Kuinka paljon metsänomistajan perusoikeuksia voidaan rajoittaa?
MHY Lehdet 2/2021 syyskuu 2021
Tänä kesänä on monelle metsänomistajille valjennut metsänhoitoyhdistyksen jäsenyydestä harvemmin esillä ollut ulottuvuus. Metsänhoitoyhdistyksen jäseninä olemme osa 16 miljoonaa eurooppalaista metsänomistajajärjestöä (CEPF). Järjestön toimipaikkana on Bryssell ja MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila on pitkään toiminut sen varapuheenjohtajana. Metsäpolitiikka ei kuulu EU:n toimivaltaan, mutta ilmasto- ja ympäristöasioiden kautta EU pyrkii yhä tiiviimmin säätelemään myös metsien käyttöön liittyviä kysymyksiä.
Sain olla mukana CEPF:n vuosikokouksessa kesäkuussa. Kokouksen kärkiteemaksi nousi iso huoli metsänomistajan omaisuudensuojasta. Suorastaan liikuttavaa oli kuunnella puheenvuoroja, joissa kerrattiin entisten kommunistimaiden tietä EU jäsenyyteen. Vapauden kaipuussa ja omaisuudensuojan takaamisessa EU koetiin turvaksi.
Vahva perustehan omaisuudensuojalle löytyykin EU:n perusoikeuskirjasta, jonka 17 artiklassa kuvataan omistusoikeutta: "Jokaisella on oikeus nauttia laillisesti hankkimastaan omaisuudesta sekä käyttää, luovuttaa ja testamentata sitä. Keneltäkään ei saa riistää hänen omaisuuttaan muutoin kuin yleisen edun sitä vaatiessa laissa säädetyissä tapauksissa ja laissa säädettyjen ehtojen mukaisesti ja siten, että hänelle suoritetaan kohtuullisessa ajassa oikeudenmukainen korvaus omaisuuden menetyksestä."
Nykyisen komission säätelyhalu on unohtanut 17 artiklan. Asian kiteytti hyvin suomalainen eurooppaoikeuden professori Päivi Leino-Sandberg, joka kysyi metsästrategiakeskustelun yhteydessä: "Kuinka paljon metsänomistajien perusoikeuksia voidaan rajoittaa?". Vahvan omaisuudensuojan lisäksi EU on rakentunut vapaan kilpailun ja vapaakaupan perusteille. Komission tarjoaman sääntelyn sijasta eurooppalaiset metsänomistajat vaativat vuosikokouksessa markkinatyökaluja myös ilmastonmuutoksen ja lajikadon hillintään. Niistä käytetään nimitystä ekosysteemipalvelut. Kun EU on onnistunut vapauttamaan mm energia- ja sähkömarkkinoiden säätelyä, miksi se ei edistäisi markkinalähtöisten hiilensidonta- tai biodiversiteettimarkkinoiden syntyä pakkosuojelun tai metsänhoitokeinojen rajoittamisen sijasta?
Metsästrategiassa EU komissio joutui osittain perääntymään. Tässä eurooppalaisen metsänomistajajärjestön taustatyö oli ratkaisevan tärkeää. Vaikka nyt onnistuttiin saavuttamaan jonkinlainen torjuntavoitto, jatkuu metsätaistelu kansallisen päätösvallan ja omaisuudensuojan puolesta useilla rintamilla jo tulevan syksyn aikana. Sanahirviöt LULUCF, RED III, taksonomia tulevat vilkkumaan uutisissa. Omaisuudensuojan ja kansallisen metsäpolitiikan puolustamiselle riittää työsarkaa. Sitä sarkaa riittää myös kotimaassa, mutta se on toisen kirjoituksen juttu.
Mikko Tiirola
Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja