulivoimatuotannolle selvitetään. 45 vuotta vanhaa lunastuslakia ei tämäkään hallitus saanut uudistettua. Epäoikeudenmukaisuus joka sähkönsiirtolinjoista ja niiden kelvottomista lunastuskorvauksista aiheutuu uhkaa sinänsä tarpeellisen vihreän siirtymän hyväksyttävyyttä ja katkeroittaa ihmistä. Hallitus on kiirehtimässä lupaprosessien nopeuttamista vihreän energiasiirtymän vauhdittamiseksi. Samalla se käsittelee lunastuslupakäytäntöjä. Eduskunnalla olisi vieläkin mahdollisuus oikaista häpeätahra, joka uhkaa vihreän siirtymän hyväksyttävyyttä. Eräpäivä nykyisellä eduskunnalla on 2.4. ensi keväänä. Haluan antaa tässä vahvan viestin vaaleja odotteleville eduskuntaryhmille. Ottakaa nyt tosissanne se, että lunastustilanteissa maapohjalle määritettäisiin jatkossa vähimmäiskorvaustasoksi edes se mitä verottaja laskee tuottokyvyksi. Kantaverkkoa ollaan vahvistamassa seuravan 10 vuoden aikana 5200 kilometrillä. Vihreän siirtymä pitää tehdä mutta sitä ei lainsäätäjän saa sallia barbaarisilla korvauksilla. Tuulipuistojen siirtolinjojen osalta nostamamme paine ja MTK:n tuulivoimaopas ovat vieneet asioita parempaan suuntaan. Osa tuulivoimatoimijoista on alkanut vapaaehtoisesti maksamaan siirtolinja-alueille vastaavan tasoista korvausta kuin itse puiston alueella maksetaan ja jokunen kuntakin on edellyttänyt siirtolinjojen sisällyttämistä hankkeen kaavoitukseen ja edellyttänyt siirtolinjoille kaava-alueilla käytettävää neliöpohjaista korvausta maapohjasta.

Veroratkaisuja tehdään vaalikausittain. Ensi keväänä hallitusneuvotteluissa tullaan painimaan säästöjen ja verojen kanssa. Vaalien alla 600 000 metsänomistajaa kiinnostaa se, että mitä kukin lupaa vai lupaako mitään perhemetsänomistajan mukaan lukien yhteismetsien verotuksesta. Se että nykyinen hallitus tilkitsi pienen porsaan reiän ei ole kääntänyt perhemetsien siirtymistä sijoitusrahastoille ja yhä useammin ulkolaisomistukseen. Metsävaltuuskunnan 80 vuotisjuhlakokouksessa haluan muistuttaa, että tämä suunta ei ole Suomelle eikä myöskään metsäteollisuudelle toivottava. Perhemetsänomistuksen ja perinteisien yhteismetsien kannattaisi olla valtiovallalle vahvasti tavoitteellisia omistusmuotoja. Toivottavasti verolupauksia pohtivat puolueet tämän oivaltavat. Metsävähennyksen korottaminen olisi täsmä työkalu tähän. Koska metsäverotuksen kokonaisuudistukselle, jota vuosi sitten hahmottelin, ei tunnu vielä olevan rohkeutta, täytyisi yrittäjävähennyksen korottamisesta hakea työkalua yhteisöveron ja pääomaveron väliin kasvaneen verokuilun umpeen kuromiseen.

Hyvät metsänhoitoyhdistysten edustajat!

Metsävaltuuskunnan kokouksissa on aina puhuttu puumarkkinoiden tilanteesta. Olipa takavuosian asiasta omat esityslistan pykälänsäkin. Tänäänkin niistä varmasti puhutaan yleiskeskustelun tai toimintasuunnitelman käsittelyn yhteydessä. Ennen EU-jäsenyyttä puunhinnoista neuvoteltiin valtakunnallisia sopimuksia. Moni meistä muistaakin, kun tv-kamerat kuvasivat metsävaltuuskunnan kokousta, jossa metsänomistajien osalta sopimuksien hyväksymisestä päätetiin. Ajat ovat muuttuneet kilpailulakien myötä. Puun hinnoista emme voi sopia tai edes suosittaa. Hinta määräytyy markkinoilla. Metsänomistajia puhuttaa vuodesta toiseen erityisesti kuitupuun heikko hinta. Tänä vuonna se on puhuttanut erityisesti. Metsänomistajia närästää se, että kuitupuun jalostamisella tehdään ennätyksellisiä voittoja ja erityisesti se, että Baltian huutokaupoissa on kuitumotista uutisoitu maksettavan jopa toista sataa euroa. Syyskuun loppuun mennessä kolmen suurimman metsäjätin yhteenlasketut tulokset ovat jo 4 miljardin euron tasolla. Jo viime vuonna kotimaasta ostettua kuitupuumottia kohden ne tekivät toista sataa euroa tulosta. Tänä vuonna vieläkin enemmän. Kyseessä on sama ilmiö kuin ruokamarkkinoilla. Harvan ostajan oligopsonistinen markkinavoima jyllää. Kilpailulakien toimivuutta ja määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä on kritisoitu naapurissa Ruotsissa. Ruotsin yleisradioyhtiön haastattelema metsätalouden liiketieteen professori Peter Lohmander kritisoi selluyhtiöiden markkinavoimaa kovin sanoin: "Det pris som betalas till svenska småskogsägare i Sverige är det pris som enligt min uträkning skulle betalas just om företagen hade bildat en kartell för att hålla nere ersättningen. Svenska myndigheter har antagligen sett mellan fingrarna med det här." Vapaasti suomennettuna Lohmander viittaa kartellin ja siihen että kilpailuviranomaiset katsovat sitä sormien läpi. Kartellista en tohdi ainakaan suomen kielellä tehdä syytöksiä, mutta määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on ilmeistä Suomessakin. Metsäteollisuus toteuttaa saagaansa globaalisti täysin vapaasti viranomaisten siihen puuttumatta millään lailla. Tämä ei ole oikeudenmukaista puumarkkinapeliä. Tähän halutaan muutosta.

Ensi vuoden toimintasuunnitelmassa puumarkkinaedunvalvontaan aiotaan panostaa entistä tarmokkaammin. Tilanne on otollinen, kun energiapuusta on ainakin hetkellisesti muodostunut kuitupuun hinnan perälauta tai paremminkin vetojuhta. Vaikka markkinatilanne jatkuu suotuisana, "markkinat hoitaa" asenne on täysin riittämätön. Uuteen asenteeseen tarvitaan koko metsänomistajat ketjulta päättäväisyyttä, kilpailuhenkeä ja asiakaslähtöisyyttä. Asiakasta ja hänen tarpeitaan tulee ymmärtää entistä paremmin ja asiakkaalle, uudelle ja vanhalle, pitää pystyä perustelemaan hänelle metsänhoitoyhdistyksen palvelujen ja jäsenyyden edut. Työsarkaa riittää, kun firmojen takuuhintaan turvautuvat sopimusasiakkaat ovat lisääntyneet tässä puumarkkinassa. Kun kilpailutettava puumäärä suhteessa pienenee, käy niin, että hintaa ei tarvitse nostaa. Metsänhoitoyhdistysten puumarkkinavoimaa täytyy saada vahvistettua, jotta metsänomistajien markkina-asema kokonaisuudessaan vahvistuisi. Se vaatii koko metsänomistajat ketjulta rytmin muutosta. Nyt on tilausta uusille kauppamuodoille, jossa puun myyjä pääsisi kuskin paikalle. Tarkoittaako se jatkossa yksittäisen myyjän asettamaa pohjahintaa kilpailutukselle kuten kiinteistövälityskaupassa vai vaatiiko vanhojen yhteismyyntien uudelleen jalostamista tai balttityyppisiä huutokauppoja ja vientikanavia? Joka tapauksessa se tarkoittaa markkinoiden entistä tarkempaa seuraamista, analysointia ja viestimistä.

Myös uutta on mietitty. Hiilimarkkinoilla ja luontoarvomarkkinoilla aiomme olla emmekä hyväksy sitä, että metsäteollisuus kiillottaa kilpeään meidän tekemällä ja yksin kustantamalla monimuotoisuustyöllä maksamatta siitä. Lisäksi muustakin maankäytöstä, kuten tuulivoimahankkeista, on saatu konkretisoitua tiukan edunvalvontatyön voimalla metsänomistajille lisäeuroja. Eurot ovat euroja tuli ne sitten puusta tai jatkossa jostain ihan muusta.

Myös yhteiskunnan pitää laajemmin nähdä se työ, mitä metsänomistaja tekevät ilmaston ja luonnon eteen päivittäin. Moni metsänomistaja kysyykin jo, eikö mikään riitä? Metsänomistajia tulee arvostaa työstä hiilensidonnan eteen ja jatkuvasti lisääntyneistä luontopanostuksista. Kiitoksista ja ymmärryksestä on hyvä aloittaa. Kiitoksilla ei kuitenkaan voi ostaa maatalouden panostuksia tai maksaa metsätalouden investointeja. Yhteiskunnan vaatimusten tulee näkyä myös metsänomistajan tuloissa. Vaatimusten on muututtava rahaksi ja metsätalouden kannattavuudeksi. Vihersosialsioinnille ei voi olla tilaa suomessa.

Arvoisat metsänomistajat!

Olen kokenut, että juuri tällä hetkellä metsänomistajajärjestössä on vahva yksituumaisuus. MHYt, MTK sekä ketjuyhtiömme MHYP tekevät yhdessä rintamassa töitä metsänomistajien eteen yhteisen Metsänomistajat brändin alla. Olemme pystyneet jättämään keskinäiset kinastelut vähemmälle ja yhtenäisenä järjestönä pystymme niihin mahtitekoihin, joita tulevaisuudessa tarvitaan. Yhtenäinen ja vaikuttava järjestö myös houkuttelee entistä useamman metsänomistajan jäsenekseen turvaamaan metsien käytön monipuolisuutta ja omistajan oikeutta tehdä valintoja.

"Joka tapauksessa on selvää, että järjestömme joutuu nyt panoksellaan paljon vaikuttamaan moniin erittäin tärkeisiin yksityismetsätaloutta koskeviin lainvalmisteluihin ja määrittelemään lähitulevaisuudessa kantansa hyvin laajakantoisissa asioissa. MTK:n metsävaltuuskunta on ottanut paikkansa maamme metsäasioita vietäessä." päätti eilen lainaamani metsävaltuuskunnan pääsihteeri Yrjö Hassi esitelmänsä metsävaltuuskunnan 20-vuotis juhlakokouksessa vuonna 1962.

Arvoisa metsävaltuuskunta!

Väliaikaisesta ratkaisusta on tullut jo 80 vuoden historian omaava taival suomalaisteen yksityismetsänomistajien etujen turvaamisessa. Tuntuu, että tarpeet ja tehtävät eivät ole vähenemään päin!

Kokous on avattu!