Joka neljäs euro lähtee kannolta

Mikko Tiirola täyttää tänään tasan 50 vuotta. Nyt mies on vielä Brysselissä, mutta lauantaina kahden jälkeen pidetään kuulemma pannua kuumana kuivasmäkiseen tyyliin ilman virallisia pönötyksiä.

Ystävien kesken on ehditty jo pitää saunakekkereitä ja soittokuntaakin kuunnella. Kymmenen vuotta sitten neljänkympin korvilla Tiirola äänitti kuoron ja ilmavoimien soittokunnan kanssa kaksi levyä. Jos nyt pitäisi keksiä viidenkympin villitys, niin se olisi jonkun sortin saunahulluus. - Petäjävedellekin pitäisi ehdottomasti saada yleinen sauna. Saunalla on yhteisöllinen ja sosiaalinen vaikutus. Kun sinne mennään, ollaan tasavertaisia ilman titteleitä.

Maajussiksi Kuivasmäkeen

Mikko Tiirola on pienkarjatilan poika Pudasjärveltä, jossa kävi myös lukion. Metsätaloudella oli suuri rooli paikkakunnalla ja jo nuorena Tiirola innostui kotitilalla metsätöistä ja metsäasioista. Hän pääsi opiskelemaan Helsingin yliopistoon, josta valmistui metsätaloustieteiden maisteriksi ja metsänhoitajaksi. Opiskelijariennoissa Tiirola löysi myös vaimonsa Marjan, o.s.Kauppi, joka opiskeli pääaineena vesistötieteitä.

Kuivasmäessä Kaupin perheessä oli kolme tytärtä. - Appiukko Tuomas vitsaili, että oliko sitä katsottu suurimmat maatilat -kirjaa, mutta minä kyllä rakastuin Marjaan jo ennen kuin tiesin hehtaareista, Tiirola nauraa. Marjan perhe otti vävykokelaan lämpimästi vastaan ja leikkimielisesti appiukko veisteli, että täällä Kuivasmäessä on tapana kutsua vävyjä läskipäiksi. Kaupin tila Kuivasmäessä on ollut sukutila 1700-luvulta asti ja nyt siinä eletään yhdeksännessä sukupolvessa. Tarkoitus on, että tila jatkaa elämäänsä myös nykyistenisäntien jälkeen.

Tiirolat muuttivat kahden ensimmäisen lapsensa kanssa Lahdesta Kuivasmäkeen Marjan lapsuudenmaisemiin. Vappuna 1995 Kaupin tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos ja maatilan pyörittämistä jatkettiin maatilayhtymänä. Marjan toinen sisko Hannele ja hänen miehensä Mikko Oikarinen rakensivat pihapiiriin oman talon, ja Mikko ja Marja remontoivat vanhan päärakennuksen entisajan kukoistukseensa. Samaan syssyyn remontoitiin vanha kivinavettakin, ja kaimat tekivät kaikki rakennustyöt pitkälti itse.

Tilaa on vuosien aikana kehitetty. - Alussa navetassa oli 25 lehmää, nyt niitä on tuplasti enemmän. Omaa peltoa on raivattu lisää kymmenkunta hehtaaria ja metsäpinta-alaan on tuplattu, ja myös Multian ja Jyväskylän puolelta. Tilayhtymän isännät vastaavat karjan hoidosta, pelloista ja metsistä, emännillä on työt muualla. - Varsinainen työhän tämä minulle on, ja kaikki muu mitä olen touhunnut ovat luottamustoimia.

Vaimo Marja Tiirola on biologi ja professori. Hän on toiminut Jyväskylän yliopistossa ympäristömikrobiologian professorina vuodesta 2015. - Marjan kanssa puhutaan paljon töistäkin ja hän tietää paljon esimerkiksi luonnon monimuotoisuuteen liittyviä asioita. Hän on älyllinen sparraajani.

Perheellä on viisi lasta, joista kaksi asuu vielä kotona. Marjan vanhemmat, Tuomas ja Kaija Kauppi, olivat paljon arjessa läsnä varsinkin, kun lapset olivat pieniä ja työtä molemmilla paljon. Marja alkoi tehdä väitöskirjaa, kun oli keskimmäisen lapsen kanssa äitiyslomalla. Perhe kiittelee myös mahtavia perhepäivähoitajia, jotka mahdollistivat joustavasti molempien vanhempien työnteon ja Marjan työjaksot ulkomailla. Myös Tupamäen kyläkoulu oli lapsille mahtava opinahjo, ja sen lopettamista Tiirola suree vieläkin. - Ei pidä kuitenkaan hirveästi katsoa taaksepäin, vaan aina eteenpäin, hän uskoo.

Maatilan pyörittäminen on mahdollistanut myös sen, että Tiirola on voinut tehdä paljon töitä kotoa käsin. Ajankäytöllisesti nykyisen työrytmin mahdollistaa ostettu lomituspalvelu, joka on toiminut todella hyvin. Myös naapuritilojen väen kanssa tehdään paljon hyvää yhteistyötä. - Täällä Kuivasmäen isännillä on hyvä henki.

Perheen lapsia on kannustettu opiskelemaan: Ville on diplomi-insinööri, Anna lääkäri, Ohto opiskelee kunnallistieteitä, Sohvilla on tänä keväänä ylioppilaskirjoitukset ja Maiju on perheen nuorin lapsi. Oikaristen lapsi, Aura-serkku, asuu naapuritalossa. - Tässä 23 vuodessa on aika mennyt kyllä nopeasti, vastahan ne tässä polkutraktorilla ajelivat...

Metsänomistajien äänitorvi luottaa yhteistyön voimaan

Kun Suomen metsäasioissa kysytään asiantuntijan mielipidettä, sitä kysytään usein Mikko Tiirolalta. Jo lapsuudenkodissaan metsässä oleminen ja metsäasiat kiinnostivat ja myöhemmin appiukko vei mukaan paikallisiin metsäporukoihin. Vuonna 1996 Tiirola valittiin Petäjäveden metsänhoitoyhdistyksen hallitukseen ja myöhemmin puheenjohtajaksi. - Se oli aika luonnollistakin, kun minulla oli alan koulutusta ja kiinnostustakin siihen. Metsäalan vaikuttamispaikkoja avautui pian maakunnallisella tasolla ja kun metsänhoitoyhdistyksiä yhdistettiin isommiksi. - Ne ovat tietyllä tapaa olleet nykyistenkin luottamustehtävieni pohja. Merkittävin ja nykyinenkin näköalapaikka avautui vuonna 2009, kun petäjävetinen Mikko Tiirola valittiin valtakunnallisen MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtajaksi - satojentuhansien metsänomistajien ykkösäänitorveksi. - Lähtökohtana on pitää maaseudun ja metsänomistajien puolta.

Erilaisten luottamustoimien kautta Tiirolalle on avautunut yhteistyöverkostot ja työn kautta "ollaan politikkojen iholla" vaikuttamassa muun muassa tuleviin lakiesityksiin. Herroja hän ei ole osannut koskaan jännittää ja jo lapsuudessa hän on saanut tasa-arvoisen kasvatuksen. - Mikko on aina pärjännyt sekä herrojen että narrien seurassa. Hänellä on paljon tietoa ja taitoa keskustella erilaisten ihmisten kanssa, Marja sanoo.

Pääasia on kuitenkin se, että asioita on saatu eteenpäin. - Esimerkiksi tällä vuosikymmenellä on uudistettu metsälaki, metsätuholaki, puutavaramittauslaki, metsähoitoyhdistyslakia ja Suomeen on alkanut tulla lukuisiaisoja investointeja. Tiirola näkee, että suomalaisen yhteiskunnan vahvuus on se, että päätöksentekoprosessiin tuodaan erilaisia näkökulmia. - Silloin pitää omalta osaltaan olla pätevä argumenttiensa kanssa. EU-tasolla metsäasioissa pitää todella huolehtia suomalaisten edusta, sillä millekään muulle maalle metsäsektori ei ole niin merkittävä. Tiirolan ja MTK:n mielestä metsäpolitiikan pitäisikin olla kansallista, mutta ilmastoja energiakysymykset ovat globaaleja, joten niissä tullaan vääjäämättä metsäsektorin tontille. - Suomalaisen maaseudun asioita päätetään nykyisin paljon Brysselissä, Tiirola toteaa. - Kun asuu täällä aidolla maaseudulla, niin se antaa pohjan tuolla Brysselissä tai Helsingissä puhua sillä aidolla äänellä.

Tiirolan mukaan on viisasta, että toimitaan yli raja-aitojen ja ennakko-odotusten. - Pitää pystyä tekemään yhteistyötä ja kun sitä kakkua pystytään yhdessä kasvattamaan, siitä saa kaikki isomman palan. Minusta se on ollut huikea tarina, että kun vuonna 2009 näytti siltä, että metsäsektori vaipuu auringonlaskun alaksi, niin nyt se on taas kansantalouden merkittävin tekijä. Jotakin on tehtyporukalla oikein. Olen käyttänyt vertausta, että joka neljäs euro mitä tässä kansantaloudessa pyöritetään, lähtee tuolta kannolta. Sitä kautta on kaikkea hyvää voitu rakentaa tähän yhteiskuntaan. Ympäristöjärjestöjen kanssa ollaan usein napit vastakkain ja se Tiirolaan sekä harmittaa että ihmetyttääkin. - Ilmastonmuutoksen torjumisen tärkeydenhän tunnustavat kaikki, mutta sitä ihmettelen, että millä ympäristöjärjestöt korvaisivat öljyn, hiilen, muovit ja tekokuidut jos metsistä tehtäisiin museoita. Metsän kautta voidaan torpata näitä muutoksia ja luoda myös vaurautta, mikä on aika huikea juttu. - Tietämys on lisääntynyt ja maalla asuvat ihmiset, jos ketkä ovat parhaita luonnonsuojelijoita. Mehän asutaan täällä.

Tiirolan rakkain metsäliikuntamuoto on raivaussahan kanssa touhuaminen. Metsästämiseen ei nykyisin tahdo riittää aika, mutta petäjävetisille metsästäjille Tiirola haluaa antaa kiitosta siitä, että hommaa on hoidettu täällä tolkun tyylillä ja hirvikannat ja -vahingot pysyneet muuta maata maltillisempina.

Syksyn maakuntavaaleihin Tiirola on luvannut asettua ehdolle. - Olisi tärkeää olla myös Petäjävedeltä mukana siellä 69 valtuutetun mukana, vuodesta 2005 Petäjäveden kunnanvaltuutettuna ja Keski-Suomen maakuntavaltuutettuna toiminut Tiirola sanoo. Vaalimatematiikka ei lupaa helppoa läpipääsyä, sillä kuntavaalien tuloksen ja äänestysvilkkauden perusteella Petäjävedelle ei ennusteta yhtään valtuustopaikkaa. - No gallupit on tehtävä selätettäviksi; 600 ääntä se ainakin vaatii.