Löytyykö hallitusohjelmasta Soininvaaran aivopieruja?
SAVONMAA | METSÄNOMISTAJIEN ÄÄNITORVI | KOLUMNI
Suomessa verot pysyvät korkealla, koska maalla asuvia tuetaan niin paljon, kirjoitti Vihreiden pääideologiksikin kutsuttu Osmo Soininvaara (Talouselämä 4.6). Kirjoitus perustui väittämän - kaikissa teollisuusmaissa kaupunki tukee maaseutua - varaan. Väitettään Soininvaara perusteli esimerkiksi ylläpidettävien tiekilometrien määrällä asukasta kohden. Twitter-tilillään hän jatkoi: "kun Suomessa maalla asutaan vielä harvassa, niin teitä on kymmenen kertaa enemmän asukasta kohden kuin esimerkiksi Saksassa".
Tällaisen "kaupunki vastaan maaseutu" -asetelman rakentaminen on vastenmielistä. Keskustelunavausta ei silti kannata painaa villaisella. Uusi hallitus on syntymässä tilanteessa, jossa julkista taloutta on pakko sopeuttaa. Kun säästetään ja leikataan, se tarkoittaa politiikassa valintoja. Minne leikkausten painopisteet kohdentuvat ja minne vähenevät kasvua lisäävät panostukset ohjataan? Meneekö infrainvestointivaran kärki etelän metropolien välille kaavailluille tunnin junille vai palvelemaan myös sitä väylästöä, jota pitkin vientiteollisuuden raaka-aineet hankitaan?
Hallitusneuvottelijat tietävät metsäsektorin hankintaketjun kansantaloudelle tuottaman arvonlisän merkityksen. Säätytalon neuvottelupöydissä on tieto siitäkin, että Soininvaaran moittiman laajan tiestön merkitys on ratkaisevan tärkeää puukuljetusten ympärivuotisen pyörimisen kannalta. Sekin on tiedossa, että Suomen pinta-alasta noin kolme neljäsosaa on saavutettavissa pelkästään teitä pitkin ja että viime vuonnakin Suomen tavaraviennistä kertyvästä eurosta joka viides lähti muodostumaan kaadetun puun kannolta tietä pitkin.
Venäjän hyökkäyssota on mullistanut puunkuljetusten suuntia. Myös puunjalostuksen investoinnit lisäävät maan sisäisen kuljetuksen tarvetta. Samalla tiestön korjausvelka on kasvussa. Nykyinen rahoitustaso on juuri ja juuri riittänyt pääteiden kunnossapitämiseen, vaikka niihin luettuja valtateitä, kantateitä ja taajamien katuverkostoa on alle kymmenesosa maamme 454 000 kilometrin kokonaistieverkosta. Lähes 90 prosenttia tiestön 1,5 miljardin korjausvelasta arvioidaan olevan vähäliikenteisemmällä verkolla. Siis juuri sillä tieverkoston osalla, mitä metsäteollisuuden kuljetuksiin tarvitaan. Suomen liikennejärjestelmän heikoin lenkki on kolmi- ja useampinumeroinen valtion alempi tieverkko. Juuri se tarvitsisi ehdottomasti erillisen pelastusohjelman. Itä-Suomessa näitä huonoon kuntoon päässeitä valtion teitä on erityisen paljon.
Harvaanasutussa ja metsäsektorista vahvasti elävässä Itä-Suomessa uutta hallitusohjelmaa kannattaakin tavata erityisen tarkasti, ettei sinne vaan ole sisäänkirjoitettu soininvaaralaisia ajatuksia alue- ja liikennepolitiikasta.
Mikko Tiirola, Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja, MTK ry