METSÄVALTUUSKUNNAN VARSINAINEN KOKOUS 20.11.2012 FINLANDIA-TALO

MTK:n metsävaltuuskunnan varsinainen kokous 20.11.2012
Finlandia-talo, Helsinki
Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola
Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK r.y.

Arvoisa pääministeri, hyvät metsävaltuuskunnan jäsenet, hyvät naiset ja herrat

Lämpimästi tervetuloa juhlakokoukseen! Erityisesti arvostan sitä, että TE herra pääministeri, kunnioitatte läsnäolollanne ja puheenvuorollanne suomalaisia metsänomistajia ja meidän järjestäytynyttä toimintaamme.

Vietämme tänään MTK:n metsävaltuuskunnan 70 -vuotisjuhlakokousta. Hyvä suoritus organisaatiolta, joka perustettiin tilapäiseksi ratkaisuksi rakennettaessa koko maan metsänomistajat yhdistävää keskuselintä.

Metsähoitoyhdistysten liitot, erityisesti Länsi-Suomessa, ryhtyivät vuonna 1941 suunnittelemaan metsäomistajille yhteistä edunvalvonnan katto-organisaatiota. Valmistelun tuloksena ehdotettiin, että "metsätalouspoliittisten kysymysten ajaminen saisi ainakin toistaiseksi tapahtua maataloustuottajain Keskusliiton puitteissa, kuitenkin siten tehostettuna, että keskusliiton yhteyteen perustetaan erityinen metsävaltuuskunta, johon kukin mhy-liitto asettaa yhden edustajan". Ja kuten monien muidenkin Suomen metsätalouden kulmakivien, myös metsävaltuuskunnan, arkkitehtinä oli professori N. A. Osara.

Historia toistaa itseään. Nyt 70 vuoden tilapäisratkaisun jälkeen mietimme, miten mhy-lain uudistuessa metsäomistajat ja metsänhoitoyhdistykset jäsenöityvät keskusliittoon. Kymmenen vuotta käytössä ollut metsänomistajaliittojen kautta rakentuva metsäjäsenyys on jäänyt etäiseksi valtaosalle metsänomistajista. Savonlinnan liittokokous linjasi viime kesänä, että metsänhoitoyhdistykset tulevat olemaan kiinteämpi osa järjestökokonaisuutta. MTK:n johtokunnan nimeämä työryhmä on syksyn aikana pohtinut jäsenöitymis- ja organisoitumisvaihtoehtoja muuttuvassa tilanteessa. Työryhmän puheenjohtaja Mauno Ylinen kertoo meille tässä kokouksessa miten työryhmätyö on edistynyt ja mitä siinä tavoitellaan. Joka tapauksessa näyttää siltä, että tulevaisuudessa metsänomistajien on mahdollista tulla jäseneksi koko organisaatioon suoraan metsänhoitoyhdistyksen jäsenyyden kautta.

Arvoisat kuulijat, historian muisteleminen on hyödyllistä erityisesti tänä juhlapäivänä. Metsäelinkeinon edistämisessä ja sitä tukevan politiikan tekemisessä tähtäin pitää olla tiukasti tulevaisuudessa. Olen valitettavasti erittäin huolestunut koko metsäsektorimme tämän hetkisestä kilpailukyvystä. Jaettava kakku on pienentynyt lähes vuosikymmenen ajan. Liian usein päätöksenteossa - niin kotimaassa kuin EU:ssa - ei ajatus ole lähtenyt elinkeinojen kehittämisestä ja vaurauden lisäämisestä. Tuntuu siltä, että omaa oksaa sahataan ja kilpailukykyä menetetään ottamalla maailmanlaajuisia taakkoja omille harteille ilman, että muut sitoutuvat vastaaviin - sinänsä tarpeellisiin - uudistuksiin. Monta asiaa pystyisimme parantamaan Suomessa tehtävin ratkaisuin, mutta enenevässä määrin metsäelinkeinomme kilpailukykyyn vaikuttavia päätöksiä tehdään maamme rajojen ulkopuolella, ennen kaikkea Brysselissä.

Metsäelinkeinon kilpailukyvystä huolehtiminen pitäisi olla keskeisiä asioita myös EU:n agendalla. Viimeisimmät päätökset ovat erittäin negatiivisia, rikkidirektiivi esimerkiksi. Sen sijaan, että EU:ssa pohditaan, minkälaisesta metsästä tuleva biomassa on kestävää, ja pitäisikö metsiä käsitellä avohakkuilla vai jatkuvalla kasvatuksella vai ei olleenkaan, pitäisi EU:n ryhtyä konkreettisiin toimiin puun käytön lisäämiseksi. Metsäelinkeino toimii parhaiten markkinalähtöisesti eikä sinne kaivata vanhaa suunnitelmataloutta edes ilmastopolitiikan nimissä. Ensimmäinen askel tässä olisi EU:n prioriteettien uudelleentarkastelu. Metsiin liittyvän ympäristöpolitiikan lisäksi EU:n tulisi alkaa tehdä tasapuolisesti myös metsiin liittyvää teollisuus- ja elinkeinopolitiikkaa. Konkreettisia toimia olisivat puun käytön esteiden poistaminen lainsäädännöstä esimerkiksi julkisissa hankinnoissa sekä EU:n puurakentamisohjelman luominen.

Jos EU pystyy energiapolitiikassaan suosimaan tiettyjä energiamuotoja, miksei se pystyisi halutessaan edistämään lainsäädännöllä puun käyttöä EU:n ilmasto-, energia- ja työllisyys- ja kasvutavoitteiden saavuttamiseksi? Me Metsänomistajat kehotamme hallitusta ja virkamiehiä pääministerin johdolla pitämään edellä mainittuja asioita esillä Bryssel-yhteyksissään - nostamaan puunkäytön edistäminen Suomen EU politiikan ytimeen. Syy on varmasti kaikille selvä: metsät ovat edelleenkin Suomen keskeisin uusiutuva luonnonvara ja maamme hyvinvoinnin pohja.

Meillä pitäisi olla nykyistä tavoitteellisempaa metsäelinkeinoa tukevaa politiikkaa myös kotimaassa. Valitettavasti monet Suomessa tehdyt päätökset rapauttavat koko toimialan kilpailukykyä, esimerkiksi diesel-veron korotus tai kuljetustukien poisto ovat poissa metsäteollisuutemme kilpailukyvystä. Kannattaa muistaa, että meillä on useita pk-sahoja, joiden jokaisen viennin arvo on suurempi kuin paljon hehkutetun tietokonepeliteollisuuden viennin arvo.

Hyvät naiset ja herrat, keskustellessani poliittisten päättäjien ja virkamiesten kanssa metsäalan merkityksen suomalaiselle yhteiskunnalle tunnustaa hyvin moni. Suomi on myös monissa vertailuissa erittäin kilpailukykyinen kansakunta ja Suomen pitäisi huippukoulutuksen ja hyvän infran takiakin olla uusien investointien näkökulmasta houkutteleva kohdemaa. Euroopan talouskriisin seurauksena maahamme virtaa rahaakin jopa miinuskorolla. Näistäkin huolimatta uusia investointeja metsäteollisuuteen ei 2000-luvulla ole paljoa tehty ja metsäelinkeinon kilpailukykyä tukevat päätökset ovat jääneet tekemättä. Kansainvälisten investoijien keskuudessa puhutaan Suomi riskistä. Se riski on sitä, että yrittäjyyden pohjaa rapautetaan erilaisilla rasitteilla. Investointien riittämättömyyteen on viime aikoina onneksi valtion ylintä johtoa myöten puututtu. Kaikki kivet investointiesteiden purkamiseen on syytä kääntää.

Viestimme tänä päivänä valtiovallan suuntaan on selkeä. Haluamme määrätietoisesti kehittää myös metsätaloutta yrittäjämäiseen suuntaan. Keskeiset konstit tähän ovat metsätilan omistajavaihdosten edistäminen ulottamalla sukupolvenvaihdoshuojennukset maatilojen tapaan myös puhtaille metsätiloille sekä metsätilojen keskikoon kasvattaminen. Verotuksellisesti edullisinta tällä hetkellä on tehdä metsätilojen omistajanvaihdos kuoleman jälkeen. Minkään muun teollisuuden alan kuin metsäteollisuuden raaka-ainehuolto ei ole valtaosin eläkeläisten käsissä.

Keinot yrittäjämäisen metsätalouden edistämiseksi on moneen kertaan mietitty. Yhtään työryhmää tai selvitystä ei enää tarvita, vaan ainoastaan poliittisia päätöksiä. Metsätilarakenteen kehittämisen vaikutukset valtiotalouden kannalta ovat positiiviset. Metsänomistajat haluavat päästä samalle viivalle muiden yrittäjien kanssa. Tulemme hallitusohjelman välitarkistukseen esittämään yrittäjäeläkemaksua ja yhteisöverokantaa niille, jotka kehittävät metsätaloutta yrittäjämäiseen suuntaan.

Yrittäjämäisen metsätalouden kehittäminen palvelee koko metsäsektoria. Metsätalousyrittäjän ikä, metsäpinta-alan suuruus ja yrittäjyys ovat keskeisimmät puun tarjontaan vaikuttavat tekijät. Näihin vaikuttamalla saadaan myös puumarkkinoiden toimivuutta metsänomistajien puolelta pysyvästi parannettua ja investointiesteet tältä osin poistettua. Haluan kertoa esimerkin: jos kaikki metsänomistajat kävisivät puukauppaa samalla intensiteetillä kuin maanviljelijämetsänomistajat, puuta tulisi 8 miljoonaa mottia lisää markkinoille. Selityksiä tälle on se, että mv-metsänomistajat ovat 10 vuotta nuorempia, heillä on keskimääräistä enemmän metsää ja he ovat yrittäjiä.

Hyvät kuulijat, en malta olla puuttumatta puumarkkinoiden toimivuuden ympärillä tänä syksynä käytyyn keskusteluun. Tosiasiassa puukauppa kävi alkuvuonna hyvin vilkkaasti samaan aikaan kun teollisuuden puun käyttö supistui. Aivan odotetusti puukauppa elo-syyskuussa hiljeni, johon osa puun ostajista reagoi kritisoimalla puumarkkinoiden toimivuutta syyttämällä metsänomistajia puun panttaamisesta. Lääkkeeksi tarjottiin muun muassa metsänomistajien kustannusrasitusten lisäämistä verotusta kiristämällä. Ei heti tule mieleen markkinoita, jotka toimisivat paremmin verotusta kiristämällä. Vastaukseni on selkeä EI sekä metsien kiinteistöverolle että metsätalousmaksulle. Hallitusohjelman kirjaus tältä osin on selkeä. Haluamme luottaa, että tämä kirjaus myös pitää.

Puumarkkinat toimivat täsmälleen niin hyvin kuin sen voi nykyisellä ostaja- ja myyjärakenteella odottaa toimivan. Puumarkkinoiden toimimattomuutta ei ole se, että puun hinnan laskiessa puun tarjonta supistuu, pikemminkin se osoittaa puumarkkinoiden toimivuuden. Puun hintavaihtelut koetaan myös puun ostajien puolelta haitallisiksi. Vertailu muihin raaka-aineisiin osoittaa, että puun hintavaihtelut ovat marginaalisia. Puukauppaa tulee kehittää siten, että hintariskeiltä suojaamiseen on olemassa työkaluja. On hyvä, että niitä myös parhaillaan kehitetään.

Viimeksi puumarkkinoiden kehittämisestä sanaisen arkkunsa avasi hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos Metsäpäivien avajaisissa toissa viikolla. Haikailut metsien pinta-alaveron perään puumarkkinoiden kehittämiseksi ovat vahvasti peräpeiliin tuijottamista. Metsien pinta-alavero oli hyvin byrokraattinen järjestelmä. Lisäksi meillä oli pinta-alaverotuksen aikaan valtakunnalliset puun hintasuositusneuvottelut, jossa MTK ja Metsäteollisuus neuvottelivat keskitetysti puun hinnoista ja määristä. Tätäkö todella halutaan? Vanhoja aikoja kannattaa arvostaa, mutta peräpeiliin ei pidä vilkuilla liikaa. "Aika entinen ei koskaan enää palaa" sanotaan vanhassa laulussakin. Eteenpäin pitää katsoa. Puumarkkinoita on syytä kehittää markkinatalouden pelisäännöin.

Metsänomistajien lääkkeet puumarkkinoiden kehittämiseksi toistan vielä kerran. Ne ovat yrittäjämäisen metsätalouden edistäminen sekä uudet puun käyttöä lisäävät investoinnit.

Hyvät kokousedustajat. Näillä sanoin toivon antoisaa ja vilkasta keskustelua metsävaltuuskunnan kokouksessa. Tehdään hyviä päätöksiä.

Kokous on avattu. Nyt luovutan puheenvuoron pääministeri Kataiselle