METSÄNOMISTAJAT VIIKON AVAJAISPUHE 26.4.2012 OULU
Arvoisat metsänomistajat, hyvä seminaariyleisö, hyvät naiset ja miehet!
Tervetuloa Saalastisaliin! Vietämme Metsänomistajat viikkoa - metsänomistajien edunvalvontaa puunjuurelta Brysseliin. Tänä iltana olette saapuneet viikon valtakunnalliseen päätapahtumaan, jossa julkistetaan MTK:n ja Nordean jo perinteeksi muodostunut vuoden nuori metsänomistaja. Kuulemme hetken kuluttua illan keskustelun pohjaksi kaksi tohtoritason esitelmää metsänomistajan tulevaisuuden kuvista, mutta sitä ennen muutama sana metsänomistajien etujärjestön näkökulmasta.
Toinen toistemme paitojen pesulla tämä yhteiskunta ei pitkään pyöri. Vaikka metsäteollisuus elää murroksessa, tuottaa se Suomen vientituloista viidenneksen - nettovientituloista lähes kolmanneksen - vaikka jalostuskapasiteettista on suljettu yli 10 % viimeisen vuosikymmenen aikana. Ratas meillä pyörii kuitenkin edelleen väärään suuntaan kuten UPM:n viimeiset uutiset kertoivat Kajaanin sahan ja kahden muun jalostusyksikön sulkemisesta. Etelän media puhuu aivan tosissaan panostamisesta musiikkibisnekseen vientialana - varmaan sekin on tarpeen, mutta suhteellisuuden tajua haluaisin perään kuuluttaa. Suomalaisen musiikkiviennin arvoksi laskettiin viime vuonna 23 miljoonaa euroa. Vertailun vuoksi esimerkiksi Kuhmo Oy - pohjoissuomalaisen sahan viennin arvo on suurempi, kuin koko hehkutetun musiikkiviennin, vaikka Kuhmonkin tuotannosta pääosa käytetään kotimaassa. Kuka tässä yhteiskunnassa hehkuttaa näitä vientikoneita? Kuljetuskustannukset ovat nousseet hurjasti, alempiasteinen tieverkosto rapautuu ja kuljetustukia on karsittu, syksyn budjetissa metsätalouden investointirahoista leikattiin viidennes. Sahojen syöttötariffi jäi torsoksi ja veronmaksajien rahat puhalletaan taivaan tuuliin. EU:ssa suunnitellaan laivaliikenteelle rikkidirektiiviä. Onko tässä mitään järkeä? Parhaita oksia sahataan altapäin poikki. Erityisesti Pohjois-Suomelle nämä asiat ovat todella isoja. Luonnonvara-aloihin panostaminen olisi viisasta yhteiskuntapolitiikkaa ja parasta mahdollista aluepolitiikkaa.
Rattaan kääntämiseen tarvitsemme politiikan suunnan muutosta -uusia avauksia ja rohkeata vihreiden elinkeinojen toimintaedellytysten parantamista. Mahdollisuuksia meillä on. Väestönkasvu ja uusiutumattomien luonnonvarojen ehtyminen tekevät tulevaisuudessa puusta entistäkin arvokkaamman raaka-aineen. Vaikka paperin kysyntä ei enää Euroopassa kasva, puurakentamiselle ja muovia korvaaville pakkauksille ennustetaan voimakasta kasvua. Jatkossa iso osa öljystä, muovista, betonista ja teräksestä voidaan korvata puupohjaisilla aineilla. Suomessa on moniin kilpailijamaihin verrattuna runsaat ja kestävät metsävarat, toimiva logistiikka, korkea koulutustaso, alhainen riskitaso, viranomaisten luotettavuus ja turvallisuus. Kasvavat Venäjän markkinat ovat vieressä. Toteutuvan Venäjän WTO -jäsenyyden pitäisi lisätä Suomen houkuttelevuutta investointikohteena niin raaka-ainehankinnan varmuuden kuin lopputuotteiden kaupan kannalta. Uusia tuotannollisia investointeja kaivataan kipeästi, sillä maamme metsät kasvavat yli 100 miljoonaa m3 runkopuuta vuodessa. Viime vuosina kotimaisen puun vuosikäyttö on vajonnut lähes puoleen siitä. Kansantalouden kannalta tilanne on järjetön. Invest in Finland -ohjelmaa on järkevää suunnata voimakkaammin metsäsektorille. Jos kotimaasta ei löydy pääomia, haettakoon niitä aktiivisesti ulkomailta. Mekaaniseen metsäteollisuuteen liittyvät investoinnit olisivat koko metsäalan kannalta kaikkein tärkeimpiä. Se on koko metsäsektorin syöttöpumppu, jonka myötä ratkeaa sekä kemiallisen teollisuuden että puun energiakäytön kasvun mahdollisuudet.
Investointien esteeksi on mainittu puumarkkinoiden epävarmuus. Epävarmuutta puumarkkinoiden toimintaan aiheuttaa mm metsänomistajakunnan rakenteen muuttuminen. Yrittäjämäisesti toimivien metsänomistajien määrä on vähentynyt. Metsänomistajien keski-ikä on noussut jo yli 60 vuoden ja metsätilojen keskikoko on pienentynyt noin 30 hehtaariin. Yrittäjämäiseen metsänomistukseen olisi innokkuutta, mutta metsätilojen siirtyminen sukupolvelta toiselle viivästyy, kun tilojen siirtäminen seuraavalle sukupolvelle on verotuksellisesti edullisinta vasta perinnön kautta. Valitettavasti metsätaloutta ei ole haluttu nähdä lainsäädännön eikä politiikan näkökulmasta elinkeinona vaan sijoitustoimintana toisin kuin Ruotsissa. Tilakoon kasvattamista ja elinkeinolähtöisyyttä heikentää entisestään Kataisen hallituksen päätös saattaa pääomavero progressiiviseksi ja lisätä perintöveroon uusi 16 %:n luokka. Jos näin jatketaan, tilanne vain pahenee. Puheet kiinteistöverosta tai metsätilamaksusta ovat täysin vastuuttomia - yksityismetsätalouden kannattavuudesta huolehtiminen on koko yhteiskunnan etu ja tulevan biotalouden perusta.
Ministeri Koskiselle loppuraporttinsa tammikuussa luovuttanut metsätilojen rakenteen kehittämistä pohtinut työryhmä esittää yhdeksänkohtaisen toimenpideohjelman toteuttamista ongelman ratkaisemiseksi. Tämä toimenpideohjelma on METLA:n tekemien taustalaskelmien mukaan valtiontalouden kannalta sekä lyhyellä että erityisesti pitkällä aikavälillä positiivinen. Valtio saa enemmän tuloja kuin panostaa. Poliittisille päättäjille on jätetty sellainen ohjelma, josta ei pitäisi voida kieltäytyä.
Metsätilojen sukupolvenvaihdosten verohuojennus on tehokkain keino metsänomistajien ikääntymiskehityksen ja tilojen pirstoutumisen pysäyttämiseksi. Tähän pyritään vaikuttamaan myös tässä tilaisuudessa, kun vuoden nuori metsänomistaja julkistetaan. Maataloudessa spv-järjestelmä on ollut jo 30 vuotta. Vielä 1980-luvulla maanviljelijät olivat keskimäärin vanhempia kuin muut metsänomistajat. Pääosin sukupolvenvaihdosjärjestelmän ansiosta maanviljelijöiden keski-ikä on laskenut 53 vuoteen, kun muiden metsänomistajien keski-ikä on noussut jo 63 vuoteen. Maanviljelijöiden osuus metsänomistajien lukumäärästä on enää kuudesosa ja pinta-alasta neljäsosa. Jos kaikki metsänomistajat möisivät puuta yhtä aktiivisesti kuin maanviljelijät, tulisi puumarkkinoille noin 8 miljoonaa m3:ä lisää puuta. Suurin selittävä tekijä puunmyyntikäyttäytymisen eroon on metsänomistajan ikä. Vanhasen hallituksen aikana hanke kaatui perustuslakivaliokunnan tulkintaan. Metsätilatyöryhmä etsi perustuslakiumpikujan ratkaisuun uuden mallin, joille se on saanut kahden valtiosääntöoikeuden professorin puoltavat lausunnot. Nyt olisi hallituksella tekojen paikka.
Ajattelin päättää avaukseni kuitenkin suomalaisen yksityismetsätalouden ylivertaisuuteen. Olin viime kesänä mukana Suomen metsäyhdistyksen järjestämässä suomalais-venäläisessä metsäfoorumissa. Erot naapurimaiden välillä ovat huimat. Meillä ovat vuosisataiset perinteet vapaasta talonpojasta. Yhteiskunnan, metsäteollisuuden ja metsänomistajien edut ovat meillä olleet yhteiset. Ilman ahkeraa ja yrittävää vapaata talonpoikaa meillä ei olisi kannattavaa metsäsektoria - ja niin - jos meillä ei olisi kannattavaa yksityistä metsänomistusta, ei meillä olisi myöskään vahvaa metsäsektoria. Toistuvasti venäläispäättäjien kysymykset palasivat yksityismetsätalouden ihmettelyyn. Heidän keskeisin ihmetyksen aihe oli jatkuvasti omaisuuden suoja. Miten metsänomistaja valvoo, että kukaan muu ei hakkaa hänen metsiään? Toiseksi he kysyivät, että kuka päättä miten paljon ja milloin metsänomistaja voi myydä puuta. He ihmettelivät kovasti, kun heille vastasi, että metsänomistaja tietenkin. Kun he tämän vastauksen olivat kuulleet, tuli uusi jatkokysymys: Miksi sitten ei hakata kerralla kaikkea pois ja lyödä rahoiksi? Vastaushan on meille kovin selvä. Perhemetsätalouden perusta ei ole äkkirikastuminen, vaan jokainen meistä pyrkii jättämään tilansa seuraavalle sukupolvelle vieläkin paremmassa kunnossa kun on itse sen saanut tai hankkinut. Itärajan takana kaikki on toisin. Maaorjuudesta siirryttiin lähes suoraan kommunismiin. Heillä perinteitä ei ole - meillä ne ovat vahvat. Niiden varaan on hyvä rakentaa.
Tilaisuus on avattu.