METSÄVALTUUSKUNNAN VARSINAINEN KOKOUS 10.11.2021 HANASAARI
MTK:n metsävaltuuskunnan varsinainen kokous 10.11.2021
Hanasaari, Espoo
Metsävaltuuskunnan
puheenjohtaja Mikko Tiirola
Maa-
ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK r.y.
Herra ministeri, arvoisa metsävaltuuskunta, hyvät naiset ja herrat!
Tervetuloa metsävaltuuskunnan kokoukseen.
Elämme erikoista aikakautta! Nuoriso ja vähän vanhemmatkin istuvat kaduilla ja vaativat ilmastohätätilan julistamista. Hiiltä edelleen polttava Helsingin kaupunki lopettaa liharuokien tarjoamisen.
Me metsänomistat emme istu kaduilla eikä raivaussahaa tahdo jaksaa soittaa ilman monipuolista kotimaista ruokaa. Me olemme ratkaisukeskeisiä. Me olisimme jo kauan sitten olleet valmiita tuottamaan bioenergiaa helsinkiläisille kuten ruotsalaiset kollegat tukholmalaisille. Mekin tunnemme huolta, mutta me haemme ratkaisuja. Meillä on pottiputkemme, mutta meillä on myös ilmasto-, monimuotoisuus- ja maaperätiekarttamme. Edustamme ainoita tahoja, jotka sidomme hiiltä ja tuotamme uusiutuvia materiaaleja. Lähtökohtaisesti ilmastosankareita siis. Me teemme myös hengen tekoja. Jaoimme metsänhoitoyhdistysten, MTK säätiön ja LähiTapiolan kanssa keväällä yli 7000 Petteri Taalaksen kirjaa kaikkiin Suomen lukioihin.
Valitettavasti Taalaksen viesti ei vielä ole tavoittanut kadulla istujia, Helsingin päättäjiä eikä etenkään EU-komissiota.
Onneksi on hyviäkin uutisia. Meidän mieltämme lämmitti kovasti, kun tasavallan presidentti nosti viime viikon ilmastokokouksessa kärkiteemakseen suomalaisen metsänhoidon. Hyvältä tuntui myös se, että kaikki keskeiset valtionpäämiehet sitoutuivat pysäyttämään metsäkadon alkaneella vuosikymmenellä.
Presidentillisestä valonpilkahduksesta ja toki myös mm vieraaksemme tulleen ministeri Lepän pontevuudesta huolimatta ovat hyvän metsänhoidon ja biotalouden mahdollisuudet jääneet valtakunnan kärkimedioissa ja myöskin Sitran kaltaisten toimijoiden viesteissä sivuosaan. Ilmastopaneelista ja luontopaneelista on tulossa kovaa vauhtia hallitukselle parlamentin ylähuonetta vastaavia elimiä. Suomesta on tullut paneeleiden maa. Tieteelisiä paneeleita arvostetaan - niin pitääkin. Mutta tasapainoinen tilanne ei ole. Metsänomistajia ihmetyttää, että maailman johtavana metsätalousmaana ja perinteikkäänä vahvana metsäntutkimuksen maana, jonka kruunun jalokivenä on tänä vuonna 100 vuotta juhliva VMI, meiltä puuttuu tutkitun metsätiedon kokoava metsäpaneeli. Sille olisi suurat tarvetta. Nyt metsäntutkijoiden ääni hukkuu ja media nappailee haastateltavakseen liian helposti toimittajan omaa agendaa tukevia yksittäisiä tutkijoita. Rohkenekin esittää teille arvoisa ministeri, että ryhtyisitte kokoamaan johtavista metsäntutkijoista paneelia, joka tasapainottaisi tutkitun ja mitatun tiedon avulla yli äyräiden läikkyvää kinastelua.
Metsäpaneelia tarvitsisi kovasti myös EU. Meillähän on Joensuussa EFI, mutta onko sille löytynyt sille kuuluvaa roolia? Olemme kovin hämmästyneitä, että ympäristöjärjestöjen lobbaama EU komissio ja osa Suomen hallituksesta ja mepeistä on lähtenyt hyvin kyseenalaisella luontokato-kortilla torppaamaan hyvän metsänhoidon mahdollisuuksia ilmastonmuutoksen hillinnässä. Nyt tarvittaisiin vahvoja metsätieteelisiä tahoja osoittamaan, että Timmermanssin kabinetti on metsäpolitiikka haluinensa yhtä alaston kuin sadun keisari ilman vaatteita. EI se voi olla niin, että metsänielujen kasvattaminen ja fossiilisten tuotteiden korvaaminen torpattaisiin tekemällä metsistä ränsistyviä museoita. Biologinen fakta kun on se, että hiiltä sidotaan terveissä ja kasvavissa metsissä. Kyllä minua pysäytti elokuisella metsäjohtokunnan kesäkokousreissulla, kun mhy Sallan toiminnanjohtaja Juha Hänninen kertoi meille, että yhdistys istutti 8 miljoonaa tainta vuonna 1987, mutta tänä vuonna vain 250 000 tainta. En ihmettele, jos jatkossakin kasvuluvuissa tulee notkahduksia, jos hyvään metsänhoitoon panostaminen ei saa EU:n ja Suomen hallituksen siunausta.
Hyvät kuulijat!
Elämme erikoista aikakautta! Viime vuonna metsävaltuuskunnassa puhuin omaisuudensuojasta, kun kaipailin alalle professuuria. Nyt se on toteutumassa. MTK säätiö on lahjoittanut Turun ylipistolle yhdessä Kiinteistösäätiön, Salaojituksen tukisäätiön, Lounais-Suomen metsänhoitoyhdistysten säätiön sekä MTK Varsinais-Suomen kanssa maankäyttö- ja kiinteistöoikeuden professuuriin.
Sille on todellista tarvetta. Lunastuslain uudistus odottaa edelleen itseään. Eikä valmista taida saada tämäkään hallitus. Jatkuvasti muut perusoikeudet tuntuvat lyövän sitä tässä erikoisessa ajassa korville.
Haluan nostaa uuden avauksen tältä rintamalta esille. Suomessa on menossa ennennäkemätön tuulivoimarakentamisen vyöry. Kansalaiset eivät halua voimaloita lähelle asutettuja seutuja. Siksi tuulivoimayhtiöt rynnistävät syrjäisille seuduille. Tuulivoimayhtiöt liikkuvat syrjäseuduilla kuten ennen koskiosuuskauppojen aikaan. Haluankin muistuttaa, että kenenkään metsänomistajan ei pitäisi mennä laittamaan nimeään näiden "kalastajien" papereihin ilman että ottaa yhteyttä oman etujärjestönsä asiantuntijoihin. Tuulivoimayhtiöt vuolevat sähköistyvässä yhteiskunnassa isoja tuottoja. Yksittäinen maanomistaja menee sopimusten kanssa aina enemmän tai vähemmän solmuun. Tuulipuiston alueella lainsäädäntö on kunnossa. Siellä vain tyhmyydestä sakotetaan. Mutta tuulivoimapuistojen siirtolinja-aluilla on menossa laillistettu ryöstö. Tähän odotamme eduskunnalta välitöntä puuttumista. Jokaisesta tuulipuistosta, ja niitä on suunnittelupöydillä satoja, vedetään kymmenien metrien levyinen johtokäytävä valtakunnanverkkoon. Minulle on kerrottu, että nytkin on rakenteilla sellaisia johtokäytäviä, joista tulee satojen hehtaarien metsäkato. Ei tästä vihreimmätkään poliitikot tunnu huolta kantavan. Minulle on myös kerrottu, että näiden puistojen johtokäytäville ei tehdä minkäänlaista kokonaissuunnittelua. Lunastuslaki mahdollistaa, että lunastaminen on halpaa eikä sen vuoksi niillä ole mitään tarvetta yhteistyöhön. Sitä laillistettua ryöstöä tässä on se, että tuulivoimafirma, usein vielä ulkolainen, saa lainsäädännön turvin lunastaa muutaman satasen hehtaarilta kertakorvauksena johtokäytävän. Ei ole oikeudenmukaista, kun tuulipuiston alueella metsänomistaja voi saada saman summan jokavuotisena korvauksena maa-alueestaan, vaikka siellä metsän kasvatusta voi jatkaa ihan normaalisti. Tämä ongelma ei ratkea lunastuslain uudistuksella. Siksi esitänkin, että hallitus, joka haluaa sähköistää yhteiskuntaa uusiutuvalla energialla, aloittaisi viipymättä tuulivoimalain valmistelun, jolla määrättäisiin tuuliyhtiöt maksamaan lunastuksen yhteydessä samansuuruiset korvaukset johtokäytävien maanomistajille kuin itse puiston alueen maanomistajat saisivat. Jos hallitus aikoo tosissaan luottaa siihen, että uusiutuvalle ja hajautetulle energialle säilyy kansan tuki, kannattaisi tähän esitykseen tarttua.
Arvoisa metsävaltuuskunta!
Elämme erikoista aikakautta! Korona on saanut keskuspankit hurjaan elvytykseen. Uutta rahaa pistetään surutta liikkeeseen joka puolella maailmaa. USA:n keskuspankki on painanut yli 6000 miljardia elvytysdollaria. Erikoista tässä ajassa on se, että velan kasvusta tai inflaatiosta ei tunnuta olevan huolissaan. Raaka-aineista ja komponenteista sekä merikonteista on luonnollisesti tullut pulaa. Sahatavaran ja sellun hinnat ovat puhkoneet ennätyksiä. Lankun hinta on ollut puutavaraliikkeissä moninkertainen niin kotimaassa kuin muualla. Metsänomistajalle tämä on tarkoittanut mukavaa puukauppavuotta, mutta ei niin mukavaa, kuin lopputuotemarkkinan perusteella olisi pitänyt. Vaikka lopputuotteiden hinnat ovat nousseet nopeasti jopa moninkertaisiksi on raakapuun hinnannousut jääneet kymmenen prosentin luokkaan. Syitä tähän on pohdittu. Markkinatalous pelaa niin, että kysyntä ja tarjonta määrittävät hintatason. Mikä nosti tarjontaa niin suureksi, että puuta on tänä vuonna saanut markkinatilanteeseen nähden todella edullisesti? Rohkene sanoa, että puunostajat saavat kiitellä ympäristöjärjestöjä ja muutamia politikkoja, joita ajan puutteen vuosi en nyt yksilöi. Puunostajat voivat myös kiitellä pientä kaarnakuoriaista, Ips typographusta. Aavistushakkuiden lisäksi on vilkas metsätilakauppakin tuonut puuta markkinaan. Mutta kyllä meidän metsänomistajien kannattaa miettiä myös sitä, olemmeko unohtaneet jotakin puumarkkinaedunvalvonnan jalosta taidosta? Metsänomistajakunta on yhä koulutetumpaa, korona aika on sähköistänyt puukauppaa ja puunostajatkin ovat panostaneet entistä kovemmin seireenilauluihin. Tämänpä vuoksi tänään hyväksyttävän Metsänomistajat strategian jatkoksi meidän on käynnistettävä Metsänomistajat puukauppastrategian teko. Sen pitää kunnioittaa kilpailulakeja. Se on selvä, mutta sen lopputuloksena meillä pitää saada metsänomistajat paremmin vakuuttumaan valtakirjakaupan ja muiden mhy palveluiden voimasta.
Arvoisa metsävaltuuskunta!
Kun olemme viime päivinä saaneet katsella Ylen hienoa politiikka sarjaa ja siinä muiden mukana leveästi hymyillyttä Alexander Stubbia, täytyyhän minun nostaa vielä kolmas pointti ministeri Lepälle ja toki meidän kaikkien punnittavaksi.
Vaikka nyt on ollut hyvä puukauppavuosi, voi metsäteollisuuden puunhankinta vaikeutua jo edellä kuvatuistakin syistä, mutta myös siksi, että metsänomistajat kokevat nykyisen korkeaksi kohonnen metsäverotuksen puunmyyntiin vähemmän kannustavaksi. Ilmastosankarilta ei pitäisi viedä, joka kolmatta puuta verokarhun nassuun. Minä olen huolissani siitäkin, että metsänomistus irtaantuu pikkuhiljaa metsien sijaintipaikkakunnilta. Kun tämä kehitys jatkuu riittävän pitkään, muodostuu siitä tikittävä aikapommi. Jos kuntaan jää metsien käytöstä vain hakkuun jäljet ja eurot menevät muualle, voi paikallisten päättäjien hyväksyntä metsäelinkeinolle heiketä. Toiseksi jo vuosia esillä pitämäni rahastoyhtiöiden ekspansio aiheuttaa samaa vielä kertoimien kautta. Ainakaan osa niistä ei jätä veroja juurikaan koko maahan, vaan vie ne Luxenburgiin. Kunnille palautuva metsäerä toki kompensoi jotakin, mutta sen monimutkaisuuden ja vaillinaisuuden takia monikaan kuntapäättäjä ei edes tunnista sen olemassaoloa. Siksi arvoisa ministeri, rohkenekin esittää selvitettäväksi metsäverotuksen kokonaisuudistusta, jossa kaikki puunmyyjät maksaisivat samaa yhteisöverokannan tasoon sidottua erillistä metsäveroa, joka tilitettäisiin metsän sijaintipaikkakunnalle. Samalla toki haluan kiittää hallitusta, että se aloitti metsärahastojen verokikkailumahdollisuuksia tilkitsevän lainsäädännön uudistamisen. Toki on sanottava, että sen vaikutus on ilman yksityisten ja perinteisten yhteismetsien metsävähennysprosentin nostoa sinänsä mitätön. Mutta tärkeä avaus se oli ja se mahdollistaa, että metsävähennyksen nostamisella on jatkossa mahdollista laittaa vastusta metsien valumiselle kasvottomien sijoittajien taskuun.
Arvoisat metsänhoitoyhdistysten edustajat!
Tässä kokouksessa meillä on tärkeitä päätöskohtia! Rapsakkaa yleiskeskustelua ja teräviä kysymyksiä ministeri Lepältä unohtamatta, haluan korostaa metsänomistajat strategiaa. Strategiaa on tehty pitkää ja huolella. Olen tyytyväinen, siitä että otimme keväällä strategian viimeistelyssä aikalisän ja tänään strategia saa arvoisensa käsittelyn.
Strategia kehittyi viime metreillä huomattavasti, mukaan saatiin kattavasti metsänhoitoyhdistysten näkemykset. Tärkeää on koko ketjun eri osion selkeät vastuujaot. Sitkeästi sisään ajettu ja verta, hikeä ja kyyneleitä vaatinut Oivan rakentaminen on välillä syönyt luottamuspääomaa, mutta nyt nähdäkseni sukset on menossa samaan suuntaan. Strategian ja mhyp:n hallituksen luotsaaman ketjun tiivistämisen perustojen päälle voimme rakentaa menestyksekkäät palvelut ja edunvalvonnan. Strategiaa käsiteltäessä toivon meitä erityisesti pohtimaan, miten kukin voimme itse ja yhdistyksemme kautta edistää strategian tavoitteiden toteutumista. Näinä erikoisina aikoina metsänomistajien yhteistä voimaa tarvitaan entistä enemmän.
Kokous on avattu!