METSÄVALTUUSKUNNAN VARSINAINEN KOKOUS 29.10.2020 LAAJAVUORI

MTK:n metsävaltuuskunnan varsinainen kokous 29.10.2020
Jyväskylä
Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola
Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK r.y.

Arvoisa metsävaltuuskunta, hyvät naiset ja herrat

Tervetuloa metsävaltuuskunnan kokoukseen tänne Jyväskylän Laajavuoreen. Elämme hyvin poikkeuksellista vuotta. Kulkutauti on vaikuttanut tämänkin kokouksen järjestelyihin. Järjestön toimihenkilöt ja media seuraavat tätä kokousta etäyhteyksien välityksellä. Myös meitä metsävaltuuskunnan jäseniä on paikan päällä normaalia vähemmän, sillä valtioneuvoston linjauksiin nojaten metsäjohtokunta on mahdollistanut valtuutusten käyttämisen. Kokouksen järjestelyt on pyritty toteuttaman tarkasti viranomaisohjeistuksia noudattaen. On tärkeää, että me paikalla olevat noudatamme saatuja ohjeita tartuntariskin minimoimiseksi.

Metsänomistajat ja koko metsäala ovat selvinneet koronan aiheuttamista vaikutuksista toistaiseksi muuta yhteiskuntaa lievemmillä vaikutuksilla. Viestimme sekä metsänhoitoyhdistyksistä että MTK:sta olivat heti valmiuslain säätämisen aikaan selkeät - metsässä ei korona leviä. Viesti on purrut hyvin. Metsänhoitotyöt, puunkorjuu ja myös puukauppa ovat sujuneet koronasta huolimatta markkinatilanteen mukaisesti. Sahatavaran kysyntä on jopa vilkastunut ja puunhinta on ollut lievässä nousussa.

Hyvät kuulijat!

Tämän kokouksen kärkiteemana on EU ja metsät. Ennen virallisen kokouksen alkua meillä on tunnin verran aikaa meppien kyselytunnille ja keskustelulle EU:n roolista erityisesti suomalaisen metsänomistajan näkökulmasta. Kun Suomi liittyi EU:n jäseneksi vuonna 1995, liittyi samassa yhteydessä kaksi muutakin metsäistä maata, Ruotsi ja Itävalta. Tämän kolmikon vaatimuksesta komissio julkaisi vuonna 1998 EU:n ensimmäisen metsästrategian. Sen tavoitteena oli koordinoida metsiä koskevaa päätöksentekoa tilanteessa, jossa EU:lla ei ole maatalouspolitiikan kaltaista yhteistä metsäpolitiikka.

Kukaan ei varmaan silloin arvannut miten kuumaksi aiheeksi metsät nousevat. Vyörytys on tällä hetkellä todella massiivista. Sopivissa kohdin metsien tuottamat mahdollisuudet unohdetaan ja sopivissa kohdin niitä korostetaan. Ilmastopolitiikassa lasketaan metsien hiilinieluja ja ympäristöpolitiikassa katse on yhä vahvemmin metsien ja turvemaiden suojelussa.

Ilmastopolitiikassa EU nostaa kunnianhimoaan ja aivan varmasti metsien hiilinielua tullaan tarjoilemaan ratkaisuna muiden päästöihin. Biodiversiteettistrategiassa EU kaavailee 30 % suojelualaa ja kaikkien vanhojen metsien suojelua, mikä ikinä se vanha metsä onkaan. Kestävään rahoitukseen yritetään väkisin runnoa jotain aivan uutta kestävyys ajattelua, jolla seurattaisiin metsikkötason kestävyyttä vaikkapa hiilinielujen suhteen. Ensimmäistä kertaa Suomen EU-jäsenyyden aikana komissaarin suulla kyseenalaistetaan jäsenmaiden itsemääräämisoikeus metsäpolitiikassa.

Tässä tilanteessa EU:n metsästrategiaa päivitetään ja näyttää pahasti siltä, että komissio tietoisesti jarruttaa prosessia. Tässä asiassa EU:n komission eri pääosastojen vahva siiloutuneisuus paistaa läpi.

Suomalaisen europarlamentaarikon Petri Sarvamaan johdolla valmisteltu Euroopan parlamentin kanta tulevaan metsästrategiaan hyväksyttiin lokakuun alussa. Se antaa vahvan tuen kestävälle metsänhoidolle ja metsien monikäytölle sekä korostaa puupohjaisen biotalouden merkitystä. Valitettavasti nämä asiat eivät juuri näy uuden komission työlistalla.

Suomen tulee määrätietoisesti vaikuttaa metsätiedon lisäämiseksi ja kestävän metsätalouden edistämiseksi Euroopan Unionissa. Meillä ei ole yksinkertaisesti varaa siihen, että biotaloutta ja metsien roolia siinä ei ymmärretä. Meillä ei myöskään ole varaa siihen, että osa omista päättäjistämme toimii vastoin Suomen ja kestävän kehityksen etuja. Heti kokouspäivämme aluksi pääsemme kuulemaan kahden keskisuomalaisen mepin näkemyksiä tästä ja muista metsänomistajia koskettelevista EU-kysymyksistä europarlamentaarikkojen kyselytunnilla.

Arvoisa metsävaltuuskunta!

Olemme tänä syksynä saaneet muistutuksen siitä, että metsäalan rakennemuutos jatkuu. Kaipolan tehtaan lopettaminen supistaa puun käyttöä lähes miljoonalla m3:lla ja vie kerrannaisvaikutuksineen tuhansia työpaikoja Jämsästä ja sen lähiympäristöstä. Kaipolan sulkemisen yhteydessä on puhuttu pääministerinkin suulla yhteiskuntavastuusta ja toisaalta yritykset ovat korostaneet kilpailukyvyn ratkaisevuutta. Läikkynyttä maitoa ei parane loputtomiin surra. Realiteetti on se, että paperien kulutus vähenee ja se tarkoittaa jatkossakin supistumista sillä segmentillä, mutta se ei suinkaan tarkoita sitä, että puusta ei voitaisi jalostaa muuta. Tarvitaan investointeja uuteen. Tarvitaan lainsäädännön ja luvituksen korjaamista, ettei toista kertaa käy kuten viime joulun alla kävi Finnpulp hankkeelle. Tarvitaan päättäväisyyttä, että Jämsän kaltaiset teollisuuspaikkakunnat pääsisivät rakennemuutoksen iskiessä EU:n valkoiselta alueelta vahvojen rakennetukien piiriin. Ennen kaikkea Metsänomistajat kaipaisivat hallituksen suunnasta vahvempia ulostuloja siitä, että Suomeen tarvitaan uutta puunkäyttöä ja investointeja. Ei liene tavoitteellista, että ministereitä näkyy maakunnissa vasta silloin, kun hautajaisia vietetään. Rakennemuutos jatkuu ja kemijärvet, paltamot ja kuopiot tarvitsisivat vahvoja signaaleja sekä kotimaassa että ennen kaikkea kansainvälisten investoreiden suuntaan, että biotalousinvestointi hankkeille on Suomen hallituksen vahva tuki ja että niitä tukemaan pystytään päättämään yhtä vahvat infrapaketit kuin Äänekosken ja Kemin ympärille on rakennettu.

Toki rakennemuutoksen aalto voi mahdollistaa myös ihan uuden kasvun oraat. Kaksi lupaavaa alkua biotalouden uudelle tulemiselle löytyy energiapuolelta. Suomalainen maaseutu tarjoaa ponnistamisen edellytykset maailman markkinoille tällä hetkellä niin biokaasun kuin vedynkin muodossa. Molemmille kasvualustan tarjoaa kilpailukykyinen maa- ja metsätalous. Näiden avainalojen varaan voidaan rakentaa raaka-aineiden tarjonta, jolla liikkuvat raskaammatkin kuljetukset ja pidemmätkin matkat. Biokaasuun panostaminen ratkaisisi samalla raskaiden kuljetusten kilpailukykyongelmaa. Nyt tarvitaan samanlaista rohkeutta kuin aikoinaan tuulivoiman kanssa. Esimerkiksi täällä Keski-Suomessa on useimmassa kunnassa metsäteollisuuslaitoksia. Eikö olisi viisasta, että tukkirekat saataisiin kulkemaan biokaasulla? Tankkauslogistiikka olisi rakennenettavissa jalostuslaitosten yhteyteen rakennettavin biokaasulaitosten ympärille, jossa tukkirekat aina kuormansa purkaessa voisivat tankata. Maatilat pystyvät syöttämään lantaa ja nurmea biokaasun tuotantoon ja tienvarsien sekä vesistöjen kunnostusten biomassat lisäisivät biokaasulaitosten kannattavuutta. Eurot pysyisivät aluetaloudessa ja lopputuotteiden hiilijalanjälki pienenisi, eikä tuotantomme olisi alati kallistuvan ja lisää verotettavan fossiilienergian varassa.

Jatkossa myös vetytalous on äärimmäisen lupaava mahdollisuus laajentaa metsäteollisuutemme tuotepohjaa. Piipun päästä talteen napattava hiilidioksidi on vetytalouden raaka-aine. Tässä meillä on miljardiluokan mahdollisuus kääntää ilmastopäästöt uudelleen hyödynnettäväksi energian lähteeksi. Toimintaan tarvitaan reilusti lisää sähköä. Myös tähän tuotantoon Suomessa on hyvät mahdollisuudet, kunhan pidämme sääntely-ympäristömme ennakoitavana ja yritystoimintaan kannustavana.

Euroopan Unioni tarjoaa tällä hetkellä poikkeuksellisen monta rahoituskanavaa näiden uusien avauksien tukemiseksi. Erityisesti fossiilisten polttoaineiden ja energiaturpeenkäytön vähenemistä on käytetty perusteena Oikeudenmukaisen siirtymän rahaston rakentamisessa. Biokaasuun kannattaa panostaa juuri tämän instrumentin kautta, sillä sen avulla polttoturvetuotannosta työpaikkoja menettäville koneyrittäjille avautuisi uusia mahdollisuuksia. Lisäksi käytössä on EU:n elpymisväline RFF. MTK lähtee siitä, että näiden kahden rahoituskanavan käytöstä seuraavat kehittämistoimenpiteet tulee tehdä erityisen elvyttävinä. Taloutemme ei kestä valojen sammuttamista ja elinkeinojen alasajoa.

Nyt on oikea aika vaikuttaa näihin EU:n tarjoamiin rahoitusvälineisiin alueellisista lähtökohdista. Kansalliset suunnitelmat muodostuvat alueellisten suunnitelmien kautta. Kannustankin metsävaltuuskunnan jäseniä ja metsänhoitoyhdistyksiä alueillaan olemaan vahvasti mukana kehittämässä näitä alueellisia suunnitelmia.

Hyvät kuulijat!

Vielä muutama sana puurakentamisesta! Puurakentaminen on nostettu kestävää elvyttämistä mahdollistavaksi vaihtoehdoksi niin EU tasolla kuin Suomen kansallisissa tavoitteissa. Oikein piti silmiä räpäyttää, kun komission puheenjohtaja Ursula von der Layen puhui unionin tulevaisuutta linjaavassa puheessaan syyskuussa "eurooppalaisesta bauhausista", joka edistäisi uutta, puuhun pohjautuvaa rakennusjärjestelmää. Suomen hallituskin asetti nyt ensimmäistä kertaa kansalliset tavoitteet julkiselle puurakentamiselle. Kaikesta julkisesta rakentamisesta pitäisi viiden vuoden päästä olla 45% puurunkoisia rakennuksia. Kunnille tarjotaan myös tukea tavoitteiden saavuttamiseksi. Tuntuu, että vihdoinkin puurakentaminen on ottamassa kunnon loikkaa. Markkinoille tulee uusia teolliseen rakentamiseen soveltuvia puurakentamisen tuotteita ja osaavia valmistajia. Nyt pitää painaa kaasua, mutta samalla tarkkailla huolella mitä ympäristöjärjestöissä puuhataan puurakentamisen suhteen. Bioenergiakeskustelu on varoittava esimerkki. Säikähdyttävää oli huomata, että WWF:n ohjelmajohtaja Jussi Nikula jo kyseenalaisti puurakentamisen ilmastoystävällisyyttä.

Arvoisat metsänhoitoyhdistysten edustajat!

Tänään linjataan Metsänomistajien strategiaa. Metsänhoitoyhdistykset erottuvat muista metsäpalveluiden tarjoajista juuri sillä, että me puolustamme aina metsänomistajien etuja. Metsänhoitoyhdistysten palveluliiketoiminnalla tehdään puumarkkinaedunvalvontaa. Siinä kattava puunmyyntisuunnittelun ja valtakirjakaupan osuus on keskeistä. Toiseksi MTK:n painoarvo omaisuuden suojan ja elinkeinon harjoittamisen edellytysten turvaamisessa yhteiskunnassamme ja EU:ssa vaatii laajan metsänomistajakunnan tukea. Yhteen hiileen puhaltamista tarvitaan vahvasti, sillä metsänomistajilla on juuri nyt kovin paljon karikoita edessään niin kotimaassa kuin Brysselissä.

Arvoisa metsävaltuuskunta!

Ihan lopuksi muistutan vielä hallitusta viimesyksyisen metsävaltuuskunnan kärkiteemasta. Silloisen elinkeinoministeri Katri Kulmunin vierailun yhteydessä toivottiin hallitukselta perhemetsänomistamisen ja perinteisten yhteismetsien verotuksellisen kilpailukyvyn parantamista suhteessa metsärahastoihin. Valmista ei saatu vielä syksyn budjettiriihessä. Metsien valuminen kasvottomaan ja ulkomaiseen omistukseen kiihtyy edelleen. Ehkäpä UB metsärahaston myynti Saksaan aukaisi viimeistenkin epäilevien tuomaiden silmät näkemään lainsäädäntömuutoksen tarpeen. Hallitus kirjasi syksyn budjettiriihen yhteydessä, että asia selvitetään perusteellisesti ensi kevääksi. Meille pelkkä selvittäminen ei riitä, vaan tulemme vaatimaan myös tekoja. Ajamme sitkeästi metsävähennyksen nostamista ja rahastojen veroetujen tilkitsemistä.

Tässä pitkäksi venynyt pintaraapaisu edunvalvonnan haasteista. Tässä avauspuheen vuorossa jäi ajan puutteen vuoksi käsittelemättä niin puumarkkinoiden lieveilmiöt, kemerat, riistapolitiikka ja monet muut asiat, mutta niihin varmasti palaamme metsäpolitiikka katsauksessa ja yleiskeskustelussa.

Kokous on avattu!