ITSENÄISYYSPÄIVÄN JUHLAPUHE 6.12.2017 JYVÄSKYLÄSSÄ

Arvoisa sodan kokenut sukupolvi, hyvä itsenäisyysjuhlayleisö!

Suomi on maailman vakain valtio ja vapain maa. Suomi on maailman turvallisin maa ja meillä on maailman vakain hallinto. Suomessa on maailman vähiten järjestäytynyttä rikollisuutta ja meillä on maailman riippumattomin oikeuslaitos. Suomi on maailman kolmanneksi vaurain maa ja meidän omistusoikeuden suoja on maailman toiseksi paras. Suomi on inhimillisen hyvinvoinnin vertailussa ja ihmisten perusoikeuksien suojelemisessa maailman paras maa. Meillä on EU:n kansalaisista toiseksi yleisimmin läheinen, johon turvautua tarvittaessa. Suomi on maailman kolmanneksi tasa-arvoisin maa ja meidän tuloeromme ovat teollistuneista maista viidenneksi pienimmät. Suomessa on maailman pienin riski altistua luonnononnettomuuksille, ja me pärjäämme maailman parhaiten ympäristön kehitystä ja tilaa kuvaavassa vertailussa. Suomessa on eniten metsiä ja me tuotamme Euroopan puhtainta ruokaa. Suomessa sattuu vähiten äitiyskuolemia maailmassa. Suomi on maailman toiseksi paras maa olla tyttö ja lapsillamme on maailman kolmanneksi turvatuin lapsuus. Suomen passi on maailman kolmanneksi vaikutusvaltaisin. Sillä pääsee matkustamaan ilman viisumia 175 maahan.

Luin edellä parikymmentä poimintaa sadasta kärkisijoituksen listasta tältä ja viime vuodelta, jotka Tilastokeskus keräsi itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi.

Jos 100 vuotta sitten olisi listausta tehty olisimme olleet useimmilla mittareilla Euroopan hännillä oleva köyhä maa. Paitsi satavuotiasta itsenäisyyttä, muistelemme tänä vuonna myös 150 vuotta sitten Suomea ravistelleita suuria nälkävuosia. Vuosien 1866-1868 välillä 10 prosenttia Suomen väestöstä kuoli nälänhädän seurauksena. Yhteiskunta ei silloin ollut varautunut vaikeisiin sääoloihin. Jyväsjärvikin oli vielä kesäkuussa 150 vuotta sitten jäässä ja Petäjävedellä mentiin juhannuskirkkoon jäitä pitkin. Syyskuun alun halla vei kaiken viljan. Yhteiskunta oli järjestäytymätön, sääty-yhteiskunnan tuloerot olivat valtavat ja maanomistusolot hyvin epäoikeudenmukaiset. Meidän on syytä tänä yltäkylläisyyden aikana muistaa se, että me asumme ja viljelemme maitamme maailman pohjoisimmilla alueilla. Ruokaturva ja huoltovarmuus laajemminkin ovat meille monia muita kansakuntia merkittävämpiä asioita.

Meitä edeltävät sukupolvet ovat ponnistaneet pohjalta. Satavuotiasta itsenäistä Suomea ja sitä rakentaneita sukupolvia on ilo juhlia suurta kunnioitusta tuntien. Historia auttaa ymmärtämään kysymystä, miksi meistä tuli meitä? Historia muistaminen ja ymmärtäminen auttavat oivaltamaan nykyisyyttä ja hahmottamaan myös tulevaisuuttaa.

Hyvä juhlayleisö,

Yhdistyksemme säännöissä määritellään nyt ja määriteltiin perustettaessa 106 vuotta sitten yhdistyksen toiminnan tavoitteet: Yhdistyksen tarkoituksena on herättää ja elvyttää kristillistä uskonelämää sekä yleensä edistää kristillissiveellisten elämäntapojen, kansanraittiuden ja isänmaallisen mielen vakiinnuttamista kansan keskuudessa. Isänmaa oli ollut yhdistyksen perustamisen aikoihin 100 vuotta autonominen osa Venäjän keisarikuntaa. Oma hallinto, lainsäädäntö, kulttuuri ja luterilainen kirkko herätysliikkeinen oli saanut vahvistua koko 1800 -luvun autonomian eli itsehallinnon huomassa. Eduskunta oli perustettu 1907, mutta yhdistyksemme perustamisen aikoihin eletiin jo ns toista sortokautta. Pietarissa nosti päätään isovenäläinen politiikka. Samana vuonna keisari antoi asetuksen yleisvaltakunnallisesta lainsäädännöstä, joka käytännössä riisti Suomen senaatilta ja eduskunnalta lähes kaiken lainsäädäntövallan.

Venäläistämispyrkimykset vahvistivat suomalaisten kaipuuta itsenäisyyteen eikä ole lainkaan ihme, että isänmaalliset ajatukset olivat vahvasti esillä tuona aikana. Ensimmäinen maailmansota, jääkäriliike, lokakuun vallankumous Venäjällä valmistivat maaperää sille, että eduskunta ja senaatti päätyivät antamaan itsenäisyys julistuksen tasan 100 vuotta sitten.

Tänään syttyvät Suomen kodeissa 100 vuotisen itsenäisyyden kunniaksi perinteiset sinivalkoiset kynttilät. Ulkomaalaisen silmin Suomen itsenäisyyspäivän juhlinta voi vaikuttaa vakavalta - jopa surumieliseltä, näin olen kuullut kerrottavan. Tästäkin juhlasta lähetämme seppelpartion sankarihaudoille. Selityshän on uhreissa niin kuin lippulaulussakin sanotaan: Isät, veljet, verellään vihki sinut viiriksi vapaan maan. Uhraukset ovat olleet suuria. Siksi itsenäisyys on meille ehkä suurempi ja vakavampi asia kuin monelle muulle kansalle. Arvokasta ja kunnioittavaa suhtautumistamme vahvistaa vielä se, että keskuudessamme yhä onneksi vielä on sotaveteraaneja, lottia, sotilaspoikia, pikkulottia, kotirintamaa pystyssä pitäneitä silloisia nuorukaisia, evakkotien kokeneita ja sotaorpoja. Heidän tarinansa pitää meidät kiinni siinä todellisuudessa, missä olosuhteissa Suomi itsenäisyytensä säilytti ja miten pahimmillaan olisi Suomen kansalle voinut käydä.

Hyvä sodan kokenut sukupolvi,

Sata vuotta sitten itsenäistymisen jälkimainingeissa vapaus- ja sisällissodan seurauksena menehtyi yli 35 000 suomalaista. Kansa oli syvästi kahtiajakautunut. On suoranainen ihme, mihin suomalainen demokratia 1920- ja 1930 luvuilla pystyi paikatessaan veljessodan haavoja. Lex Kalliona tunnettu torpparivapautuslaki oli ehkä suuri yksittäinen tekijä kansalliselle eheytymiselle. Talvisodassa Neuvostoliiton hyökkäystä otti vastaan yksituumainen kansa. Puhuttiin talvisodan hengestä joka ikään kuin sinetöi reilua paria vuosikymmentä aikaisemmin annetun itsenäistymisjulistuksen. Toisen maailmansodan vuosina 1939-1945 sodat veivät noin 100 000 suomalaisen hengen. Marsalkka Mannerheim kirjoitti tuolloin:" Kun tämä sota kerran loppuu, tulee Suomen itsenäisyys olemaan lujemmalla pohjalla kuin tähän saakka; se tulee nojautumaan yhtenäiseen kansaan ja koeteltuun armeijaan, jonka uroteot ovat herättäneet maailmalla ihailua; armeijaan, joka on lähtenyt kansasta, eikä koskaan voi olla olematta osa sitä armeijaa, jota Suomen kansa tulee rakkaudella ja ylpeydellä vaalimaan."

Ylipäällikön päiväkäskyssä sanottiin: "Me taistelemme kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta". Presidentti Kyösti Kallio puhui itsenäisyyspäivän radiopuheessaan vuonna 1939, kuinka Neuvostoliiton hyökkäys oli väärä ja epäoikeudenmukainen teko maatamme kohtaan. Hyökkäys kuitenkin yhdisti suomalaiset. Hädän hetkellä haettiin voimaa myös isien uskosta. Raamattuja jaettiinkin rintamalle, ja jokaiseen Uuteen Testamenttiin liitettiin Presidentti Kyösti Kallion kehotus:

"Kehotan kaikkia, jotka tänä vakavana aikana palvelevat Isänmaata, lukemaan tätä kirjaa. Esi-isämme ovat vuosisatojen kuluessa, sekä ahdingossa ja vainossa että rauhan päivinä ammentaneet Raamatusta elämää, voimaa ja lohtua."

Rauhan aika on vallinnut yli 70 vuotta. Meneillään ovat viimeiset hetket vuorovaikukseen veteraanisukupolven kanssa. Veteraanisukupolven kunnioitus ja vapaudesta kiittäminen on tärkeää. Meidän geopoliittinen sijaintimme idän ja lännen välissä tarkoittaa sitä, että vapautta ja itsenäisyyttä ei koskaan saa pitää itsestäänselvyytenä. Himmetä ei muistot koskaan saa. Meillä on vastuu siirtää sukupolvikokemuksia aina uusille sukupolville. Kaikilla suvuilla on omat tarinamme.

Usein olen ajatellut isäni äitiä, joka jäi talvisodan joulun alla leskeksi kuuden orvon kanssa. Isäni oli heistä nuorimmainen ja vain 11 kk ikäinen. Juuri jouluksi tuli viesti, että pappani Matti oli kaatunut Savukosken korpitaisteluissa. Olemme saaneet lukea Matin veljen Aukustin puhuttelevaa kirjettä: Lainaus alkaa "Täällä jossain 13.1.1940: Tuli voittamaton halu sinulle vähän kirjoitella. Se tuntuu niin lähelle käyneen, kun omaan Veljeen, että se tuntuu, että ei sitä jaksa tätä maailmaa taivaltaa eteenpäin. Kun minä ajattelen niitä orpoja lapsi raukkoja, joilta Jumala on nähnyt hyväksi isän pois ottaa. --- Jäi minulle ihana muisto Matista. Siellä edellisessä paikassa, kun hyvästeltiin, niin Matti sano, että "Taivaassa tavataan". Oli lysti nähä Matin kasvot, oli onnellisen näköset, kun sain tilaisuuten käydä häntä katsomassa, kun Matti lepäsi valkoisella vuoteella kaikki taistelut voittaneena." Lainaus päättyy.

Sotien myötä maamme itsenäisyys on nähty vahvasti miesten kautta. Miehethän sodassa olivat, taistelivat ja kaatuivat, siksi itsenäisyyskin on nähty miesten saavuttamana. On syytä puhua myös siitä, mikä oli naisen rooli sotien aikana ja mikä merkitys naisilla oli itsenäisyyden saavuttamisessa ja sen uudelleen lunastamisessa. Lotista on julkaistu viime vuosina useita kirjoja ja dokumentteja. Ruoantuotanto, sotateollisuus, kotirintaman perinteiset miesten työt mottimetsästä lähtien jäivät naisten harteille.

Mummoni oli hyvä kertoja. Muistelen lämmöllä niitä tarinoita, joista sai oppia tyytyväisyyttä. Äitini on kirjoittanut joitakin tarinanpätkiä muistiinkin. Lainaus: "Hiihdin monta kertaa kauppareissulle Pudasjärven Kurenalle, jonne oli matkaa runsaat 20 kilometriä suoraan järvenselkiä pitkin hiihtäen. Selkärepussani oli iso paketti kotikirnuttua voita, jolla vaihdoin kirkonkylän rouvilta vaatteita ja taloustavaroita.

Paluumatkalla olin monesti, niin väsynyt, että kyyristyin suksien päälle vähäksi aikaa levähtämään. Pienen torkahduksen jälkeen jatkoin hiihtoa. Olihan minun jouduttava lasteni luokse ja lehmien hoitoon. Lapset tietenkin odottivat äitiä ja pieniä tuliaisia. Vanhin tytär, oli pitänyt huolta perheen pienimmistä, minun lähtiessäni varhain aamulypsyn jälkeen hiihtäen Kurenalle asioimaan. Suuren perheen toimeentulokin oli kovan työn takana. En ole katkera, enkä moiti herroja, enkä kunnan päättäjiä. Sain aina hyviä neuvoja kunnan virkamiehiltä tukalissakin elämäntilanteissa."

Tyytyväisyyteen nämä tarinat meitä opettavat ja suureen kiitollisuuteen Suomea maailman parhaaksi kansakunnaksi rakentaneita sukupolvia kohtaan.

Hyvä juhlayleisö,

Kun seuraa tämän ajan mediaa ja sosiaalisen median keskusteluita, tulee mieleen, että pitäisikö meidän pysähtyä miettimään jokaisen itse tykönämme useamminkin kuin näin juhlapäivänä ja juhlapuheissa, onko se arvopohja, jolle itsenäinen Suomi on rakennettu murentumassa? Luottamus korkeimman johdatukseen oli vahvaa vaikeina aikoina, mutta onko sille enää sijaa suomalaisessa yhteiskunnassa? Vaikka lähes kaikilla mittareilla mitattuna olemme maailman paras maa, kuten puheeni alussa luettelin, tuntuu että vihapuhe ja panettelu ja päättäjien soimaaminen valtaavat yhä enemmän sijaa etenkin sosiaalisessa mediassa. Yhä harvemmin puhutaan enää kodista, uskonnosta ja isänmaasta tai kristilliseettisistä arvoista. Ahneus, itsekkyys ja minä itse, heti -mentaliteetti tarttuvat kovin helposti yltäkylläisyyden keskellä. Ääriajattelua on ollut läpi ihmiskunnan historian. Se, että ihmiset ovat koulutetumpia ja näennäisesti sivistyneempiä ei tunnu sitä vähentävän - joskus tuntuu, että päin vastoin. Yhteiskunta koostuu yksilöistä, jokaisen meidän on syytä katsoa juuri omaa napinläpeä, onko sydän paikallaan, kun puhutaan lähimmäisenrakkaudesta, heikompien auttamisesta, pakolaisista tai oikeasta isänmaanrakkaudesta.

Näitä meidän on hyvä miettiä, mutta olla kiitollisia samalla miten hyvä maa meillä on.

Jumala isänmaatamme siunatkoon!