Metsänomistajien Liitto Etelä-Suomi kevätkokous 2010

Metsänomistajien liitto Etelä-Suomi 26.4.2010
Mikko Tiirola

HYVÄT ETELÄSUOMALAISET METSÄNOMISTAJAT!

Viime viikolla oli kaikissa Suomen metsänhoitoyhdistyksissä avoimet ovet. Metsänomistajaviikko on ollut tähän rospuuttoaikaan muutaman vuoden ajan. Teemaviikolla halutaan kiinnittää huomiota metsänomistamisen ajankohtaisiin kysymyksiin. Teema vaihtelee vuosittain. Pari vuotta sitten Venäjän puutullien noston myötä, oli teollisuus huolissaan kuitupuukaupasta. Viikon teemana oli tuolloin Propsia poikki ja pinoon. Viime vuonna, kun ison metsäteollisuuden puunostotarpeet olivat vähäiset, keskityttiin metsänhoitoteemaan otsikolla: Tee hyvä ympäristöteko, pidä metsät kasvukunnossa. Tämän vuoden teema on ollut: Suunnista metsänhoitoyhdistykseen. Suunnittele puukauppa.

Kierroksia puukauppaan!

Teemavalinnasta voi päätellä, missä nyt mennään. Metsäteollisuus tarvitsee taas puuta - Ennusteiden mukaan tuplasti enemmän kuin viime vuonna. Puuvarannot ovat painumassa ennätyksellisen alas, kun samaan aikaan lopputuotemarkkinoilla on positiivista virettä.

Tämän kevään puukauppavauhti ei vastaa teollisuuden puun tarpeita. Teollisuus käyttää noin miljoona mottia puuta viikossa ja viime viikkojen puukauppamäärät ovat olleet 200.000 - 300.000 mottia. Tosiasia on se, että ilman puukauppaa eivät metsäteollisuuden rattaat pyöri, eikä metsänomistaminen tuota omistajilleen tulosta. Raaka-ainepula saattaa katkaista myös kamelin selän joiltakin heikosti kannattavilta jalostuslaitoksilta. Kun valot sammuvat, ne harvoin syttyvät uudelleen.

Lisääntyneen kysynnän vuoksi metsänhoitoyhdistykset ovat lähteneet aktiivisesti neuvomaan metsänomistajia puukaupan suunnitteluun. Pelin henki on se, että metsänhoitoyhdistykset tekevät leimikon ja kilpailuttavat sen. Tarjousvertailun perusteella metsänomistaja päättä tehdäänkö kaupat. Näin se menee. Asian toinen puoli on myös se, että puunostajat voivat omalla aktiivisuuden lisäämisellä vilkastuttaa tarjontaa. Kun kysyntä ja tarjonta kohtaavat markkinoilla syntyy kauppa. Näin se menee. Taikatemppuja ei lyhyellä tähtäimellä ole olemassa.

Uhkaako bioenergiapaketti aiheuttaa markkinahäiriöitä?

Hallituksen energiapoliittiset linjaukset ovat oikean suuntaiset. Voi jopa sanoa, että energiaratkaisu on hyvä kokonaisuus. Jos se saadaan myös toteutettua, pysytään tukemaan suomalaista työtä ja yrittäjyyttä ilmastonsuojelun avulla. Bioenergiaratkaisu yhdessä ydinvoimaratkaisun kanssa luo edellytyksiä myös useiden biojalostamoiden rakentamiselle Suomeen. Puuenergian osalta hallituksen esitys on hyvin markkinalähtöinen. Toisin kuin julkisuudessa on annettu ymmärtää - sen kautta ei tule euroakaan suoraan metsänomistajalle, sillä tuotantopäähän suunniteltu uusi tukimekanismi kohdennetaan yrityksille haketuksen tukemiseen. Kysynnän varmistamiseen luodut mekanismit - dynaaminen verotuki ja pienten laitosten syöttötariffi- ovat tärkeitä kysynnän vilkastuttamisessa. Vipu metsänomistajalle syntyykin paremmin toimivista markkinoista ja lisääntyvästä puun käytöstä. Toisaalta julkisuudessa on puhuttu risupaketista, vaikka metsäenergian osuus jää panostuksiltaan selvästi vähäisemmäksi kuin tuulienergian panostus. Tuulienergiaa tavoitellaan 6 TWh 200 miljoonan euron panostuksella. Puuperäisillä polttoaineilla on määrä tehdä viisinkertainen määrä energiaa lähes puolta pienemmällä yhteiskunnan taloudellisella panostuksella. Jos ei haluta puhua bioenergiapaketista, niin puhuttakoon tuulipaketista mieluummin kuin risupaketista. Hallituksen päätös on siis hyvä alku, mutta vasta alku. Tarjontapäähän esitetty kannustin on vielä raakile. Totta siinä lienee vasta se, että nykyisen Kemeran päälle - mutta siitä irralleen - luodaan 18 -36 miljoonaan nouseva haketustuki, jota hallinnoidaan TEMissä. Tuki on notifioitava Brysselissä. Brysselin kierroksesta on huonoja kokemuksia: se kestää yleensä pitkään ja lopputulos voi olla epävarma. Nyt on tärkeää, että kemera ja energiakemera valmistellaan laajapohjaisesti ja huolellisesti. Linjaus siitä, että energiapuun tukeminen irrotetaan metsänhoitokemeroista, on kannatettava. Kiireellä asiaa ei pidä kuitenkaan pilata.

Koska on todennäköistä, että uuden mallin kanssa ei päästä toimimaan vielä pitkään aikaan, täytyisi varmistaa, että energiapuumarkkinat eivät seisahtuisi odottamaan uudistuksia. Kemerassa on jo nyt 32 miljoonan euron vaje. Toimintaa on rahoitettu tulevien vuosien kehyksillä. Maaliskuun loppuun mennessä tämän vuoden varoista oli kulutettu jo 38%. Energiapuun korjuun tukemiseen varatut rahat ovat loppuneet joissakin maakunnissa jo kokonaan. Olisi ensiarvoisen tärkeää, että Kemeran tämän vuoden rahoitusvaje korjattaisiin pikaisesti lisäbudjetilla. Ellei tätä toteuteta, ollaan hetken päästä taas markkinahäiriössä.

Löytyykö bioenergiaratkaisusta avain tulevaisuuden puukauppaan?

Viime viikkoina on taitettu peistä siitä, onko puun polttaminen kansantalouden kannalta järkevää, ja vaarantaako se kemiallisen metsäteollisuuden puuhuollon. Metsäteollisuus on suorasanaisesti vaatinut, että kuitupuuksi kelpaavaa puuta ei saisi polttaa. Metsät kasvavat runkopuuta 100 miljoonaa mottia ja kannot ja latvukset päälle. Nykyinen käyttötaso on painunut puoleen siitä. Parhaana vuonna 2007 puunkäyttö oli 75 miljoonaa mottia. Puuta siis on. Kysymys lieneekin viime kädessä halusta vaikuttaa puun hintaan, kilpailevan käyttömuodon esiinmarssia estelemällä. Paradoksaalista asiassa on se, että jos energiapuulle ei rakennella tukimekanismia tarjontapäähän, ohjautuu avohakkuualojen paras laatuisin kuitupuu polttolaitoksiin niiden halvemman korjuukustannuksen takia. Se ei ole kenenkään etu.

Vastakkainasettelu puun energiakäytön ja sen kemiallisen jalostamisen välillä pitäisi murtaa. Jos nuorien metsien hoitoa parannetaan ja toimeliaisuus nuorissa metsissä lisääntyy, lisääntyy myös kuitupuu- ja tukkipuukauppa. Tätä tukevat uusimman Suomen Gallupin tekemän metsänomistajakyselyn tulokset. Vielä 1990-luvulla suurin syy puukaupoille oli raha. Nykyään suurin syy myydä puuta on metsänhoito. Olen vakuuttunut, että panostukset nuorten metsien hoitoon ja energiapuuhun lisäävät myös kuitupuun ja tukkipuun tarjontaa.

Puumarkkinoiden toimintaa parantavia keinoja

Puumarkkinoiden turbulenssi on ollut viime vuosina kovin voimakasta. Pelikentän sääntöjäkin on muutettu lähes vuosittain. Samanaikaisesti metsänomistajakunnan rakenne on muuttunut. Ei ole ihme, että Metsätutka -metsänomistajatutkimuksen mukaan epävarmojen osuus puukauppaa suunnittelevien joukossa on ennätyksellisen korkea.

Metsänomistajatutkimuksen mukaan aktiivisimpia puumarkkinoilla ovat maanviljelijät, yrittäjät ja alle 45 -vuotiaat metsänomistajat. Suuremmat tilat myyvät puuta tasaisemmin, kuin pienet tilat. Metsänomistajien keski-ikä on noussut jo yli 60 vuoden. Aiempien tutkimusten perusteella heistä viidennes poistuu puumarkkinoilta kokonaan. Metsänomistajien keski-ikä pysyy korkeana, kun 85 -vuotias periyttää 55 -vuotiaalle. Metsänomistajakunnan rakenteen muutos altistaa puukaupan vaihteluille.

Toimivia positiivisia kannustimia on tiedossa. Kaiken lisäksi useimmat niistä ovat valtiontaloudellisilta vaikutuksiltaan neutraaleja. Metsätilojen sukupolvenvaihdosten verohuojennus on nykyisessä hallitusohjelmassa. En voi hyväksyä sitä, että hallitus piiloutuu perustuslakivaliokunnan yhdenvertaisuuspykälän taakse. Tehokkainta työkalua pitää pystyä käyttämään. Tilakoon suurentamisen kannalta luovutusvoittoverohuojennus olisi tarpeen tiluskaupan tarjontapuolen piristämiseen. Myös se olisi fiskaalisilta vaikutuksiltaan neutraali toimi.

Nyt ollaan metsäverotuksen valinkauhassa. Se on viime vuosina käynyt selväksi, että verotuksen määräajat äärevöittävät puukauppaa. Vuosikausiin ei ole ollut jaksoa, jolloin ei ole ollut näköpiirissä jotakin määräaikaa. Niistä on päästävä eroon. Jos lähdetään keppilinjalle, vaarannetaan metsätalouden kannattavuus. Pääomaveron 2 prosenttiyksikön nousu nostaa metsätalouden verorasitusta 7 prosentilla. Kannattavuuden lasku johtaa vääjäämättä passiivisten metsänomistajien määrän kasvuun ja vaikeuttaa entisestään teollisuuden puuhuoltoa. Jos lähdetään puhumaan kiinteistöverosta tai sen johdannaisista, saadaan aikaan totaalinen umpisolmu.

Metsäalan strateginen ohjelma on selvittänyt puumarkkinoiden toimivuutta parantavia keinoja. Sieltä löytyy useita kehittelemisen arvoisia asioita. Puukauppaosapuolten yhteinen kilpailulainmukainen markkinanäkemyksen hakeminen voisi poistaa epävarmuutta metsänomistajien keskuudessa. Käsittääkseni TEM puuhaa tällaista foorumia koolle toukokuussa. Erilaiset sahatavaranhintaan tai sellunhintaan sidottavat indeksit tai futuurit voisivat tuoda uskottavuutta takuuhintajärjestelmiin. Takuuhintojen ongelma on tähän asti ollut niiden läpinäkymättömyys ja se, että niitä on ollut mahdoton kilpailuttaa. Esimerkiksi nykyisessä markkinatilanteessa sahatavaran vientihintaan sidottu tukkipuun hintaindeksi voisi toimia tarjontaa lisäävästi.

Metsänhoitoyhdistykset suurennuslasin alla

Lähes päivälleen kaksi vuotta sitten espoolainen metsänomistaja Timo Kujala teki Euroopan komissiolle kantelun metsänhoitopalvelujen kilpailun puutteesta. Kantelun tarkoituksena on poistaa metsäalan organisaatioiden laittomat valtiontuet ja avata metsäpalvelujen markkinat kilpailulle. Kujalan mielestä metsäpalveluiden markkinat ovat täysin metsäkeskusten ja niiden valvonnassa olevien metsänhoitoyhdistysten käsissä, minkä seurauksena alalla puuttuu kilpailu kokonaan. Hänen mielestä metsäalan organisaatiot harjoittavat valtion rahoittamana liiketoimintaa, ja niillä on myös muita erillislakien tuomia kilpailuetuja. Kantelussa vedotaan siihen, että lain mukaan valtiontuilla ei saa kattaa liiketoiminnan kustannuksia. Kujala vaatii myös, että metsänhoitoyhdistysten toimintojen rahoitus veronluonteisin metsänhoitomaksuin pitää lakkauttaa.

Kujalan tekemä kantelu on tehty hyvin huolellisesti huippujuristien avustuksella. Vastaavan kaltaisilla kansalaisvalitusten seurauksena on jouduttu muuttamaan Suomen autovero- ja liikelaitoslakeja. Ministeri Anttila perustikin reilu vuosi sitten hankkeen, jonka tavoitteena on poistaa kantelussa julkituodut epäkohdat metsäkeskusten, Tapion ja metsänhoitoyhdistysten toiminnasta ja rahoituksesta. Viime vuonna ministerin johdolla toimi johtoryhmä ja kolme alatyöryhmää. Hankkeen johtoryhmä julkisti ministerin johdolla viime joulun alla yksimieliseen loppuraportin, jonka seurauksena on käynnistetty lainsäädäntöhanke.

Metsäkeskusten osalta ollaan päätymässä ratkaisuun, jossa asiakasrahoitteinen liiketoiminta eriytetään omaan yhtiöön irralleen metsäkeskusten edistämistoiminnasta ja valvonta- ja tarkastustoiminnasta. Uudistuksessa metsäkeskukset yhdistyvät yhdeksi valtakunnalliseksi metsäkeskukseksi. Nykyisistä metsäkeskuksista tulee valtakunnallisen metsäkeskuksen alueyksiköitä. Metsäkeskuslain valmistelu on edennyt ripeästi. Tavoite on, että uusi organisaatio aloittaisi vuoden 2012 alusta.

Metsänhoitoyhdistysten osalta lainsäädäntöhanke tarkoittaa sitä, että Kujalan kantelussa esiintuotuihin ongelmiin etsitään vastausta asetustason muutoksilla ja yhdistyskentän omien toimintauudistusten avulla. Jos näillä ei saavuteta riittäviä tuloksia, voidaan metsänhoitoyhdistyslakikin joutua avaamaan. Kilpailuneutraliteetin kannalta keskeiset kohdat kiteytyvät neljään pääkohtaan:

1) Yhdistysten varojen käyttöä tulee täsmentää siten, että voidaan olla varmoja, ettei metsänhoitomaksuvaroja käytetä liiketoimintaan. Nykyinen ajankäytön kirjaamiskäytäntö ei ole riittävän tarkka, ja sen toteutuksessa on liian paljon yhdistyskohtaisia eroja.

2) Tulee selvittää, onko mahdollista säätää valtioneuvoston asetuksella metsänhoitoyhdistyksen toimialueesta siten, että metsänomistaja voi valita, minkä metsähoitoyhdistyksen jäsen hän haluaa olla.

3) Metsähoitomaksusta vapautuminen on tehtävä helpommaksi.

4) On luotava malli, jolla varmistetaan metsänhoitoyhdistyksiin kohdistuvan tasapuolisuusvaatimuksen käytännön toteutuminen tilanteissa, joissa yhdistyksen oma korjuupalveluyksikkö osallistuu samaan tarjouskilpailuun muiden markkinatoimijoiden kanssa.

Suomessa on 110metsänhoitoyhdistystä. Lähes kaikki yhdistykset kuuluvat Metsänhoitoyhdistysten Palvelu Oy:n, jonka palvelukuvaukset ovat jo nyt hyvin lähellä edellä esitettyjä kilpailuneutraliteettivaatimuksia. Ongelma on se, että liian moni yhdistys ei toimi palvelukuvausten mukaisesti. Vaihtelua toimintatavoissa yhdistyksen sisälläkin tuntuu olevan. Oman haasteensa yhdistysten palvelujen harmonisoimiseen tekee se, että yhdistyksiä on yhdenhengen kunnanosayhdistyksistä 60 toimihenkilön maakunnallisiin yhdistyksiin. Suurimmat vaikeudet mukautua muutokseen on niillä pienimmillä yhdistyksillä, joilla metsänhoitomaksun osuus yhdistyksen tuloista on suuri. Yhdistysten hallinnon on syytä tarkkaan pohtia miten he voivat järjestää metsänomistajien palvelut uskottavasti ja laadukkaasti muuttuvassa tilanteessa. Metsänomistajien liitot ja MTK:n metsäjohtokunta ovatkin kevään aikana patistelleet yhdistysten hallintoja asian perusteellisen analysoinnin tärkeydestä. Näyttää siltä, että moni yhdistys on aloittanut tunnustelut naapuriyhdistysten kanssa siitä, voidaanko metsänomistajien neuvonta ja edunvalvonta hoitaa entistäkin paremmin puolimaakunnallisissa tai jopa maakunnallisissa yhdistyksissä.

Myös Keski-Suomessa tällaiset tunnustelut ovat käynnissä MHY Metson, Keski-Suomen, Sumiaisten, Karstulan ja Kyyjärven kesken. Tavoitteena on se - jos neuvottelujen tuloksena syntyy yhteinen tahtotila asiasta - että yhdistysten valtuustot pääsisivät keskustelemaan ja päättämään asiasta vielä tämän syksyn aikana.

Vaikka ministeri Anttila on linjannut tavoitteenaan, että metsänhoitoyhdistyslakia ei avata, ja lakisääteinen metsänhoitomaksu säilyisi, ei asiaa voi pitää täysin varmana. Ensinnäkin, jos asetusteitse eikä yhdistysten sisäisillä toimintamuutoksilla ei löydetä riittäviä vastauksia kilpailuneutraliteetin varmistamiseen. Toiseksi metsäteollisuus on jyrkentänyt kantaansa lakisääteistä metsänhoitomaksua vastaan. Huhtikuun puolivälissä ne julkaisivat asiasta yksiselitteisen tiedotteen: