Metsäverot karkaavat kunnilta – vielä muutama vuosikymmen sitten metsät olivat Pudasjärvelläkin paikallisen väestön omistuksessa
Metsätalouden hyödyt karkaavat kunnilta.
Yksityismetsät olivat vielä muutama vuosikymmen sitten Pudasjärvelläkin paikallisen väestön omistuksessa. Metsistä kertyvät kantorahatulot jäivät vahvistamaan aluetaloutta. Paikallinen omistaminen on laskenut vauhdilla maatalouden rakennemuutoksen, kaupungistumisen ja muuttoliikkeen myötä. Uusin ilmiö on rahastoyhtiöiden metsänomistuksen yli kymmenkertaistuminen viidessä vuodessa. Pudasjärvelläkin yhä useampi myyntiin tullut metsätila päätyy eri rahastojen omistukseen. Kuntien saama hyöty kasvavasta metsäbiotaloudesta rapautuu, kun puukauppatuloista kertyvä arvonlisä ohjautuu muualle. Samanaikaisesti erityisesti metsävaltaisten itä- ja pohjoissuomalaisten kuntien taloudet ovat kriisiytymässä.
Kolme neljästä kunnasta, eli yhteensä 225 kuntaa teki vuonna 2019 negatiivisen tuloksen. Kunnallisverojen nostolla kansalaisten yhdenvertaista palvelua on vaikeaa enää turvata. Jo nyt kuntien välinen kunnallisverohaitari on 6,5 prosenttiyksikön suuruinen. Valtion ja kuntien väliseen tulonjako joudutaan ennemmin tai myöhemmin kajoamaan. Vuoden päästä oleviin kuntavaaleihin on vaikea löytää ehdokkaita, jos kuntatalouksiin ei ole osoittaa toivonkipinää. Tämä on erityisen hankala kysymys suurimmille kuntapuolueille SDP:lle ja Keskustalle. Metsäveron jakosuhteen muutos voisi olla yksi ratkaisu.
Metsätalouden hyväksyttävyys ja eurot käsi kädessä. Muutos metsänomistuksessa on melkoinen riski myös metsien käytön paikallisen hyväksyttävyyden kannalta. Mitä tapahtuu metsätalouden hyväksyttävyydelle Pudasjärvellä, jos paikallinen väestö kääntyy hakkuita vastaan? Ja päinvastoin, olisiko biotalouden kasvulle saatavissa parempaa hyväksyntää, jos metsien sijaintikuntiin jäisi metsiin kertyvien jälkien lisäksi myös euroja? Tuulivoiman hyväksyttävyyteen kuntien saamilla lisätuloilla näyttää olevan selvä positiivinen vaikutus.
Verotulojen jakomalli on todella monimutkainen
Tämänhetkinen metsäverojen jakomalli ei kannusta kuntia metsätalouden kehittämiseen. Valtio kerää kokonaan itselleen puunmyynnistä kertyvät arvonlisäverot ja metsätilan omistuksenvaihdoksiin liittyvät varainsiirtoverot sekä perintö- ja lahjaverot. Puun myynneistä kertyvänä metsävero-osuutena kunnille on jaettu viime vuosina noin 170 milj. euroa vuodessa.
Metsistä kunnille kertyvät tulot ovat osa monimutkaista valtionosuusjärjestelmää. Kunnat saavat puunmyynnistä kertyvästä pääomaverosta laskennallisen osuuden eli ns. metsäerän. Metsäerän laskenta pohjautuu vanhojen maakunnallisten metsäkeskusalueiden bruttokantorahakertymiin ja metsämaan pinta-aloihin.
Yksittäisen kunnan mahdollisuus vaikuttaa metsäerän suuruuteen on tässä mallissa lähes olematon. Kuvaavaa on, että edes kaikilla metsävaltaisten kuntien johtajillakaan ei tunnu olevan suuruusluokkatietoa kuntaansa metsätalouden kautta kertyvästä metsäveromäärästä.
Puunmyyntiveroista kerätyt eurot pitäisi jäädä kunnalle. Nopeimmin olisi toteutettavissa metsien sijaintikuntien saaman prosenttiosuuden korottaminen metsäerästä, mutta sekään ei ratkaisisi hyväksyttävyysongelmaa eikä palkitsisi kuntia kuin välillisesti kestävän biotalouden edistämisestä. Parasta olisi uudistaa koko valtionosuusjärjestelmän metsäerää niin radikaalisti, että kunnat saisivat pitää alueeltaan kertyvät pääomaverotetut metsäveroeurot kokonaan itsellään. Silloin Pudasjärvelläkin olisi melkoinen kannustin kehittää metsätaloutta ja kuntalaiset ymmärtäisivät sen tuoman hyvinvointivaikutuksen hakkujälkien lisäksi.
Mikko Tiirola
Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto, MTK r.y.