Metsälakia älköön avattako

Mikko Tiirola
Vieraskolumnit 30.01.2020

Huoli monimuotoisuudesta on kaikkien yhteinen, mutta ympäristöjärjestöjen keinot eivät.

Metsää älköön hävitettäkö on ollut Suomen metsälain punainen lanka koko lain satakolmekymmentäneljävuotisen historian ajan.

Metsälakia muutettiin viisi vuotta sitten. Silloin metsien uudistamiselta poistettiin ikä- ja läpimittarajat ja eri-ikäisrakenteinen metsänkasvatus sallittiin. Samalla poistettiin uudistamisvelvoite vähätuottoisilta ojitetuilta soilta, lisättiin monimuotoisuudelle erityisen tärkeiden elinympäristöjen luetteloa ja määritettiin metsälain 10. pykälän pienialaisuus.

Luonnonvarakeskuksen tekemän arvion mukaan lakimuutoksen tavoitteet on pääosin saavutettu, vaikka osa vaikutuksista pystytään arvioimaan vasta vuosien päästä. Metsiä on uudistettu hieman nuorempana, mutta toisaalta puuston järeys on samalla kasvanut.

Metsätutkakyselyn mukaan 82 prosenttia metsänomistajista on tyytyväisiä metsälakiin. MTK:n viesti hallitukselle on, ettei metsälakia pidä lähteä avaamaan nyt, kun lakimuutoksen vaikutuksia ei vielä pystytä kunnolla arvioimaan.

Lain avaamiseen liittyy myös isoja poliittisia riskejä, koska hallituspuolueiden välillä on juuri metsien käyttöön liittyviä varsin vahvoja erimielisyyksiä.

Ympäristöjärjestöt ovat päinvastaista mieltä. Ne ovat käyttäneet vahvaa kieltä luonnon monimuotoisuuden romahtamisesta metsälain muutoksen seurauksena.

Käytännössä ympäristöjärjestöjen kritiikki koskee metsälain 10. pykälän pienialaisuuden määritystä, jota ne eivät hyväksyneet lakia säädettäessäkään.

Kysymys on metsänomistajien omaisuudensuojasta, jonka perustuslaki takaa. Metsälaissa ei ole korvausperusteita, siksi se ei voi olla suojelulaki. Pienialaisuuden määrittäminen on oikeusturvakysymys.

Nykyistä metsälakia säätäessään eduskunta korosti omaisuudensuojaa ja tarkensi metsälakikohteiden pienialaisuuden määritystä. Silloinen oppositio (kesk. ja ps.) vaati pienialaisen lakikohteen omavastuun rajaamista 500 euroon, kun hallituksen esitys oli 4000 euroa.

MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)MAINOS PÄÄTTYY

Eduskunta sääti rajaksi 3000 euroa. Sekin on paljon, lähes keskimääräisen metsänomistajan vuotuinen metsän tuotto.

Olisi kohtuutonta, että yksittäinen metsänomistaja joutuisi ilman korvausta kantamaan nykyistä suuremman vastuun luonnonsuojelun kustannuksista.

Huoli monimuotoisuudesta on kaikkien yhteinen, mutta ympäristöjärjestöjen keinot eivät. Monimuotoisuus ei ole vain metsälain varassa. Metsänomistajien halu säilyttää luontoarvoja on lisääntynyt tietoisuuden kasvaessa.

Talousmetsissä tehdään koko ajan enemmän ja enemmän monimuotoisuuden eteen.

Meillä on kattava PEFC -sertifiointi, jonka kriteerit ovat metsälakia tiukemmat. Myös hallituksella on muita keinoja monimuotoisuuden edistämiseksi. Luonnonsuojelulaissa on korvausperusteet, joita voidaan käyttää laajempien monimuotoisuudelle tärkeiden kohteiden suojelussa.

Hallitus on myöskin nostanut Metson rahoitusta ja käynnistänyt uuden Helmi-ohjelman. Näitä voitaisiin kohdentaa metsälakikohteiden laajentamiseen.

Sen sijaan metsätuholain päivittäminen on tarpeen. Keski-Euroopan metsätuhot on syytä ottaa vakavasti, ja metsätuholain päivämäärävaateita, varsinkin kuusen osalta on tarkistettava.

Lainsäätäjän on myös syytä pohtia yhä kasvavien suojelualueiden riskiä metsätuhojen leviämisessä. Metsätuholaissa kannattaisi säätää suojelualueiden tuhontorjunnasta näiltä alueilta leviävien metsätuhojen välttämiseksi.

Kirjoittaja on MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja.

Hallituksella on muita keinoja monimuotoisuuden edistämiseksi