Aurinko- ja tuulivoimalat maksavat pelloista ja metsistä huippuvuokraa - yhden spimusehdon pitäisi soittaa hälyytyskelloja

https://yle.fi/a/74-20061430

Maanomistaja voi tienata moninkertaisesti, jos tämä vuokraa metsänsä tai peltonsa aurinko- tai tuulivoimalalle normaalin viljelyn tai metsänkasvatuksen sijaan.

Perinteinen metsänkasvatus ja pellonvuokraus viljelykäyttöön ovat saaneet tuottomielessä vakavan kilpailijan metsien ja peltojen käytöstä: aurinko- ja tuulivoimalat. Voimalayhtiöt maksavat vuokra-alueistaan selvästi niitä parempaa hehtaarivuokraa.

– Ne ovat moninkertaisia verrattuna siihen, minkälaista tuottoa metsästä saa ja useimmiten myös peltovuokriin verrattuna, sanoo MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola.

Hehtaari perusmetsää kasvaa puuta vuodessa keskimäärin 150–200 euron edestä. Pellosta saa vuosivuokraa yleensä 150–300 euroa hehtaarilta.

Voimaloiden maksamia hehtaarivuokria ei toistaiseksi tilastoida virallisesti, ja vuokrat myös vaihtelevat suuresti muun muassa sijainnin ja maaperän laadun suhteen.

– Hintahaarukka aurinkovoimahankkeissa on laaja, lähtee 500 eurosta ja olen kuullut jopa kolmen tonnin vuosivuokrista hehtaarilta. Keskitaso on tuhannen euron kahta puolta vuodessa, sanoo hankekehittäjä Reijo Lahtonen keskisuomalaisesta hankekehittäjäyhtiö Westwindistä.

Aurinkoenergiaa rakentavan Solarigo Systemsin toimitusjohtaja Antti Koskelainen sanoo, että pohjoisessa hehtaarivuokrat ovat muutamia satasia vuodessa, etelässä yli tonninkin.

– Hintaan vaikuttaa sijainnin ohella se, miten helposti voimala on kytkettävissä yleiseen sähköverkkoon eli kuinka lähellä on esimerkiksi sähkönsiirtoyhtiön sähköasema.

Ylikuumenemista havaittavissa

Tuulivoimalakorvaukset vaihtelevat suuresti. Lahtonen heittää karkeaksi vuokrahaarukaksi myllyä kohden 5 000–28 000 euroa vuodessa.

– Vaikutusaluekorvaus tuulenottoalueella liikkuu tällöin 250–600 euron hehtaarisummissa. On kuitenkin syytä korostaa, että pyörimässä olevien myllyjen maanvuokrat ovat kenties puolta pienemmät. Nyt on ylikuumenemista havaittavissa, "kiitos" Putinin, Lahtonen sanoo.

Monesti maksetaan myös sopimuksen ns. allekirjoituspalkkio sekä varausvuokraa hankkeen valmisteluajalta. Nämä korvaukset jäävät murto-osaan varsinaisesta vuokrasta.

Hälytyskellot soimaan

Hyvät vuosikorvaukset ovat vauhdittaneet voimaloiden nousua. Tänä vuonna myös aurinkovoimalahankkeet ovat yleistyneet nopeasti.

– Totta kai voimalat ovat kiinnostavia maaomistajan näkökulmasta. Kun tarjotut vuokratasot monesti ylittävät moninkertaisesti pellon tai metsän tuoton, niin euro näissä toimii konsulttina, Tiirola tähdentää.

Tiirola varoittaa metsänomistajaa tuijottamasta pelkkää tuotannonaikaista vuosivuokraa miettiessään vuokrasopimuksen allekirjoitusta.

– Sopimuksissa on lukuisia tekstikohtia, jotka pitää myös ottaa huomioon. Kymmenien vuosien vuokrasopimuksissa on kysymys seuraavankin sukupolven käytön rajoituksista, Tiirola muistuttaa.

Esimerkiksi indeksiehto on hyvä olla mukana, jotta vuokra seuraa yleistä hintojen nousua koko sopimusajan. Myös sopimuksen purkuehto tarvitaan, jottei maanomistaja tai vuokralainen jää sopimuksen vangiksi, jos hanke jostain syystä viivästyy pitkään. Moni muukin sopimuskohta on syytä syynätä tarkkaan.

– Jokainen tilanne ja sopimus on erilainen ja siksi suosittelemme aina käyttämään asiantuntijaa. Apua saa esimerkiksi metsänhoitoyhdistykseltä. Ensimmäistä sopimusluonnosta ei kenenkään pidä allekirjoittaa ennen asiantuntijan läpikäyntiä, Tiirola vakuuttaa.

Entä jos sopimustarjouksessa on salassapitopykäliä eli ei saa näyttää tai kertoa ulkopuolisille?

– Hälytyskellot soimaan, jos näitä ehdotetaan. Sitä suuremmalla syyllä pitää tarjouspohjasta konsultoida asiantuntijoita ennen allekirjoitusta ja ottaa yhteyttä hankkeen muihin maanomistajiin. Erityistä tarkkuutta pitää silloin kiinnittää sopimuksen tekstikysymyksiin, Tiirola neuvoo.

Tiirola kehottaa alueen maanomistajia perustamaan yhteisen toimikunnan antamaan voimaa sopimusneuvotteluihin.

– Järjestäytynyt neuvottelukunta on ehdottomasti viisain ratkaisu, kun hanke koskettaa useampaa kuin yhtä maanomistajaa.

Onko pakko allekirjoittaa?

Kun hankekehittäjä tai voimayhtiön edustaja lähestyy vuokratarjouksen kanssa, saattaa moni maanomistaja ajatella, että hänellä on velvoite allekirjoittaa, koska muuten hän asettuu tulpaksi kotikuntansa kehittymisen tielle. Kunnanjohtaja kun on saattanut hanketta jo hehkuttaa paikallislehdessä, joten julkista painetta voi olla.

Lahtonen ja Koskelainen vakuuttavat, että allekirjoituspakkoa ei ole.

– Ei tietenkään ole, eikä siitä seuraa maanomistajalle mitään, jos ei allekirjoita. Jokainen maanomistaja päättää itse, mitä omalla maa-alueellaan tekee, Koskelainen vakuuttaa.

Lahtonen muistuttaa perinteisestä nyrkkisäännöstä, jonka mukaan toisen maalle ei saa rakentaa luvatta.

– Maanomistajalla on valta siihen, tuleeko hänen maalleen tuulimylly tai aurinkopaneeleita vai ei, Lahtonen muistuttaa.

Solarigon Koskelainen sanoo, että vuokrasopimuksissa on neuvotteluvaraa.

– Se on ihan normaali kaupallinen neuvottelu, jossa käydään läpi sopimukseen, sopimusaikaan, ja mahdollisiin yksilöllisiin ehtoihin liittyvät asiat läpi, myös hinnoittelu.

Kilpailevan tarjouksen voi pyytää

Jos on tyytymätön ensimmäiseen vuokratarjoukseen, voi pyytää toisen tarjouksen kilpailevalta voimayhtiöltä tai hankekehittäjältä.

Tiirola jopa kehottaa siihen, koska näin saa hyvää vertailupohjaa. Ensimmäisen tarjouksen tekijä ei millään lailla "hallitse" hankealuetta alkuvaiheessa, vaan muutkin voivat tehdä vuokratarjouksia. Vasta kun hankealueen maanvuokrasopimukset ovat yhden osapuolen takataskussa, kisa alueen kehittäjästä on käytännössä ratkennut.

– Sitten voi sanoa, että tämä on nyt meidän hanke, Lahtonen kertoo.

Vuokrasopimusneuvottelut eivät ole helppoja – metsäalueisiin kun liittyy arvokkaita tunteita. Lahtosen mukaan ylimielisyys on suurin virhe maanomistajien kanssa keskusteltaessa.

– Pahinta on, jos maanomistaja kuulee ensin muualta, mitä hänen mailleen on hänen tietämättään suunnitteilla, lukee siitä esimerkiksi paikallislehdestä tai naapurin isäntä kertoo.

– Kyllä maanomistaja siitä ärtyy ja sen jälkeen on todella vaikea edistää hanketta.