Hakkuutavoista ei pitäisi tehdä politiikkaa

Osa ympäristöjärjestöstä kerää parhaillaan nimiä kansalaisaloitteeseen avohakkuiden kieltämiseksi valtion mailla. Tämän lisäksi luonnonsuojeluliitto haluaa tuoreessa metsäohjelmassaan tehdä rajoittaa avohakkuita myös yksityismailla ja siirtymäajan jälkeen luopua avohakkuista kokonaan. Eikä tämä edes riitä. Järjestö vaatii myös hakkuille naapurikuulemista ja valitusoikeutta.

Avohakkuut historiaan kampanjaa vauhditetaan muutaman tunnetun lintulajin ja mustikan peitteisyyden vähenemisellä. Väheneminen pannaan harjoitetun metsätalouden piikkiin, vaikka 45000 Suomessa elävän lajin joukkoon mahtuu aina sekä runsastujia että vähenijöitä. Syy lajien määrän vaihteluun voi olla hyvin moninainen ja niistä vähäisin ei liene ilmastonmuutos. Luonto ei ole koskaan stabiili. Itse asiassa Suomen luontotyypeistä metsillä menee parhaiten uhanalaisluokituksessa: metsälajeiksi luokiteltuja lajeja on puolet, mutta kaikista uhanalaisiksi luokitelluista on metsälajeja kolmannes.

Lahopuun lisääminen on metsälajien monimuotoisuustyössä keskeistä. Sen eteen metsäalan toimijat ovatkin kehittämässä käytäntöjä niin tasaikäis- kuin jatkuvan kasvatuksen metsiin. Avohakkuiden kieltämistä ei kuitenkaan voi perustella luonnon monimuotoisuuden turvaamisella. Jyväskylän yliopiston soveltavan ekologian professori Mikko Mönkkönen arvioi kysymystä (Metsälehti 7.6) niin, että "jatkuvaan kasvatukseen siirtyminen ei välttämättä vähentäisi uhanalaisten lajien määrää, vaan niitä olisi todennäköisesti suunnilleen yhtä paljon kuin nyt, tosin ne olisivat eri lajeja". Uhanalaisten metsälajien joukossa on merkittävä määrä esimerkiksi paloista riippuvaisia lajeja. Avohakkuualojen kulotuksen lisääminen auttaisi tähän paremmin kuin avohakkuiden kieltäminen.

Tukijoita aloitteelle houkutellaan myös hyvin kiistanalaisella väitteellä: "Avohakkuut hidastavat kamppailuamme ilmastokatastrofia vastaan". Harsintametsätalouden jälkeinen kehitys ei tue väitettä. Suomen metsät on saatu huimaan kasvuun ja samalla vahvaksi hiilinieluksi aikana, jolloin avohakkuun avulla uudistaminen on ollut vallitseva menetelmä. Puuston vuotuinen kasvu on melkein kaksinkertaistunut ja metsissä kasvava puuston määrä (hiilivarasto) on noussut yli miljardilla motilla ajasta, jolloin avohakkuita alettiin tehdä. Yksi merkittävä tekijä kasvun kiihtymisessä on jalostus. Jalostetulla viljelymateriaalilla saavutetaan viidenneksen kasvun lisä. Ilman avohakkuuta ja metsänviljelyä sekin hiilensidontaa vahvistava tekijä jäisi hyödyntämättä.

Suomessa metsäpinta-alasta avohakataan reilu puoli prosenttia vuosittain. Avohakkuualojen pinta-alakin on pienentynyt Osaran aukeiden ajoista niin, että yksityismetsissä niiden keskikoko on jo alle 2 hehtaaria. Metsähallituksen maillakin aukkojen koko on pienentynyt oleellisesti ja sitä kehityssuuntaa kannattaa jatkaa. Jos avohakkuu kiellettäisiin metsänhoitomenetelmänä ja sama puumäärä pitäisi korjata metsistä teollisuuden raaka-aineeksi, vaatisi se luonnollisesti isomman hakkuilla käsiteltävän pinta-alan, koska jatkuvassa kasvatuksessa ei hakkuualalta korjata kaikkea puuta pois. Se lisäisi merkittävästi puunkorjuuta myös lintujen pesintäaikaan ja aiheuttaisi urapainumia sateisina kausina vastaavasti isommille pinta-aloille.

Luontojärjestöissäkin kannattaisi välillä muistaa, että enemmän kuin joka neljäs Suomesta lähtevä nettomääräinen vientieuro alkaa tiensä puun kannolta. Sen avulla pyöritetään pitkälti hyvinvointivaltiota, joka mahdollistaa koulutuksen, tutkimuksen, metsien suojelun ja monen muun luontojärjestöillekin tärkeän asian. Vihreiden puoluekokouksessa taisi paljastua Avohakkuut historiaan kampanjan poliittinen ulottovuus. Se ei ole hyvä asia. Lainsäätäjän ei pitäisi missään tapauksessa ryhtyä tekemään metsänhoitomenetelmien valintaa.

Olen vakuuttunut, että sadat tuhannet suomalaiset metsänomistajat haluavat itse päättä metsänhoitomenetelmästään. Tutkimus tuottakoon päätöksentekoon tietoa ja markkinat ohjatkoon puun hinnalla menetelmien valintaa. Suomalainen metsä on niin monimuotoinen paikka, että eri menetelmille löytyy jokaisen metsänomistajan mailta tilaa.

Mikko Tiirola

Metsävaltuuskunnan puheenjohtaja, MTKr.y.