Lajisuojelu tarvitsee reilummat pelisäännöt

Tutkitusti yksityiset metsänomistajat haluavat suojella luontoa ja luontoarvoja. Samalla he haluavat, että omaisuuden suojaa kunnioitetaan. Molemmat ovat ylisukupolvisuuden peruspilareita.

Perustuslaissa lukee, että vastuu ympäristöstä kuuluu kaikille – siis kaikille meille yhteisesti ja me metsänomistajat tulkitsemme sen, että myös kustannusten osalta.

Ympäristöministeri Mykkäsen ylireagointi suojavyöhykkeistä ja diili metsäyhtiöiden kanssa Hukkajoen rakkupuron törkeän yliajon jälkeen näyttää jättävän kustannusvastuun lajisuojelusta täysin metsänomistajien harteille. Se on huolestuttavaa luonnonsuojelun hyväksyttävyyden näkökulmasta. Se on myös häpeällistä omaisuudensuojan vahvistamista ohjelmassaan lupaavalle hallitukselle.

Olen saanut syksyn mittan lukuisia yhteydenottoja useiden muidenkin lajien suojeluun liittyvistä ympäristöhallinnon (ELY) ohjeistuksista kuin raakuista niin metsänomistajilta, metsänhoitoyhdistyksiltä kuin puunostajiltakin. ELY-keskusten tekemät uudet luonnonsuojelulain lajisuojelun tulkinnat näyttävät kaatuvan kokonaan metsänomistajien maksettavaksi.

Esimerkiksi Keski-Suomen ELY-keskus on ryhtynyt vaatimaan kanahaukan pesäpuun ympärille 0,79 hehtaarin koskematonta suojavyöhykettä ja yksittäistä pesäpuuta ympäröivälle jopa 28 hehtaarin alueelle rajoitusta pesimäaikaiselle hakkuulle, maanmuokkaukselle ja jopa taimien istutukselle. Koska uuden luonnonsuojelulain lajisuojelupykälistä puuttuvat täysin korvausperusteet, kotkaa, merikotkaa ja kalasääkseä lukuun ottamatta, on kyseisille metsänomistajille aiheutumassa yhdestä kanahaukan pesästä yli 15 000 euron tulon menetys. Jos kyseessä olisi kotkan pesäpuu, korvaukset tulonmenetyksestä maksettaisiin.

Luonnonsuojelulakiin on jäänyt valuvika. Luonnonsuojelun hyväksyttävyyden nimissä valuvika on välttämätöntä korjata. Lajisuojelulle pitää täsmentää metsälaista tuttu euromääräinen maksimi eli omavastuuosuus – siis se siivu mikä perustuslain hengessä voitaisiin katsoa kuuluvan lajisuojelusta metsänomistajan osuudeksi. Omavastuuosuuden täyttyessä yhteiskunnan tulee kantaa korvausvastuu. Hallitus lupaa ohjelmassaan vahvistaa omaisuudensuojaa, mutta ilman lajisuojelun korvausperusteiden täsmentämistä, omaisuudensuoja uhkaa romahtaa.

Lakimuutoksen lisäksi hallituksen on tehtävä ELY-keskusten ohjeistuksen roolille selkeytys. Metsänomistajille ja metsätoimihenkilöille on selkeästi tuotava ilmi, mikä on lakiin kirjattua vaatimusta ja mikä on ohjeistus. Yhtenäiset ja ristiriidattomat ohjeet ovat tervetulleita, ja ne voivatkin toimia apuna luontoarvomarkkinoiden synnylle.

Mikko Tiirola

Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja, MTK r.y.