JUHLAPUHE ERÄTULET 2024 -TAPAHTUMASSA KONTIOLAHDELLA

Hyvä Erätulet juhlan yleisö!

Muistelin tänne Pohjois-Karjalaan ajaessani isoisääni, joka lähti päivälleen 85 vuotta sitten hiihtämään kotoaan kohti syttyneen talvisodan rintamaa. Hän oli koillismaalainen suojeluskuntamies ja tarkka-ampuja, maanviljelijä ja erämies. Minulle on kerrottu, että ennen sotia kalaverkoillekin lähtiessä hänellä oli pienoiskivääri veneessä mukana. Erää pyydettiin elannon jatkeeksi. Eränkäyntitaitoisilla miehillä oli iso merkitys siihen, että Suomen heikosti varustettu kenttäarmeija pystyi pysäyttämään ylivoimaisen vihollisen ja saimme viettää eilen itsenäisyytemme 107:ttä juhlapäivää.

Elämme sellaisia aikoja, että turvallisuus- ja huoltovarmuusasiat ovat vuosikymmenten rauhanajan jälkeen kohonneet jälleen keskeiseksi osaksi suomalaisten alitajuntaa, kun naapurimaa käy hyökkäyssotaa itsenäistä Ukrainaa vastaan. Erätaidoilla on edelleen yllättävän merkittävä maanpuolustuskykyä ja myös maanpuolustustahtoa kohottava merkitys. On ilmi selvää, että vapaa-ajan kalastajat ja metsästäjät pitävät yllä maanpuolustustaitoja luonnossa harrastaessaan. Sitä ja huoltovarmuustyötä tekevät myös luonnonvaroista elantonsa hankkivat maa- ja metsätalousyrittäjät. Metsästysharrastus ylläpitää ja kehittää sekä aseiden ja patruunoiden käsittely että ampumataitoja. Tähystys- ja paikantamisvälineet ja pimeänäkölaitteet ovat tuttuja metsästäjille. Eränkävijöiden maastossa liikkumisen taito ja selviytymistaidot erilaisissa sääolosuhteissa vahvistavat juuri niitä taitoja mitä kenttäarmeijalta vaaditaan. Seuruemetsästyksessä sääntöjen ja ohjeiden noudattaminen, joukkojen johtaminen, strategian luominen, ryhmähenki ja joukkueena toimiminen tukevat maanpuolustuksen taitoja.

Hyvät kuulijat!

Maanpuolustustahdon ylläpitämiseen kuuluu se, että kaikki kansalaiset kokevat, että esivallan ja lainsäädännön toimivuus koetaan yleisesti hyväksyttäväksi kohtuulliseksi ja oikeudenmukaiseksi.

Hyvät ystävät!

"Kaikki lait pitää olla sellaiset, että ne ovat yhteiseksi hyödyksi, ja sen tähden, kun laki tulee vahingolliseksi, ei se enää ole laki, vaan vääryys, ja on hylättävä."

"Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan; sen kohtuuden tähden, joka laissa on, se hyväksytään."

Lukemani sitaatit ovat Suomessa ja Ruotsissa nykyistenkin lakikirjojen alkuun edelleen painettavista 1500-luvulla vaikuttaneen Olaus Petrin Tuomarin eettisistä ohjeista.

Suomalainen maa- ja metsätalousyrittäjät ja eränkävijät ovat jo vuosia kokeneet, että suurpetojen kantojen hallinnassa tehdyt ratkaisut eivät täytä näitä ohjeita. Kannanhoidollinen metsästys suurpetojen osalta on tyssännyt oikeuslaitokselle tehtyihin valituksin. Se näkyy kestämättömällä tavalla täällä Pohjois-Karjalassa. Hallitusohjelmassa on hyvät tavoitteelliset kirjaukset asian korjaamiseksi Tuomarin ohjeiden viitoittamaan suuntaan. Samoin EU:ssa on tapahtumassa liikahduksia oikeaan suuntaan. Tiedämme kuitenkin, että EU:n varaan ei voida liikaa laskea, koska nykyisellään päätöksenteko liitesiirroista vaatii yksimielisyyttä ja se voi olla vuosien päässä ja monen lehmänkaupan takana. MTK ja Metsästäjäliitto ovat tehneet vahvaa yhteistä vaikuttamistyötä, että kaikki kivet käännettäisiin uskottavan kannanhoidollisen metsästyksen saamiseksi suurpetojen osalta Ruotsin mallin mukaisesti. Juristityöryhmän työ valmistui marraskuun lopussa. Oikeaan suuntaan mentiin, mutta etenkään suden osalta ei riittävästi. Haluamme, että eduskunnalta saadaan korkeimpana lainsäätäjänä sellainen selkänoja viitearvoista, että se kestää myös oikeuslaitoksen käsittelyn. Siis siitä minkä yli oleva kanta voidaan kestävästi metsästää pois ja pitää petojen ihmisarkuus tasolla, että ne pysyvät pois ihmisten pihoista ja laitumilta. Sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys pitää saada ekologisen kestävyyden rinnalle niin että lupien myönnöt kestävät myös oikeudessa. Kaikki kivet pitää kääntää. Nyt sitä ei olla ministeriön työryhmän loppuraportissa tekemässä. Tähän tarvitsemme koko hallitukselta ryhdistäytymistä.

Sama koskee valkoposkihanhia. Haluamme valkoposkihanhen metsästyksen piiriin. Kustannustehokas valkoposkien karkottaminen pelloilta on käytännössä mahdollista vain metsästyksen keinoin. Valtion varoin kustannettava paukkupatruunoihin perustuva karkotus on laastarin liimaamista tulvivaan avohaavaan. Lisäksi on itsestään selvää, että saalis pitää voida hyödyntää. Siihenkin meillä on selkeä esitys, joka tarkoittaisi luonnonsuojelulain avaamista. Sen lajisuojelupykälien avaamiselle on tarvetta toki metsänomistajien oikeusturvankin kannalta. Raakkupurojen varsien sosialisointi ympäristöministerin ja metsäfirmojen pomojen diilillä pitää korjata. Nyt näitä laajoja suojavyöhykkeitä ollaan ELY:jen ohjeistuksilla ja vaatimuksillakin viemässä muidenkin lajien suojeluun. Esimerkiksi kotikunnassani on jo kaksi kanahaukan pesäpuun ympäristön rauhoitusta 0,8 ha suuruisena, joissa lasku metsänomistajalle on yli 15 000 euroa. Luonnonsuojelun hyväksyttävyys ei kestä sitä, että lasku jää perustuslain hengen vastaisesti yksin maanomistajien kontolle.

Hyvät pohjoiskarjalaiset eränkävijät!

Itäinen-Suomi on ottanut kovimmat iskut naapurin hyökkäyssodan seurauksista. Maanpuolustuksen ja huoltovarmuuden näkökulmasta itäisen Suomen maaseudun elinvoimasta on syytä olla huolestunut. Autioituvat ja elinvoimaa menettävät alueet ovat turvallisuuspoliittinen riski. Metsäsektorin toimintaedellytyksistä huolen pitäminen on ydinkysymys. Itäisessä Suomessa maatilojen yrittäjätulovaatimukseen cap-rahoituksessa pitäisi jatkossa sisällyttää myös metsätalousyrittäminen. MTK:n lausunnossa on kattava listaus toimenpiteistä, joita uskon Erätulien osanottajien laajasti tukevan.

Maidon ja lihan merkitystä suomalaisten ruokavaliossa keskusteltaessa ei pitäisi unohtaa myöskään historiaa ja huoltovarmuutta. Naudan ja nurmiviljelyn rooli nostettiin 1860-luvun suurten nälkävuosien seurauksena. Viisautta on muistaa, että elämme ulkomaankaupan suhteen Itämeren saaressa ja myös sään vaihteluille alttiilla arktisilla alueilla, jossa nurmen viljelyvarmuus on huoltovarmuustekijä.

Hyvät kuulijat!

Se kuka omistaa isänmaan on perustavaa laatua oleva kysymys maanpuolustustahdon näkökulmasta. Kymmenen vuotta kiihtyvällä tahdilla jatkunut metsien omistuksen siirtyminen rahastoyhtiöiden ja yhä useammin ulkolaisten rahastoyhtiöiden omistukseen pitäisi tajuta myös turvallisuuspoliittiseksi riskiksi. Itäisessä Suomessa tämä valitettava kehitys on ollut kaikkein kiivainta. Odotamme hallitukselta toimia. Metsävähennyksen korottaminen parantaisi tavallisten kansalaisten ja yhteismetsien mahdollisuutta pärjätä metsätilamarkkinassa. Hallitusohjelmassa tämä kirjaus on, mutta valitettavasti lakiesityksen antamista on jo pari kertaa siirretty.

Metsätilojen siirtyminen rahastoille on uhka myös talonpoikaiselle metsästyskulttuurille. Olemme järjestönä sitä olleet vaalimassa. Metsästysmaista ei ole perinteisesti peritty vuokria, kun maanomistajat ovat olleet paikallisia ja usein myös kuuluneet metsästysseuroihin. Vuokran sijasta on haluttu, että riistakannoista huolehditaan kestävästi ja erityisesti taimikkotuhoja aiheuttavat hirvieläinkannat pidetään kohtuullisella tasolla. Näyttä siltä, että kasvottomat sijoittajat odottavat kasvavia tuottoja myös metsästysmaista ja metsästysoikeuksia vuokrataan kilpailutusten perusteella alueiden ulkopuolelle. Tästä voi ennustaa ongelmia sekä paikallisille metsästyseuroille että metsätaloudelle, jos riistakantoja pyritään samalla kasvattamaan. Näinä aikoina talonpoikaista metsästyskulttuuria pitäisi erityisesti vaalia. Siksi me haluamme, että maanomistajien ja metsästäjien yhteistyötä pitää vaalia eikä lainsäädännössä saisi olla elementtejä, jotka mahdollistavat riistakantatavoiteasetannassa meidän ylikävelemistämme.

Hyvät Erätulien osanottajat!

Puheeni alussa kerroin isoisäni rintamalle lähdöstä.

Hän kaatui Pelkosenniemen elintärkeiden puolustustaistelujen yhteydessä Stalinin syntymäpäivänä 21.12. Hänen ja sadan tuhannen kohtalotoverin uhri velvoittaa meitä näinä levottomina aikoina toimimaan niin, että pidämme huolta maanpuolustustahdosta ja huoltovarmuudesta. Uskon siihen, että inha itä on sen geeneihimme vuosisatoina kirjoittanut.

Hyvät ystävät,

Toivotan teille luontoelämyksiä, sopivan kireitä siimoja ja tarkkuutta riistalaukauksiin. Ja kaikkein eniten tietysti rauhaa rajoillemme!