Huomenlahja uudelle ympäristöministerille

Metsänomistajina olimme tyytyväisiä, kun Orpon hallituksen ohjelmaan saimme vaikutettua monia hyviä kirjauksia. Hallitusohjelmassa luvataan mm vahvistaa omaisuudensuojaa ja edistää luonnonsuojelua yksityisten metsänomistajien vapaaehtoisten toimien kautta.

Nyt olemme huolissamme, kun Espoon johtoon siirtyvä ympäristöministeri Kai Mykkänen tuli Hukkajoen raakkutuhon ylireagoinnillaan aiheuttaneeksi pahan luonnonsuojelukonkelon. Hän meni sopimaan metsäfirmojen pomojen kanssa ohi metsänomistajien etujärjestön sadan metrin levyisestä puun oston ulkopuolelle jäävistä harmaan suojelun alueista kaikkiin raakkujokivarsiin. Joku on sanonut, että oli onni, että varomaton Mykkänen ei ollut ulkoministeri. Se ei paljoa lämmitä niitä metsänomistajia, jotka ovat joutumassa hänen hätiköintinsä maksumiehiksi. Raakkukuolemissahan ei ollut lainkaan kyse suojavyöhykkeistä, vaan joen ylityksestä.

Samalla raakkutuho näyttää tehneen ympäristöministeriön ohjauksessa olevien ELY-keskusten ohjeistukset muidenkin lajien suojelun osalta puumarkkinoilla lainsäädäntöön rinnastettaviksi metsienkäytön rajoitteiksi. Tämä on selkeästi hallitusohjelman vastaista. Metsänomistajan ja metsätoimihenkilön pitäisi aina tietää, mitä laki velvoittaa, mitä sertifiointi vaatii ja mitä näiden lisäksi ELY-keskukset haluavat ohjeistaa. Nyt näin ei enää ole.

Olen kuullut tapauksista, joissa yhdelle leimikolle ELY-keskus on antanut tänä syksynä jopa kahdeksaa erilaista ohjeistusta, jotka johtavat siihen, että kukaan ei osta sellaista leimikkoa. Olen kuullut kanahaukan pesäpuun ympärille ELY-keskuksen vaatimasta suojavyöhykkeestä, jonka hintalappu metsänomistajalle on 17 000 euroa, ja ohjeistuksesta, joka estää maanmuokkaustoimet ja jopa istutustyön kanahaukan pesintäaikana 28 hehtaarin alueella pesäpuun ympärillä. Tuskin tämänkaltaiset kohtuuttomuudet edistävät kanahaukan suojelua ja sen hyväksyttävyyttä.

Perustuslain mukaan vastuu ympäristöstä kuuluu kaikille. Sana kaikille tarkoittaa sitä, että kaikkien pitää siihen osallistua, myös taloudellisesti. Vastuuta luonnonsuojelun kustannuksista ei voi kaataa yksin metsänomistajan maksettavaksi.

Hallituksella ei jää ELY-keskuksen lain tulkintojen jälkeen muuta vaihtoehtoa, mikäli se ohjelmaansa haluaa toteuttaa, kuin avata rajatusti tuore luonnonsuojelulaki. Lajisuojelulle pitää säätää metsälaista tuttu euromääräinen maksimi eli omavastuuosuus – siis se siivu mikä perustuslain hengessä voitaisiin katsoa kuuluvan lajisuojelusta metsänomistajan osuudeksi. Omavastuuosuuden täyttyessä yhteiskunnan tulee kantaa korvausvastuu.

Lakimuutoksen lisäksi hallituksen on tehtävä ELY-keskusten ohjeistuksen roolille selkeytys. Metsänomistajille ja metsätoimihenkilöille on selkeästi tuotava ilmi, mikä on lakiin kirjattu vaatimus ja mikä vapaaehtoinen ohjeistus. Selkeitä, yhtenäisiä ja ristiriidattomia ohjeita emme vastusta. Ne voivat toimia apuna luontoarvomarkkinoiden synnylle.

Haluamme antaa nämä evästykset Mykkäsen seuraajaksi valittavalle uudelle ympäristöministerille huomenlahjaksi. Luottamuksen palauttaminen on välttämätöntä, jotta tärkeässä luonnonsuojelutyössä voi onnistua.

Lisäksi uusi ympäristöministeri tekisi merkittävän luonnonsuojeluteon, kun linjaisi, että arvokkaatkin lajiesiintymät kerrottaisiin aina maanomistajalle. Se ei tekisi niistä julkisia, mutta se mahdollistaisi luontoarvomarkkinoiden kehittymisen ja edistäisi positiivista lajisuojelua.

Mikko Tiirola

Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja, MTK r.y.