Minä, metsät ja luottamus

METSÄLEHTI MAKASIINI 10/2017
MIKKO HÄYRYNEN

Metsänomistajien ylimmällä luottamushenkilöllä on vahva usko metsätalouden tulevaisuuteen, vaikka korjattavia asioita on aina.

Mikko Tiirola asuu kotivävynä Kaupin tilaa Petäjävedellä Keski-Suomessa. Sekä miehestä että talosta huokuu vakaus. Tilan historia juontuu 1600-luvulle.

Tiirolat ovat kunnostaneet 1800-luvun lopulta peräisin olevan päärakennuksen. Pirtistä voi käyttää sanontaa, että on ontta orren alla. Muurin päälle noustaan portaita ja puhdetöissä voisi nostaa aisan pystyyn, jos aisoille vielä olisi tarvetta. Pirtissä on kengitetty hevosia ja talon toinen pää ehti palvella traktoritallinakin.

Mutkikas edunvalvontaorganisaatio

MTK:n metsäisen edunvalvonnan hahmottaminen on lievästi ilmaisten monimutkaista. On valtuuskuntaa ja metsävaltuuskuntaa, johtokuntaa ja metsäjohtokuntaa, metsälinjaa ja johtoryhmää.

Metsäedunvalvonnasta vastaa eturivissä kolmikko puheenjohtaja Juha Marttila, metsäjohtaja Juha Hakkarainen ja metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Tiirola. Kaikki ovat tulleet nykyisiin tehtäviinsä vuonna 2009.

Metsäjohtaja on työsuhteessa oleva toimihenkilö. Metsävaltuuskunnan puheenjohtajuus tarkoittaa korkeinta luottamustehtävää, minkä metsänomistajat voivat antaa. Tiirola vertaa, että asetelma on samantapainen kuin kunnanjohtajan ja kunnanvaltuuston puheenjohtajan.

Tiirola on saanut luottamuksensa vuodeksi kerrallaan metsävaltuuskunnalta. Metsävaltuuskunnassa on edustettuna jokainen metsänhoitoyhdistys yhden henkilön voimin, mutta jokaisella edustajalla on ääniä yhtä paljon kuin edustamallaan yhdistyksellä jäseniä.

Metsävaltuuskunta valitsee kuusi jäsentä metsäjohtokuntaan (MTK:n puheenjohtajan ja SLC:n edustajan lisäksi), jossa metsäjohtaja toimii esittelijänä ja jossa vedetään metsäpoliittisen linjaukset. Metsäjohtokunta on siis eräänlainen metsävaltuuskunnan nimittämä hallitus, jossa puhetta johtaa MTK:n puheenjohtaja Marttila.

MTK:n työnjaossa vakaapuheisen Tiirolan vastuut ovat kotimaassa.

"Kun on kotoisin Jongunjärveltä, niin kielitaito rajoittaa kansainvälisten asioiden hoitoa."

Se vähän harmittaa eikä kieltä enää aikuisiällä saa luontevansujuvaksi millään konstilla, mutta toisaalta kansainväliset tehtävät kaiken muun lisäksi saattaisi olla jo liikaa. Nytkin Helsingissä pitää käydä viikoittain, reissu kestää päivästä viiteen, ja lisäksi matkat maakuntiin.

Jongunjärvi on Pudasjärvellä Iijoen keskijuoksulla. Sieltä Tiirolan tie vei metsänhoitajaopintoihin Helsinkiin. Metsäntutkijan urakin oli mahdollinen, sillä jalka oli Metsäntutkimuslaitoksen oven raossa, mutta 1990-luvun alun lamassa kunnon pestin odottaminen tuntui roikkumiselta.

Niinä vuosina perheessä koettiin myös arvoihin vaikuttanut lapsen sairaus. Kun vaimon kotitilalla sukupolvenvaihdos oli vääjäämättä tulossa, niin siinä tilanteessa talonpito alkoi kiinnostaa maalaispoikaa.

Sukupolvenvaihdoksessa tilan kolmesta tyttärestä kaksi toi taloon kotivävyn, metsänhoitajan ja agronomin. Maitotilaa pyöritetään Kaupin tilayhtymänä ja talot ovat saman, ison pihan laidoilla. Metsäpinta-alaa oli 300 hehtaaria ja myöhemmin on ostettu saman verran lisää.

Tiirola pohtii, että tutkijaurasta luopuminen ei mennyt pelkästään laman piikkiin.

"Varmaan olisin joka tapauksessa etsiytynyt muihin hommiin ja perheessä rouva on enemmän tutkijaluonne."

Tiirola on juurtunut Keski-Suomeen, maa ja kyläyhteisö tuntuu omalta.

"Minusta on tullut petäjävetinen ja kuivasmäkinen sillä erotuksella, että liigajoukkueista kannatan Kärppiä, aina."

Sukupolvenvaihdoksessa luopuja luopui myös metsänhoitoyhdistyksen puheenjohtajan tehtävästä evästäen, että mene sinä sinne kokoukseen.

Talosta oltiin oltu yhdistyksessä aina ja Tiirola solahti avoimelle paikalle. Vuodesta 1996 asti tehtävä on vienyt.

Tiirola sanoo, että kun on yhteiskunnallinen mieli, niin jotain pitää olla. Jos se ei olisi metsänomistajien edunvalvonta, niin kuka ties mitä. Kansanedustajaehdokkaaksi on pyydetty, mutta metsävaltuuskunnan puheenjohtajuutta mies arvostaa korkeammalle.

"Metsänomistajia on enemmän kuin milläkään puolueella äänestäjiä."

Kun ajettavat asiat ovat omakohtaisia, niin ei tarvitse miettiä, että mitä mieltä olisi.

"Lähes poikkeuksetta näkemys tulee selkäytimestä eikä tarvitse tapella itsensä kanssa."

Metsänhoitoyhdistykset ovat olleet MTK:n jäseniä vuodesta 2015. MTK on pidetty leimallisesti viljelijöiden järjestönä. Mhy toimihenkilöiden piirissä oli aluksi karsastusta, että MTK-jäsenyys leimaisi yhdistykset maatalousbyrokratian osaksi, mikä puolestaan korottaisi palkansaaja-metsänomistajien kynnystä liittyä yhdistyksiin.

"Asiaa tutkittiin. Yllättävä tulos oli, että ne kaupunkilaismetsänomistajat, jotka kertoivat äänestävänsä demareita, arvostivat MTK:n edunvalvonnan kaikista korkeimmalle."

Varauksellisuutta löytyi myös maataloustuottajaliitoista. Tiirola naurahtaa, että järjestöuudistusta tehtäessä vahvoilla viljelysseuduilla ei katsottu ihan hyvällä, että metsänomistajat tulivat varakkaan ja vahvan MTK:n valmiiseen pöytään.

Tiirola oli uudistuksen keskeisiä puuhamiehiä ja selvästi tyytyväinen lopputulokseen. Hartiat levenivät sekä metsänomistajilla että maanviljelijöillä.

Joku voi pitää erikoisena, että metsänhoitoyhdistykset ovat paitsi etujärjestön kenttäorganisaatio, niille on myös oma laki.

Nykymuotoinen metsänhoitoyhdistyslaki ei rajoita yhdistysten toimintaa eikä Tiirolaltakaan tule selvää vastausta, että miksi laki pitää olla. Yleisemmän yhdistyslainkin perusteella voitaisiin toimia. Tosin yhdistyslaissa on ongelmallinen kohta, että laki ei koske yhteisöjä, joiden toiminnan laatu on pääasiassa taloudellinen.

Metsänhoitoyhdistyksiä on tänä päivänä 74. Jokainen päättää itsenäisesti MTK-jäsenyydestään, ja kaikki ovat valinneet jäsenyyden. Suurimmat yhdistykset ovat maakunnan kokoisia, pienimmät kahden ihmisen toimistoja.

Tiirola uskoo, että fuusioita nähdään vielä, mutta korostaa samalla, että kiinnostuksen pitää lähteä alhaalta.

Yhdistykset eivät ole mukana jalostustoiminnassa yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Suomenselän yhdistys on osakkaana Alajärven CLT-tehtaassa, mutta mukanaolo on enemmän symbolinen. Kahden jakkaran eturistiriitaa ei tule, koska CLT on sahatavaran jatkojaloste ja yhdistys ei toimita sahatavaraa.

"Pienellä, symbolisella mukanaololla paikallisessa puunjalostuksessa voidaan edistää lähipuuideaa."

Suurempi mukanaolo voisi johtaa siihen, että yhdistyksen edut menisivät metsänomistajien etujen edelle.

"Lähtökohtaisesti yhdistykset ovat metsänomistajia varten. Mitä kauemmas siitä mennään, sitä vaikeampi toimintaa on perustella."

Etujen valvomista helpottaisi, jos tavoitteista oltaisiin samaa mieltä. Kiinteistövero on likipitäen ainoa asia, jota metsänomistajat vastustavat yksituumaisesti. Se on kestouhka, joka ponnahtaa aika-ajoin esille kuin klovni laatikosta. Toinen jatkuvasti seurattava asia on, että mitä metsiin liittyvää Brysselissä mietitään.

"Tilannetta pitää lukea ja pitää huoli, että on ymmärtämystä meidän perusteille."

Toinen ääripää on hirvikanta, josta saa verevimmät keskustelut. Metsänomistajissa on metsästäjiä, joille hirvi on parasta riistaa ja jotka näkevät jonkin määräiset hirvivahingot asiaankuuluvina, ja ei-metsästäjiä, joille yksin hirvi on liikaa.

Tiirolan mielestä hirvikanta on viime vuosina ollut liian korkea. Etenkin Oulun eteläpuolinen seutu on ollut vaikeaa aluetta.

"Puhelinindeksi sen kertoo. Jos samalta suunnalta tulee useita soittoja, niin silloin voi sanoa hirvipäällikölle, että teillä on homma lähtenyt lapasesta."

Metsänomistajat eivät voi kannasta yksin päättää, mutta Tiirola toivoo, että edes hirvikannan heilunnasta päästäisiin. Hän on havainnut, että hirviongelmat ovat sitä pienempiä, mitä enemmän metsänomistajat ovat mukana metsästysseuroissa.

Puumarkkinat

Puumarkkinat ovat metsätalouden edunvalvonnan perustyötä. Hinnan suhteen ostajan ja myyjän välinen ristiriita on ikuinen, mutta todellista korjattavaa olisi puukaupan rakenteissa.

"Tukkipuun markkinat toimivat, joidenkin sahureiden mielestä liiankin hyvin. Keski-Suomessa ostajia on toista kymmentä."

Sen sijaan kuitupuun tilanne, jossa on 2-3 loppukäyttäjää, täyttää oligopsoniksi kutsutun markkinahäiriön tunnusmerkit. Metsänomistajien ja yksityisen sahateollisuuden yhteinen intressi on, että kuitupuulle tulisi enemmän kilpailua.

Tilanteen korjaaminen lainsäädännön kautta eli kilpailulain uudistaminen ja isojen metsäyhtiöiden pilkkominen ainakin puunhankinnan osalta tuntuu äkkiseltään liian hurjalta. Tiirola toivoo ratkaisua uusien loppukäyttäjien, kuten Kemijärven, Kemin, Paltamon ja Kuopion tehtaiden toteutumisen kautta.

Tiirolan mukaan puutavaran hinnoittelussa on mukana puumarkkinapolitiikkaa, mitä siellä ei tarvitsisi olla.

"Jos olisin ostavalla puolella, niin olisin enemmän kiinnostunut tehdashinnasta ja vähemmän siitä, kuka puutavaran toimittaa."

Hän on havainnut, että ainakin osaa puunostajista tehdashinta onkin alkanut kiinnostaa.

"Metsänhoitoyhdistysten korjuupalvelun hienoinen kasvu osoittaa sitä. Jos metsätalousyrittäminen vahvistuu ja puutavaran tasainen toimitus voidaan varmistaa, niin hankintakaupat voivat jatkossa olla merkittävästi nykyistä vahvempi kauppatapa."

Edunvalvonnan saavutuksista kysyttäessä Tiirola nostaa, että metsänomistajajärjestössä asenne on muuttunut. Puuta pyritään saamaan markkinoille tasaisesti, mikä luo edellytyksiä uusinvestoinneille ja uudelle kysynnälle. Markkinoita sotkevia verohelpotuksia ei viime vuosina ole ollut eikä niitä ole kinuttu. Toki metsänomistajien ykkösedunvalvojalta löytyy lista edunvalvontavoitoista, mutta punaisena lankana on pidetty jaettavan kakun kasvattamista. Ja totta, kantorahapotti on kasvanut lähes suoraviivaisesti vuodesta 2009.

Tiirola sanookin Suomen olevan hyvä paikka metsäteollisuuden investoinneille senkin vuoksi, että täällä puita ei ole merkitty kenellekään. Maissa, joissa metsistä isompi osa on valtion tai metsäteollisuuden omistuksessa, puihin on joillakin tahoilla etuosto-oikeus.

"Kun metsien omistus on hajallaan lukuisalla joukolla pienmetsänomistajia, niin se tarkoittaa, että tuolla joukolla on vapaus myydä puunsa haluamalleen taholle. Uuden toimijan on helppo tulla puumarkkinoille."

Metsänomistuksen kehitys

Parhaillaan on menossa kehitys, jossa sekä pienten että suurten metsätilojen määrä kasvaa. Keskikokoisia tiloja pilkotaan tai myydään osaksi isompia.

"Yrittäjämäisten metsätilojen syntyminen on tervettä kehitystä. Jos tilan koko kasvaa yli sadan hehtaarin, niin oman ammattitaidon ja kaluston voi hyödyntää myös palveluntarjoajana."

Tiirola näkee, että maatalouspainotteisista tiloista voi kehittyä metsätalouspainotteisia. Etenkin Itä-Suomessa metsätalouteen liittyvästä yrittämisestä voi muodostua maaseutuyrittämisen runko.

Hänen mielestään tilakoon merkitystä puuntarjonnassa on kuitenkin korostettu liikaa.

"Tutkitusti eniten hakkuumahdollisuuksiaan hyödyntää tilojen kokoluokka 20-50 hehtaaria."

Maanomistuksesta on riidelty ja sodittu, se on määrittänyt yhteiskuntaluokkaa ja puoluekantaa, itsellisyyttä ja palkollisuutta. Se on merkinnyt toimeentuloa tai toimeentulon perässä muuttamista, antanut rahat lasten kouluttamiseen, tai ollut antamatta, ja vaikuttanut ammatinvalintoihin ja arvoihin.

Tiirola ei kuitenkaan ole kovin huolestunut, että menossa olisi maanomistukseen kiteytyvä eriarvoistuminen.

"En usko, että kehitys olisi kovin nopeaa ja suurin osa tilakaupoista tapahtuu sukujen sisällä."

Jos Tiirola jotain katsoo huolestuneena, niin ulkomaisten rahastojen sijoitukset suomalaismetsiin eivät oikein innosta. Hän ennakoi, että ne kohtaavat vielä hyväksyttävyyspaineen, sillä kansainvälisten ympäristöjärjestöjen on helpompaa kohdistaa kritiikki kasvottomaan rahasto-omistajaan kuin tavalliseen suomalaisperheeseen.

Siksikin yhteiskunnan etu on turvata kotimaisen perhemetsänomistuksen kannattavuus.

"On metsäteollisuudenkin etu, että radikaaleimmat ympäristöjärjestöt eivät tule tänne kahliutumaan."

Sukupolvenvaihdos

Kun tilalla on metsiä 600 hehtaaria, niin keskimääräisenä vuotena uudistustöitä on 7-8 hehtaaria ja raivaussahatöitä kaksinverroin.

Tilalla ei ole metsätalouden harjoittamiseen raivaussahaa suurempaa konetta, mutta niitä onkin sitten viisi, koska työväkeä on ajoittain omasta takaa.

"Olen sanonut lapsille, että tuo raivaussahahomma muuten kannattaa. Vaikka puunhinta on välillä ollut alamaissa, mutta maan valmistaminen on lopetettu ja puulla voidaan korvata kaikenlaista."

Kaupin tilayhtymän seuraava sukupolvi on kuusilukuinen. Heitä on kehotettu valitsemaan opiskelualansa kiinnostuksensa mukaisesti ja välttämään stressiä tilanjatkamisesta. Tiirola uskoo kuitenkin, että kun seuraavan sukupolvenvaihdoksen aika tulee, niin kiinnostunut löytyy pihapiiristä.

"Luotan, että suomalaista metsää kannattaa hoitaa. Se on pitkäjänteistä työtä, ja kaiken lisäksi mukavaa."