Ilmastosankarista eli Suomen metsistä tehdään nyt konnaa

PÄÄKIRJOITUS & MIELIPIDE 19.10.2018 3:00
Mikko Tiirola

Kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) raportti ilmastonmuutoksen vaikutuksista on herättänyt valtavan julkisen keskustelun, jossa useat johtavat poliitikot, huolestuneet kansalaiset ja tiedotusvälineiden edustajat ovat esittäneet, jos jonkinlaisia ratkaisukeinoja.

Ilmastonmuutoksen torjunta on otettava tosissaan. Ilmastonmuutos on isoin maailmanlaajuinen ongelma, mutta pieni Suomi ei voi selättää sitä yksin.

Suomi on niiden kuuden maan joukossa, joka on vähentänyt jo nyt päästöjä eniten maailmassa. Suomi aiheuttaa CO2-päästöistä 1,4 promillea eli reilun tuhannesosan.

Puolan suurin hiilivoimala tuottaa 3,5-kertaisesti enemmän CO2-päästöjä kuin koko Suomen liikennesektori.

Saksassa, jossa on toteutettu energiavallankumousta, puretaan kokonaisia kyliä uusien hiilikaivosten alta. Ilmastonmuutoksen todellisiin aiheuttajiin - hiilen, öljyn, maakaasun ja sementin käyttöön - pitäisi puuttua.

MUTTA MISTÄ keskustellaan Suomessa?

IPCC:n raportin julkaisun jälkeisenä päivänä Helsingin Sanomat kuvitti ilmastonmuutoksesta kertovan pääjuttunsa kuvalla avohakkuualasta. Ei ollut kuvaa Helsingin kivihiilikasoista, vaikka Helen (Helsingin omistama energiayhtiö) tuotti vuonna 2017 koko Suomen sähköntuotannon CO2-päästöistä 42 prosenttia.

Suorastaan pähkähulluilta tuntuivat Hesarissa esitetyt ehdotukset puunjalostuksesta luopumisesta kokonaan hiilinielujen maksimoimiseksi.

Yhtäkkiä metsien käytöstä tehdään ilmastokonna. "Etelän media" kauhistelee hiilinielun pienenemisestä.

Moni ei ymmärrä, mitä se tarkoittaa. Se ei tarkoita puuston hiilivaraston vähenemistä, vaikka hakkuita lisätään. Hiilinielun pieneneminen tarkoittaa vain metsiin kertyvän hiilivaraston kasvunopeuden hidastumista.

Ilmastoahdistuneilta poliitikoilta ja medialta unohtuu, että vaikka hakkuiden rajoittaminen Suomessa johtaisi hetkelliseen kirjanpidolliseen ilmastohyötyyn, olisi se ilmaston kannalta turmiollista. Tämä siksi, että uusiutuvista materiaaleista on markkinoilla pulaa. Jos Suomessa ei käytetä metsiä, lisätään hakkuita alueilla, missä aiheutuu totaalista metsäkatoa.

HAKKUIDEN RAJOITTAMINEN iskisi myös puurakentamiseen, jonka lisäämistä pidetään yleisesti tehokkaimpana ilmastopolitikkana. Suomi tuottaa kolme prosenttia maailman sahatavarasta, joten kasvun varaa on.

Suomalainen metsänkasvatus perustuu täysin tukin tuottamiseen. Kuitu- ja energiapuu ovat meillä tukinkasvatuksen sivutuotteita.

Isoja tukkeja ei saada, ellei metsiä harvenneta. Sivutuotteet kannattaa käyttää sellun ja bioenergiantuotantoon. Biopolttonesteetkin ovat meillä puurakentamisen kiertotaloustuotteita, joilla voi tehdä jatkossa liikenteestä ekologisempaa. Jos siinä ei onnistuta, on turha puhua aasialaisten varaan perustuvaan ekomatkailuun panostamisesta Keski-Suomessa.

Yllättävintä oli, että SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne vaati ilmastohysterian keskellä hakkuiden rajoittamista (KSML 13.10.), vaikka samanaikaisesti julkaistu Valtakunnan metsien 12. inventointi osoitti täysin päinvastaista. Onneksi demarikentän puuttuminen asiaa sai Rinteen viestintävastaavan lieventämään oppositiojohtajan kantoja (KSML 16.10.).

Sekä kansantalouden että ilmaston kannalta ilmastoviisas ratkaisu on puunkäytön lisääminen ja metsien hiilinielun kasvua kiihdyttävät toimet kuten metsänhoitoon kannustaminen, metsittäminen ja tuhkalannoituksen lisääminen. Onneksi EU on tuoreessa Biotalousstrategiassaan antamassa metsien käytölle sen roolin, mikä sille ilmastonmuutoksen torjunnassa kuuluu.

Mikko Tiirola

metsävaltuuskunnan puheenjohtaja

MTK ry

Petäjävesi