Metsävähennyksen korottamisella on vahvat perusteet
Yliö Mikko Tiirola
Hallitusohjelman mukaisesti metsävähennystä ollaan korottamassa 60 prosentista 75 prosenttiin. Hallituksen lainsäädäntösuunnitelman mukaan lakimuutos tuodaan eduskuntaan viikolla 16.
Hallitusohjelman liitetaulukoiden laskelmien perusteella metsävähennysprosentin nostaminen toteutettaisiin samoilla perusteilla kuin sen toteutti edellisen kerran Vanhasen toinen hallitus, joka korotti vähennysprosenttia 50 prosentista 60 prosenttiin.
Metsävähennyksellä tarkoitetaan metsänomistajan mahdollisuutta vähentää pääomaverotuksessa osaa metsätilan hankintamenosta, johon sisältyy maapohjan ja kasvamassa olevan puuston odotusarvon lisäksi hankintahetkellä hakattavissa olevan puuston arvo. Koska puuta myytäessä metsäkiinteistön arvo alenee vastaavasti, on metsävähennysoikeudessa kyse veroteknisesti investoinnintien poistomenettelyyn verrattavasta mekanismista.
Puuston arvo muodostaa metsätilan arvosta keskimäärin noin 90 prosenttia. Verojärjestelmän mukaiset perusteet metsävähennyksen korottamiseen ovat siksi vahvat.
Metsävähennys tuli lainsäädäntöön Ahon hallituksen pääomaverouudistuksessa 1990-luvulla, kun pinta-alaverosta luovuttiin. Mallia otettiin Ruotsista.
Uudistuksessa rajattiin metsävähennyksen käyttöoikeus vain luonnollisille henkilöille ja yhteismetsille. Tämä rajaus on metsäpoliittinen, jolla halutaan vahvistaa metsien omistuksen säilymistä tavallisten suomalaisten omistuksessa. Tätä säännöstä Marinin hallitus tiukensi, kun jotkut rahastoyhtiöt löysivät vanhasta laista porsaanreiän ja perustivat virtuaalisen yhteismetsän rahastoyhtiön sisälle.
Metsävähennys on siis myös metsäpoliittinen työkalu. Korottamalla metsävähennysprosenttia edistetään metsätilojen sukupolvenvaihdoksia. Se parantaa aktiivisen sukupolvenvaihdoksen verotuksellista houkuttelevuutta perintöön verrattuna. Siksi se vähentää metsätilojen pirstoutumista ja perikuntien muodostumista.
Korotus aktivoi metsänomistusta, sillä vähennysoikeus ei realisoidu, ellei metsästä saada pääomatuloa, olipa ne tulleet puun myynnistä tai tulevaisuudessa kasvavista ekosysteemipalveluiden kaupasta.
Metsäpoliittiseksi tavoitteeksi voi lukea myös metsätilakoon ja metsäyrittäjyyden vahvistamisen.
Metsävähennysoikeudessa on veroteknisesti kyse investoinnintien poistomenettelyyn verrattavasta mekanismista.
Kun pakotteiden alainen venäläispuu ei ole teollisuuden käytettävissä, on korotuksella myös puukauppaa aktivoiva kansantaloudellinen peruste. Siis Varman toimitusjohtaja Risto Murron luotsaaman työryhmän pääministerin pyynnöstä hakema keino Suomen talouskasvun vauhdittamiseksi.
Toisin kuin Helsingin Sanomat otsikossaan 30.1. väitti, metsävähennysprosentin korotuksessa ei ole kyse lahjasta.
Jos metsänomistaja myy hankkimansa metsätilansa muuhun kuin luonnonsuojelutarkoitukseen muulle kuin lähisukulaiselle tai ei liitä metsätilaansa luonnollisten henkilöiden enemmistönä omistamaan yhteismetsään, joutuu hän tulouttamaan käyttämänsä metsävähennyksen luovutusvoittoverotuksessa.
Metsävähennysprosentin korottaminen edistää myös yhteismetsien kasvamista. Jos lähisukulaisten kesken ei ole kiinnostusta metsänhoitoon ja -omistamiseen tai perillisiä ole, parantaa metsävähennyksen korottaminen myös tilan yhteismetsään liittämisen suhteellista asemaa verrattuna siihen, että tila myytäisiin metsärahastolle tai yleensäkin suvun ulkopuolelle, jolloin käytetyt metsävähennykset pitää tulouttaa.
Metsärahastoja ja muita institutionaalisia sijoittajia verotetaan kevyemmin kuin luonnollisia metsänomistajia ja yhteismetsiä. Kun metsävähennysjärjestelmä luotiin 1990-luvulla, oli yhteisövero- ja pääomaverokanta sama, 25 prosenttia. Nyt yritysten yhteisöverokanta on 20 ja pääomaverokanta 30 tai 34 prosenttia.
Kymmenessä vuodessa sekä metsärahastojen metsänomistus että metsäkiinteistöjen hinnat ovat kasvaneet. Metsärahastot omistavat jo enemmän metsiä kuin kaikki kunnat ja seurakunnat yhteensä. Lähes puolet metsärahastojen omistamista metsistä on jo ulkomaisten toimijoiden hallussa.
Luonnonvarakeskuksen tekemän selvityksen perusteella ulkomaisten rahastoyhtiöiden metsätulot jäävät joissain tapauksissa Suomessa jopa kokonaan verottamatta.
Metsävähennysprosentin korottaminen on isänmaallinen teko hallitukselta, sillä se parantaa yksityisten metsänomistajien ja yhteismetsien suhteellista asemaa metsätilamarkkinassa.
Se, kuka isänmaan maat ja metsät omistaa, on myös turvallisuuspoliittinen kysymys. Asiaa voidaan verrata 1920-luvun isoihin maanomistuksen lakiuudistuksiin (Lex Kallio ja Lex Pulkkinen), joiden vaikutuksia Suomen selviämiseen itsenäisenä kansakuntana ei voi aliarvioida.
Mikko Tiirola
Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja, MTK r.y.
Petäjävesi