Kaksi kärpästä yhdellä iskulla

SAVONMAA | KOLUMNI | METSÄNOMISTAJAN ÄÄNITORVI

 

Erityisesti itäisen Suomen maaseutualueet ovat menettäneet elinvoimaa. Se on turvallisuuspoliittinen ongelma. Itäisen Suomen maakunnista (Pohjois-Karjala, Kaakkois-Suomi, Etelä-Savo, Keski-Suomi ja Pohjois-Savo) maataloustuotannon volyymi on siirtynyt läntiseen Suomeen. Sianlihan tuotantovolyymistä itäisen Suomen suhteellinen osuus on EU aikana laskenut noin 70 % ja nautakarjan (maito ja liha) noin 15 %. Jos vähän paremmin pärjännyt Pohjois-Savo jätettäisiin luvuista pois, olisivat luvut vieläkin karumpia. Investointeja ja sukupolvenvaihdoksia tehdään itäisessä Suomessa jatkuvasti muuta maata vähemmän. Kotieläintuotannon volyymejä on itäiseen Suomeen vaikea palauttaa, koska isojen yksiköiden vaatimia laajoja peltoalueita on läntistä Suomea vähemmän.
Silti muutosta täytyisi hakea harjoitettavasta maatalouspolitiikasta. Jokainen EU:n jäsenmaa on laatinut vuosille 2023-2027 CAP-suunnitelman, jolla yhteistä maatalouspolitiikkaa toteutetaan. Avain löytyy Suomen CAP- suunnitelman päivittämisestä. Se ei välttämättä vaatisi edes uutta rahaa. Itäisessä Suomessa erityinen ongelma on maatalouden rakennetukien myöntämiseen vaadittavaan 25 000 euron yrittäjätyötulovaatimus. Siihen ei tahdota päästä, kun CAP-ohjelmaan ei ole sisällytetty metsästä saatavaa yrittäjätuloa. Jos se sisällytettäisiin yrittäjätulovaatimukseen, voitaisiin myös itäisen Suomen maatalouteen saada investointeja.
CAP-suunnitelmaa kannattaisi päivittää sen verran enemmän, että traktoreiden metsävarusteet lisättäisiin tuettavien investointien listalle. Nuorten metsien hoitorästejä on paljon. Korjuujäljessäkin, etenkin ajouraleveyksissä, on todettu parantamisen tarvetta. Samalla paineet lintujen pesimäaikaisten hakkuiden rajoittamiseen kasvavat. Maataloustraktorien muodostama reservi tulisivat tarpeeseen, jos hakkuut entistä isommalta osin keskittyisivät talvikauteen. Talvikorjuutahan metsänomistajatkin harvennuksille toivovat. Nyt tilanne on se, että metsäkoneyritys tuo lavetilla ison moton ja ajokoneen ja harventaa pari hehtaaria nuorta metsää. Seuraavalla viikolla toinen firma saattaa tuoda omat koneensa viereiselle palstalle. Oman kylän traktoriyrittäjä voisi hoitaa molemmat leimikot ja puut myytäisiin tienvarsikaupalla. Moni metsiensä hoitoa laiminlyönyt haluaisi teettää nuorten metsien hoitokohteensa mieluiten oman kylän viljelijä-metsänomistajalla. Koneyrittäjien ei kannattaisi olla mustasukkaisia tästä, sillä ensiharvennukset ja nuoren metsän kohteet eivät ole takuulla kannattavimpia kohteita heillekään. Pelkästään maatilojen maataloustraktorin metsävarustukseen kohdistettava investointituki ei vääristäisi kilpailua.
Tässä yhdistyisi niin maaseudun elinvoima, huoltovarmuus, turvallisuus kuin parempi metsänhoito ja ilmastohyötykin. Tämä olisi kustannustehokas vinkki pääministeri Orpon asettamalle itäisen Suomen neuvottelukunnalle. Päivittämällä CAP-ohjelmaa saisitte kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Mikko Tiirola
Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja