Hallituksen täsmennettävä luonnonsuojelulakia

PUDASJÄRVELÄINEN | MTK-liite | KOLUMNI

Tutkitusti MTK:n jäsenet haluavat suojella luontoa ja luontoarvoja. Samalla jäsenemme haluavat, että omaisuuden suojaa kunnioitetaan. Molemmat ovat ylisukupolvisuuden peruspilareita. Alkuvuodesta julkaisimme maa- ja metsätalouden monimuotoisuustiekartat. Otamme monimuotoisuustyö tosissamme.

Orpon hallitus lupaa ohjelmassaan vahvistaa omaisuudensuojaa, mutta ilman korvausperusteiden ulottamista luonnonsuojelulain lajisuojelupykäliin metsänomistajan omaisuudensuoja uhkaa romahtaa. Perustuslaissakin lukee, että vastuu ympäristöstä kuuluu kaikille – siis kaikille meille yhteisesti ja myös kustannusten osalta.

Ympäristöministeri Mykkäsen ylireagointi ja diili metsäyhtiöiden kanssa Hukkajoen rakkupuron yliajon jälkeen rikkoi hallitusohjelman henkeä. Samalla raakkutuho näyttää tehneen ELY-keskusten ohjeistukset puumarkkinoilla lainsäädäntöön rinnastettaviksi metsienkäytön rajoitteiksi. Tätä ei voi hyväksyä. Metsänomistajan ja metsätoimihenkilön pitää aina tietää, mitä laki velvoittaa, mitä sertifiointi vaatii ja mitä näiden lisäksi ELY-keskukset haluaa ohjeistaa. Nyt näin ei valitettavasti ole.

Olen saanut yhteydenottoja useiden muidenkin lajien suojeluun liittyvistä ELY-keskusten ohjeistuksista kuin raakuista niin metsänomistajilta, metsänhoitoyhdistyksiltä kuin puunostajiltakin. ELY-keskusten tekemät luonnonsuojelulain lajisuojelun tulkinnat näyttävät jäävän kokonaan metsänomistajien maksettavaksi.

Esimerkiksi Keski-Suomen ELY-keskus on ryhtynyt vaatimaan kanahaukan pesäpuun ympärille 50 metrin säteellä koskematonta suojavyöhykettä ja 28 hehtaarin alueelle rajoitusta pesimäaikaiselle hakkuulle, maanmuokkaukselle ja jopa taimien istutukselle. Koska uuden luonnonsuojelulain lajisuojelupykälistä puuttuvat täysin korvausperusteet kotkaa, merikotkaa ja kalasääkseä lukuun ottamatta, on kyseisille metsänomistajille aiheutumassa yhdestä kanahaukan pesästä yli 15 000 euron tulon menetys. Jos kyseessä olisi kotkan pesäpuu, korvaukset tulonmenetyksestä maksettaisiin. Luonnonsuojelulakiin on jäänyt valuvika. Luonnonsuojelun hyväksyttävyyden nimissä valuvika on välttämätöntä korjata, jos hallitus aikoo pitää ohjelmastaan kiinni.

Perustuslain mukaan vastuu ympäristöstä kuuluu kaikille. Sana kaikille tarkoittaa sitä, että kaikkien pitää siihen osallistua, myös taloudellisesti. Vastuuta luonnonsuojelun kustannuksista ei voi kaataa yksin metsänomistajan maksettavaksi.

Hallituksella ei jää ELY-keskuksen lain tulkintojen jälkeen muuta vaihtoehtoa, mikäli se ohjelmaansa haluaa toteuttaa, kuin avata rajatusti tuore luonnonsuojelulaki. Lajisuojelulle pitää säätää metsälaista tuttu euromääräinen maksimi eli omavastuuosuus – siis se siivu mikä perustuslain hengessä voitaisiin katsoa kuuluvan lajisuojelusta metsänomistajan osuudeksi. Omavastuuosuuden täyttyessä yhteiskunnan tulee kantaa korvausvastuu.

Lakimuutoksen lisäksi hallituksen on tehtävä ELY-keskusten ohjeistuksen roolille selkeytys. Metsänomistajille ja metsätoimihenkilöille on selkeästi tuotava ilmi, mikä on lakiin kirjattua vaatimusta ja mikä on ohjeistus. Yhtenäiset ja ristiriidattomat ohjeet ovat tervetulleita, ja ne voivatkin toimia apuna luontoarvomarkkinoiden synnylle.

Lajisuojelun akilleen kantapääksi on muodostumassa myös se, että metsänomistajalle ei anneta tietoa kaikista hänen maillaan olevien uhanalaisten lajien esiintymistä. Luonnonsuojelun etu on se, että arvokkaatkin kohteet kerrotaan maanomistajalle. Se ei tee niistä julkisia, mutta se mahdollistaisi luontoarvomarkkinoiden kehittymisen ja edistäisi lajisuojelua. On kohtuutonta, että metsänomistaja saa vasta tehtyään puukapan selville, että hänellä onkin jotakin arvokasta.

Mikko Tiirola

Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja, MTK r.y.