Huhtikuun eduskuntavaaleja kohti

MHY Keski-Suomi Metsänomistajat-lehti 1/2015
Mikko Tiirola

Eduskuntavaalien alla on kiihtynyt keskustelu siitä, miten puumarkkinoita pitää kehittää, kun metsäteollisuuden puun käyttö kasvaa. Luontojärjestöt ovat varoitelleet biodiversiteetin köyhtymisestä ja metsäteollisuus on yhtenä rintamana lähtenyt vaatimaan passiivisten metsänomistajien aktivointia ennakkoveromalliksi ristityllä metsänomistusmaksulla. Täytyy myöntää, että on ollut vaikeuksia pysyä rauhallisena näiden avausten kanssa.

Luontojärjestöille olen esittänyt kysymystä, että laitatteko te koskaan asioita tärkeysjärjestykseen? Uusiutuvien luonnonvarojen kestävä käyttö vastaan töpselistä tuleva kivihiilellä tuotettu sähkö. Minä uskon, että myös luonnon kannalta metsien kestävä käyttö sertifiointineen on viisasta. Hyvin hoidetut metsät eivät ole luontoarvojen ja virkistyskäytön vastakohta - päinvastoin. Metsien käyttö pelastaa maailman.

Iso metsäteollisuus ei oikeasti ole huolissaan puun riittävyydestä. He ymmärtävät metsätilastoja ja tietävät, että puuta on. Kysymys puusähkön tuki ja metsätilojen sukupolvenvaihdoshuojennus kiistoissa onkin kuitupuun hinnasta ja puunkorjuu logistiikan hallinnasta. Puumarkkinoiden perisynti on tukki- ja kuitupuumarkkinoiden täydellinen eriytyminen. Kuitupuusta ei käytännössä ole kilpailua, vaan kaikki puumarkkinoiden hintavaihtelut kohdistuvat tukkiin. Sellukuidun hinta on 2000-luvun alusta reaalisesti laskenut noin 20 ja kuusikuidun yli 40 prosenttia. Kuitupöllin hinta ei ole korreloinut metsäteollisuuden tuloksentekokyvyn tai lopputuotemarkkinoiden hintakehityksen kanssa. Metsäyhtiöiden tuloksentekokyky sellupuun jalostuksessa on 2010-luvulla ollut parinkympin luokkaa per jalostettu raakapuupuumotti. Kuitupuun hinnassa tämä ei ole näkynyt kuin negatiivisesti. Vaikka sellun hinta elää markkinoiden mukana, on pöllin hinta ollut kuin koomaan vaipuneen aivokäyrä ja sitä metsäteollisuus vahtii "pissihaukan" tavoin.

Paras tapa huolehtia puumarkkinoista, on huolehtia, että koko ketjun kaikki lenkit menestyvät. Hirvittävän vaikeaa on ollut ymmärtää, että metsäteollisuus on lähtenyt eduskuntavaalien alla vetämään niitä vankkureita, joilla metsänomistajille - siis raaka-aineen tuottajille - vaaditaan lisärasitteita. Erityistä kummastusta minussa on herättänyt se, että näillä vankkureilla istuu myös Metsäliitto osuuskunta, jonka pitäisi kaiken logiikan mukaan toimia toisin.

Huhtikuussa ovat eduskuntavaalit. Keski-Suomessa on yli 200 000 äänioikeutettua. Neljä vuotta sitten äänioikeuttaan käytti 148 000 keskisuomalaista, kun äänestysprosentti jäi 69 %:n. Yli kahden hehtaarin metsätiloja on Keski-Suomen vaalipiirin alueella noin 23 000. Metsätilan omistajia, joista lähes kaikki ovat myös äänioikeutettuja, on reilu 40 000. Viime vaaleissa maakunnan suurin puolue, Keskusta, keräsi reilut 32 000 ääntä. Näistä luvuista voi päätellä, että puolueiden ja ehdokkaiden kannattaa huomioida eduskuntavaalikampanjassa metsänomistajien näkökulmia. Pakkokeinoilla ei metsätaloutta kehitetä, on se viesti, jonka minä olen saanut metsänomistajilta. Tätä viestiä kannattaa Arkadianmäelle tähtääviltä varmistella, ennen kuin äänensä uurnaan laskee.

Mikko Tiirola

Metsävaltuuskunnan pj, MTK r.y.

Petäjävesi